Kuva Antti Arponen
Kouvolan Yhteislyseon verkkolehti verkkoletivverkYhteis Yht Yht
2015-2016
Klikkailet Kouvolan Yhteislyseon ensimmäistä uudenmuotoista verkkolehteä, jonka ovat toimittaneet lehtityön kurssilaiset (ÄI12) ja joukko vierailevia kirjoittajia. Lehti tutkailee lukiolaisen arkea ja juhlaa opiskelijan näkökulmasta ja yrittää tasapuolisesti kurkistaa Yhteislyseon molempien toimipisteiden elämänmenoon. Painopiste saattaa olla aavistuksen enemmän Kymen Lukolla, koska vain yksi toimittajistamme on lyseon puolelta. Maistiaisia näytöllä näkyvästä lehdestä olet lukuvuoden aikana saanut koulun kotisivuilta löytyvästä blogimuotoisesta verkkolehdestä ja sanomalehtiviikolla Vartti Kouvolan julkaisemasta koulusivusta. Verkkolehdestä kehkeytyi tuhti lukupaketti, ja muutama teksti jäi vielä odotelemaan julkaisuvuoroaankin. Uutisoitavaa uudessa lukiossamme riittää. Yhteislyseossa on menossa hyvä pöhinä - tekemisen meininki. Toivomme sen välittyvän tästä lehdestä.
2
Lukemisen iloa!
Retkellä Repovedellä Ryhmähenki korkealla Esittelyssä nuori taiteilija Lukeminen kannattaa Kaikkien aikojen kirjakesä Teater på svenska Vaihto-oppilaana Yhteislyseon arjessa Kirjailija kylässä Ylös, ulos ja lenkille! Poika, joka ei koskaan lähde koulusta Wienin valoissa Väittely virkistää Opiskelijat ops-työssä Pentti88 Onnistunut Unelma onnesta MIKSI Kesäajan turhuus Tie vei Roomaan Yhteislyseo valmentaa pääsykokeisiin Pozdrowienia z Polski! Yrittäjyyttä leirimuodossa Matkamuistoja Pietarista Vaikuttava näyttely Keikalla Saksassa Ajatko sinä turvallisesti? Kertaus on opintojen äiti - vai onko? Fyysikot Cernissä In The Shark Tank Skannaa koodi! Toimittajat tutuiksi Hyvää kesää kaikille!
Sisältö
Retkellä Repovedellä
"Satoi vettä.Mihin taas mentiin lupautumaan! Selvittiin. Saatiin leiri tehdyksi. Oli hauskaa."
Teksti ja kuva Tuulia Tynkkynen
Retkeilykurssin maastoviikonloppu tulossa, äidinkielen kurssin dokumenttitehtävä tekemättä. Salla Purhonen, Veera Purhonen, Pihla Ruuhinen, Emma Räikkönen ja Tuulia Tynkkynen päättivät yhdistää projektit ja kuvata Repoveden leirillä erädokumentin. - Rehellisesti tuotiin kaikki esiin. Ei ollut käsikirjoitusta eikä ennakkosensuuria. Dokumentin muoto syntyi leikkauspöydällä ryhmätyönä cinéma vérité -metodilla.
Tiistaina 1.9. tutorit kokosivat kaikki uudet ykköset lyseon saliin, jossa alkoi ryhmäytyminen. Tutorit ohjeistivat kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat salin keskelle. Alkuleikkinä oli atomi, jossa piti muodosta tutoreiden huutaman luvun kokoinen ryhmä. Jotkut ykköset olivat aluksi hieman kankeita eivätkä lähteneet leikkeihin mukaan, mutta suurin osa leikki innoissaan. Atomin loppuessa oppilaat jakautuivat omiin luokkiinsa ja lähtivät kiertämään rasteja koulussa ja sen läheisyydessä.
Teksti Anni Hallasaari
15F-luokka tavoitteli pienintä ympärysmittaa.
Rasteihin tutorit olivat keksineet monenlaisia pulmia ratkottavaksi ja reipasta liikkumista yhteishengen kohottamiseksi. Monilla ykkösillä virtasi hiki ja mahat olivat kipeitä nauramisesta. Rasteilla kilpailtiin muita luokkia vastaan, ja tiukan skaban voitti 15B-luokka. Voittajat palkittiin tikkareilla, mutta onnistuneen päivän päätteeksi myös kaikki muut saivat pullalla ja mehulla. suunsa makeaksi.
Voittajaluokka 15B "tukkihumalassa".
Ryhmähenki korkealla
Kouvolan Yhteislyseon taidenäyttely avattiin Kouvolan pääkirjaston näyttelytiloissa 1.9.2015. Esillä oli muun muassa abien kuvataiteen lopputöitä ja eri kurssien aikaansaannoksia. Yksi lopputyönsä näyttelyssä esitellyt taiteilija on Oona Pakkanen 13A:lta.
Esittelyssä nuori taiteilija taiteitlija
Pakkanen on aina ollut kiinnostunut liskoista ja muista matelijoista. Kun kolmivuotiaana muut tytöt leikkivät nukeilla, hänellä oli liskoleikit meneillään. Myöhemmin myös lohikäärmeet ja dinosaurukset tulivat mukaan leikkeihin ja piirustuksiin. Nykyään Pakkasta ovat alkaneet kiinnostaa myös eri mytologiat. Lempimytologioikseen hän mainitsee kreikkalaisen mytologian ja Kalevalan. Lempihahmotkin, Iku-Turso ja Kokkolintu, löytyvät Kalevalasta. Lopputyön aihe oli siis helppo valinta.
Kuvat ja teksti Sini Leskinen
Pakkasen lopputyö koostuu monista teoksista.
Lempiteosta Pakkasen on vaikea valita laajasta fantasiahahmoihin ja mytologioihin keskittyvästä lopputyöstään. Perfektionistin itsestään tunnistava Pakkanen kertoo jokaisen teoksen vaatineen tuntien työn. Tulevaisuudessa nuori taiteilija aikoo etsiä ammattia kuvaamataidon piiristä. Rakas harrastus tulee siis olemaan suuri osa Pakkasen elämää myös aikuisiällä.
Lukeminen kannattaa
Lukeminen on poissa muodista Lukukeskuksen verkkosivuilla kirjoituksessa 10 faktaa lukemisesta (2013) sanotaan: ’’PISA-tulokset kertovat, että omaksi iloksi lukevien nuorten määrä on laskenut Suomessa enemmän kuin missään muussa lukemisen huippumaassa – peräti 11 prosenttiyksikköä vuodesta 2000.’’ Tämä kertoo sen surullisen tosiasian, että yhä harvempi nuori lukee kirjoja omaksi ilokseen. Syitä on monia. Aikaa vietetään nykyään enemmän internetissä ja elokuvia katsellen, eikä lukemista koeta enää kivaksi ja rentouttavaksi ajanviettotavaksi. Varsinkin fiktion lukeminen on vähentynyt. ''Kirjallisuudesta on tullut yhä useammille hankala ja vaikeaselkoinen alue, joka ei tuota iloa eikä mielihyvää.Tositarinat ja faktat selkeydessään vievät kilpailutilanteessa voiton'', Sisko Haapajärvi kertoo artikkelissaan Mielikuvitus-katoava luonnonvara? (Lukuhaastetta koko elämä 2002).
Ulkona sataa vettä. Päivä on jo kääntymässä iltaa kohden. Harhailen kotona ja mietin, että läksyt ovat vielä tekemättä. Mielialani ei ole kovin korkealla, sillä on kylmää, koleaa ja harmaata. Aivoni kaipaavat tuulettumista, mutta lenkille lähtö ei houkuttele. Lopulta löydän kirjahyllystä pari päivää sitten kirjastosta lainaamani fantasiakirjan. Sukellan puhuvien eläinten, omituisten tapahtumien ja sankarien kohtaloiden maailmaan. Ahmin kirjaa. Koetan lukea mahdollisimman nopeasti, että saisin loppuratkaisun selville. Kaikki ympärillä oleva katoaa. Olen mukana kirjassa. Nauran, kun joku heittää huonon vitsin. Tärisen, kun kirjassa on jännittävä kohta. Itken, kun sankarin läheinen kuolee. Lopulta huomaan äidin huutaneen minua viisi kertaa iltapalalle.
Kuva Minna Kujala
Yhteislyseon opiskelijoita osallistui sankoin joukoin Kirjan vuosi 2015 -kampanjaan liittyvään mielenilmaukseen lukutaidon puolesta. Tempaus järjestettiin kansainvälisenä lukutaitopäivänä yli 20 paikkakunnalla ympäri Suomea, myös Kouvolassa. 8.9.2015 klo 16 järjestyttiin Manskilla jonoon lukemaan ääneti kymmeneksi minuutiksi omaa lempikirjaa.
Lukeminen kannattaa, todellakin Lukeminen on todella hyödyllistä ajanvietettä. Ylen uutisluokkalaisten jutussa Nuorten lukeminen on vähentynyt (Yle 28.04.2015) kerrotaan hyviä syitä tarttua kirjoihin. Jutussa lukemisen sanotaan kehittävän lukutaitoa sekä parantavan mielikuvitusta ja visuaalisuutta. Uutisluokkalaiset kertovat myös, että lukeminen parantaa vuorovaikutustaitoja ja sen kautta oppii ymmärtämään erilaisia kulttuureita. Jutussa todetaan, että osalle kuitenkin tärkeintä lukemisessa on siitä tuleva ilo ja nautinto. Matka kohti mielenrauhaa Lukiessa mielikuvitus luo maailman, joka on lukijalle todellinen. Kirjan henkilöiden ilo on lukijan iloa ja suru on lukijan surua. Studio55:n artikkelissa Tiesitkö? Lukeminen lievittää stressiä (25.04.2013) todistetaan lukemisen todella lievittävän stressiä, sillä sukeltaminen kirjalliseen maailmaan vie huomion mieltä kuormittavista asioista.Artikkelissa kerrotaan lukemisen rentouttavan koko kehoa ja madaltavan verenpainetta.
http://www.lukuviikko.fi/category/10-1-faktaa- lukemisesta/
Teksti Henna Katainen
http://yle.fi/uutiset/uutisluokkalaisten_selvitys _nuorten_lukeminen_on_vahentynyt/7960421
Toisin sanoen nuoria kiinnostavat nykyään enemmän tositarinat esimerkiksi julkkisten elämästä kuin kaunokirjalliset tekstit. Kirjaan tarttuminen ei ehkä käy monen mielessä vapaa-ajalla, kun on paljon muutakin tekemistä. Jos äidinkielen opettaja ilmoittaa, että kurssin aikana luetaan kirja tai kaksi, ilmoitus ei todellakaan saa vastaan riemun kiljahduksia. Lukeminen on tavallaan poissa muodista. Ihmisiä, jotka lukevat paljon, katsotaan oudosti ja heidät ajatellaan helposti ihmisiksi, joilla ei ole elämää. "Lukeminen vaikuttaa mieleen samalla tavalla kuin fyysinen harjoittelu ruumiiseen." -Sir Richard Steele http://www.tanssiajaterapiaa.fi/ hyvaolo/aforismit.html
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/18/ilman-kirjaa- kurjaa
Jutussa sanotaan myös lukemisen toimivan paremmin kuin muut rentoutumiskeinot, esimerkiksi musiikin kuuntelu, sillä ihmismieli matkaa paikkaan, joka on vapaa arkipäivän stressistä. Kirjaan tarttuminen ei ole asia, joka ensimmäiseksi tulee mieleen vapaa-ajalla. Lukeminen kuitenkin kannattaa. Siitä saattaa saada rakkaan harrastuksen koko loppuiäksi. Lukiessa elät monen ihmisen elämän, jos et lue, elät vain kerran. Lopuksi tuon esiin Jyrki Valkaman ajatuksen hänen artikkelissaan Ilman kirjaa on kurjaa (Yle 18.03.2015): ’’Lukeminen on retkeilyä, ilmaista hupia. Kirjan kautta pääset kuviin, ääniin, kehoon, muihin maihin, avaruuteen, menneeseen ja tulevaan. Kirja on mielikuvitusvyöry, tutkimusretki myös fantasian alueelle, semmoiseen, mitä ei ollenkaan olekaan. Paitsi että onpas."
Helsingin kirjamessuilla lunttilapuin ja kukin varustautunut raati nousi Eino Leino –lavalle kertoakseen, kuinka Tommi Kinnusen Neljäntienristeys lumosi älykkäällä rakenteellaan, rehellisellä henkilökuvauksellaan ja yksinkertaisen kauniilla kielellään. Kinnunen ei valitettavasti päässyt vastaanottamaan palkintoa, mutta lähetti terveisiä kustantajansa Anna-Riikka Carlsonin välityksellä. Yksi raadin huippuhetkistä koitti lounaalla palkinnonjakotilaisuuden jälkeen, kun Carlson ja Kinnusen kustannustoimittaja Mikko Rouhiainen kertoivat työnkuvistaan, romaanin syntyprosessista ja kirjailijuudesta.
150 kotimaista nykykirjallisuutta edustavaa romaania, 39 nuorta, joita yhdistää kirjallisuuden suurkulutus ja yksi voittaja - niistä on Nuori Aleksis -kirjallisuusraati tehty.
Kaikkien aikojen kirjakesä kirja ki
Teksti Riina Niemi
Vasemalla Riina Niemi.
Teksti Joona Rajala Kuvat Joona Rajala. Minna Kujala Minna Kujala
Äidinkielen opettajain liiton vuosittain kokoama raati vei osallistujansa kesällä 2015 niin eksoottiseen Afrikkaan, rautaesiripun aikaiseen Itä-Eurooppaan kuin aikamatkoille eri vuosisatojen ja –kymmenien Suomeen. Intensiivisen ja antoisan kirjakesän jälkeen raatilaiset saivat äänestää suosikkejaan, ja äänien pohjalta viisi suosituinta teosta pääsivät ahkerimmista lukijoista koostuvan viisihenkisen loppuraadin ruodittaviksi. Loppuraati kokoontui lokakuussa Helsinkiin päättämään voittajan ja nauttimaan ÄOL:n ruhtinaallisista tarjoiluista.
"
Teater på svenska
Mamma Mia!
Teksti Toni Pakarinen Kuva Sampo Taskinen
Mikäli vastaasi tulee mahdollisuus päästä katsomaan musikaalia tai kirjahyllyssäsi seisoo avaamattomana Mamma Mia! -DVD, suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Kyseessähän on modernin populaarikulttuurin todellinen klassikko.
on klassikoksi muodostunut kertomus, jota ABBAn musiikki kuljettaa eteenpäin 22 hittikappaleen voimin. Vuodesta 1999 lähtien musikaali on niittänyt mainetta maailmalla ja musikaalin on nähnyt 54 miljoonaa ihmistä. Tähän joukkoon liittyi 7.10.2015 viitisenkymmentä Yhteislyseon opiskelijaa, jotka näkivät Helsingissä Svenska Teaternin ruotsinkielisen esityksen. Erinomaisesti soittava livebändi sai ABBAn musiikin elämään. Catherine Johnsonin kirjoittamassa tarinassa Kreikan saarella elävä Sofie on menossa naimisiin. Hänellä ei kuitenkaan ole tietoa, kuka hänen isänsä on, mutta hän tahtoisi saada isänsä taluttamaan hänet alttarille. Äitinsä päiväkirjasta Sofie löytää kolme mahdollista isäehdokasta, jotka kutsuu paikalle kertomatta asiasta äidilleen. Yksi näistä miehistä on hänen isänsä, mutta kuka? Tarina etenee erikoisten juonenkäänteiden kautta kohti yllättävää loppuratkaisua. Musiikillisen matkan aikana koetaan tunteiden vuoristorata, johon kuuluu riitelyä, vähäpukeisia miehiä ja ruotsinkielistä huumoria. Kasin ruotsintaidoilla ja vajaan puolen vuoden opiskelutauolla tarinan seuraamisessa oli satunnaisesti hankaluuksia. Jos ei olisi tuntenut juonta ennakkoon, olisi katsominen voinut olla hyvin haastavaa, sillä puhuttu ruotsi oli välillä hyvin nopeaa tai jopa epäselvää.
Kouvolan Yhteislyseon lukuvuotta 2015–2016 on saapunut suorittamaan oppilaita ulkomailta. Edustettuina on niin Italia, Brasilia kuin Japanikin. Laura Medeiros Brasiliasta kertoo Suomen eroavan hänen kotimaastaan paljon. Eroavaisuuksia hän löytää niin ilmastosta kuin ihmisistäkin. – Ihmiset ovat joskus todella ujoja, ja se on haastavaa, Medeiros kertoo.
Vaihto-oppilaana Yhteislyseon arjessa
Myös Torneri viihtyy Suomessa niin hyvin, ettei ehdi edes ikävöidä kotimaataan. Vaihto-oppilaita ovat pitäneet kiireisinä koulun ja vapaa-ajan lisäksi myös vanhojen tanssit. Esimerkiksi Italiassa vastaavia ei tanssita, joten Torneri lähti mielellään mukaan. Yhteiset asiat muiden nuorten kanssa tekevät kokemuksista aitoja. V
Italiasta Suomeen lähtenyt Paolo Torneri ei halunnut odottaa mitään tulevalta kodiltaan, jottei pettyisi. Hän kertoo kuitenkin viihtyneensä hyvin ja nauttivansa suomalaisten ihmisten seurasta. Vaihto on tuonut hänelle kokemuksia, joita hän ei olisi koskaan odottanut. – En olisi esimerkiksi voinut kuvitella, että joku haastattelisi minua, hän naurahtaa. Myös hänen mielestään suomalaiset osaavat olla joskus ujoja, mutta lopulta todella ystävällisiä ja avuliaita. Suomalaiset eivät jätä vaihto-oppilasta pulaan! Suurin vaikeus Tornerille on tullut kaduilla ja koulun käytävillä, kun ei tiedä, milloin pitää moikata. – Kun Italiassa kerran juttelee toiselle, tervehditään ja kysytään kuulumisia aina siitä eteenpäin. Suomessa ei välttämättä tehdä niin, Torneri kertoo. Vaihto-oppilaan elämä ei rajoitu ainoastaan koulun seinien sisälle, vaan mieleenpainuvimmat asiat koetaan luokkahuoneen ulkopuolella. Vapaa-ajallaan vaihto-oppilaat ehtivät myös harrastaa, Tornerin vapaaillat täyttyvät jalkapalloharjoituksilla. Harrastukset ovat tärkeä osa vaihtokokemusta ja hyvä tapa päästä osaksi paikallisen nuoren arkea. Vaihto-oppilasvuosi on ainutkertainen kokemus. Uudet ystävät, kulttuuri, kieli ja ympäristö jättävät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen. Medeiroksen mielestä Suomi on hyvä paikka olla ja asua.
Teksti ja kuvat Sini Leskinen
Kirjailija kylässä
Teksti Riina Niemi Kuva Jari Kolehmainen
Kirjailija vastaili opiskelijoiden kysymyksiin esimerkiksi omista koiristaan.
Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Yhteislyseossa 16.11.2015. Genetiikkaa opiskellut Raevaara raotti lukiomme ympäristöekologian kurssilaisille ja kirjallisuusdiplomin tekijöille perinnöllisyyden kiemuroita koiran, ihmisen parhaan ystävän, avulla. Raevaaran Koiraksi ihmiselle –tietokirja sukeltaa koiran kehityshistoriaan ja kysyy muun muassa, miksi koira ja ihminen ymmärtävät toisiaan niin hyvin. -Raevaara on sopiva henkilö kertomaan tieteen merkityksestä virikkeenä taiteessa ja jokapäiväisessä elämässä sekä pseudo- tieteellisyyden vaaroista, toteaa biologian opettaja Jari Kolehmainen. Raevaaralle sekä fakta että fiktio ovat intohimoja: hänen romaaniinsa ammentavat tieteestä ja artikkelinsa kaunokirjallisuudesta. Suomen tietokirjailijat ry ja Lauri Jäntin säätiö sponsoroivat vierailua. Teksti Riina Niemi Kuva Jari Kolehmainen
Kuva Sampo Taskinen
Kavereiden kanssa ulos lähteminen edistää terveyttä, kotona pelaaminen tuhoaa sen.
Suomalaisten lasten ja nuorten liikkuminen ponnahtaa esille säännöllisin väliajoin. Lähes aina pohdinnan tuloksena on se, että lapset ja nuoret liikkuvat aivan liian vähän. Näin ei tietenkään ole kaikkien nuorten kohdalla, mutta yhä useammat liikkuvat vain pakon sanelemana. Tämä näkyy monien nuorten ylipainoisuutena. Vanhempien suusta on varmaan jokainen joskus kuullut jonkun tämän- tyylisen lauseen: ''Kun minä olin nuori, ei ollut pleikkareita ja televisioita, vaan oltiin ulkona leikkimässä kavereiden kanssa.'' Tämä on aivan totta, ja viihdeteknologia onkin suuri syy nuorten liikkumattomuuteen. Enää ei tarvitse polkea pyörällä viittä kilometriä ylämäkeen vain kysyäkseen, onko kaveri kotona. Riittää, kun vain laittaa viestin WhatsAppissa. Monesti myös televisio ja pelikoneet vievät voiton, kun mietitään tekemistä päivälle. Monet miettivät, miksi lähteä ulos kavereiden kanssa, kun kotona pelaamalla viihtyy vähintäänkin yhtä hyvin. Vastaus on yksinkertainen: kavereiden kanssa ulos lähteminen edistää terveyttä, kotona pelaaminen tuhoaa sen. Pohja terveydelle luodaan jo lapsena, joten liikuntaharrastuksia olisi tärkeä aloittaa jo varhain. Nämä harrastukset usein jatkuvat ainakin jollain tasolla aikuisuuteen asti ja näin edistävät terveyttä myös vanhemmalla iällä. Liikkumisen kynnys aikuisena myös kasvaa, jos nuorena ei ole liikkunut lähes ollenkaan. Tähän syynä on sekä tottumattomuus liikuntaan että mahdollinen ylipaino. Vaikeaahan se varmasti on nousta kotisohvalta ja lähteä liikkeelle, kun ei tiedä, millaisen hyvänolontunteen liikunta saa aikaan, ja lisäksi ylös nouseminen jo itsessään tuntuu aikamoiselta urheilusuoritukselta. Myös vanhemmilta opitut tavat vaikuttavat lapsen tai nuoren liikuntatottumuksin. Lapsuuden ruokailutottumukset voivat olla suuressakin roolissa nuoren terveyden kannalta. Jos isä makaa vain sohvalla pizzaa syöden, tuskin poika tai tytärkään liikunnasta innostuu. Joten nuoret: jättäkää pelit ja tv vähemmälle, aloittakaa jokin liikuntaharrastus, menkää ulos yhdessä kavereiden kanssa tai tehkää edes jotain. Kotona makaamalla heittää vain elämänsä hukkaan.
Samuli Laasanen kirjoitti kolumnin kielenhuollon kurssilla.
Ylös, ulos ja lenkille!
Poika, joka ei koskaan lähde koulusta
Perjantaina 27.11. juhlistettiin kuvanveistäjä Pauli Koskisen Tiedonpuu-patsaan 50-vuotista olemassaoloa Kouvolan Yhteislyseon pihalla. Paikalle oli kokoontunut perinneyhdistyksen edustajia ja muita patsaan ystäviä. Kukin ja fanfaarein juhlitun patsaan lahjoitti koululle aikoinaan Kouvolan poikalyseon rehtori Helvi Honka. Tilaisuudessa luettiin sama Jorma Vainosen runo kuin patsaan paljastustilaisuudessa vuonna 1965. Tilaisuudesta uutisoi ensimmäisenä Kouvolan Sanomat. http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2015/11/26/ Tiedonpuu-patsas%20saavuttaa%20miehen %20i%C3%A4n%20/2015219912341/4
Teksti Sini Leskinen Kuva Arja Hietamies
Saksan opiskelijoiden ryhmä matkusti joulukuussa Wieniin, Keski-Euroopan historialliseen ja kulttuuriseen sydämeen. Mukana oli 33 opiskelijaa ja kolme opettajaa.
Teksti ja kuvat Otto-Petteri Kinnunen
Wienin valoissa
Saavuttuamme Itävallan maaperälle lähdimme ripeästi tutustumaan kaupunkiin. Reittimme seurasi kehämäistä Ringstraßea, ja tutuiksi tulivat niin valtionooppera, raatihuone kuin parlamenttitalokin. Kävelimme myös kuuluisan Hofburgin palatsin ohitse sekä pitkin Grabenia, kaupungin kenties tunnetuinta ostoskatua. M
Monet löysivät tiensä Wienin maailmankuuluun huvipuistoon Prateriin. Riesenradin huipulta avautuva Alppejakin hipova näkymä oli varsin vaikuttava.
Toisen matkapäivänä kohteena oli Schönbrunnin palatsi. Palatsialue oli vaikuttava paitsi historialliselta arvoltaan, myös matkailijamääriltään.
Kaupunkiin tutustuimme myös raitiovaunu- ja metrolinjoja hyödyntäen. Kävimme muun muassa Tonavan äärellä.
Illalla löysimme autenttiseen itävaltalaisravintolaan, jossa täytimme matkan kulinaristisen velvoitteen – wieninleikkeen syömisen.
Iltapäivällä tutustuimme niin Stephansdomin kuuluun katedraaliin kuin taatusti maailman erikoisimpien rakennusten joukkoon lukeutuvan Hundertwasserhausin julkisivuun.
"Matkaohjelmassa oli myös kulttuurielämyksiä. Osa nautti wieniläisisistä konserttisävelistä. Osa lähti jalkapallo-otteluun seuraamaan Rapid Wienin peliä ja fanikatsomon värisoihtuja."
Viides matkapäivä tiesi paluuta kotiin. Lensimme kauniin sään siivittäminä kotimaan lumettomaan joulukuuhun. Matka kaikkine järjestelyineen onnistui erinomaisesti. Uskon sen myös innostaneen opiskeluissa – tai vähintäänkin matkustamaan Keski-Eurooppaan
Wienin joulumarkkinat olivat kokemisen arvoiset. Joulukoristeita ja -herkkuja myyvät kojut ja markkinoiden värivalot olivat pimeässä illassa vaikuttava näky, eikä jouluhypeltä voinut välttyä.
-Alussa olimme hämmentyneitä, mutta väittelyn makuun päästyämme alkoi juttu luistaa. Voitimme Karhulan äänin 2-1. Toinen väittely oli Joensuuta vastaan. Kumosimme heidän ainoan argumenttinsa heti, mutta sitten tuomarien mukaan lipsuimme aiheesta. Hävisimme 2-1. Jatkoonpääsijä arvottiin, sillä kaikilla lohkon joukkueilla oli kolme pistettä. Arpaonni suosi Joensuuta, Linnakallio ja Tynkkynen muistelevat. -Väittelykilpailu oli hieno kokemus, vaikka tappio jäikin hampaankoloon. Ensi vuonna rökitämme muut.
-Opin todella paljon väittelyaiheista. Väittely sopisi moneen oppiaineeseen oppimistavaksi, Tynkkynen toteaa. Väittelyn nimiin vannoo myös lyseon lukion entinen englannin opettaja Marja-Liisa Villikka eli Viltsu. -Väittelyä pitäisi lisätä kouluissa reilusti, koska se syventää aihetta ja oppilas oppii ajatteleman asioita eri näkökulmista. Tiimitaidot, toisten kuuntelu ja argumentointitaidot parantuvat. Väittely sopii myös vieraiden kielten opiskeluun.
Teksti ja kuva Joona Rajala
Väittely virkistää
Sokrates-väittelykilpailussa Helsingissä Yhteislyseota edustivat Janni Laurila, Elsa Pyymäki, Anniina Poikela, Tuulia Tynkkynen ja Elli Linnakallio.
-Opettajat työstivät talven aikana opsia ja tekivät varsinaisia päätöksiä, mutta nuortenkin ääntä kuunneltiin, kertoilee ops-työssä opiskelijakuntaa edustanut pj. Iiro Palosara. -Pääsin kommentoimaan perusteita ja kertomaan omia näkemyksiäni asioista. Lisäksi palaveerasimme aiheesta rehtori Tapio Karvosen kanssa.
Tulevista uudistuksista Palosara nostaa esille pakollisten ja valinnaisten kurssien muutokset. Opossa on tähän asti ollut vain yksi pakollinen kurssi. Nyt pakollisiin lisätään aikaisemmin valinnainen OPO2-kurssi. Vastaavasti historian neljästä aikaisemmasta pakollisesta kurssista tulee yksi valinnaiseksi. -Muutosten tarpeellisuus varmasti jakaa opiskelijoiden mielipiteitä. Uutuutena tulevat teemaviikot, jolloin voi vaikkapa suorittaa kokonaisen kurssin viikossa. -Muita radikaaleja muutoksia ei jäänyt mieleen, mutta kahden lukion yhdistyminen itsessään vie aikaa. Ensi vuonna on päällekäin kolme opsia, mikä hieman viivästyttää uudistusten käyttöönottoa.
Teksti Tuuli Toivonen Kuva Sampo Taskinen
Syksyllä 2016 otetaan käyttöön lukion uusi opetussuunnitelma.
Opiskelijat ops-työssä
Pentti88
Hei c’moon ei kukaa enää kuuntele jotaa ännärjiitä ootko vähä friikki?
Sonja Komonen kirjoitti kolumnin kielenhuollon kurssilla.
Kiusaaminen tulkitaan kiusaamiseksi, kun se on jatkuvaa ja kohdistuu aina samaan kohteeseen. Muodoltaan se vaihtelee fyysisestä tönimisestä haukkumiseen ja joukosta pois jättämiseen. Entä kun siirrytään netin puolelle - mikä lasketaan kiusaamiseksi? Facebookin tökkäys tuskin saa ketään tuntemaan itseään fyysisesti kiusatuksi, mutta yksi anonyymi kommentti voi saada voimakkaankin tunnereaktion. Kiusaaminen johtaa yleisimmin itsetunnon alenemiseen, ja kärjistyessään se voi jättää ikuiset jäljet tai traumat. Pahinta on, ettei kiusaaja aina edes tiedä kiusaavansa. Pieni sarkastinen kommentti voi ystävien kesken olla täysin normaalia, mutta puolitutulta tulleena herkempi voisi mieltää sen kiusaamiseksi - etenkin jatkuvana. Vaikkei ”kiusaaja” kokisi kiusaavansa, kiusatulla on kuitenkin oikeus tunteisiinsa. Kukaan ulkopuolinen ei voi tätä kiusatulta kieltää. Jos hän ei kuitenkaan tee asialle mitään eikä puhu asiasta, voi se jäädä painamaan mieltä pitkäksikin aikaa, mahdollisesti jopa turhaan. Pientä kiusoittelua pidetään normaalina perheen ja ystävien kesken. Perusnaljailu ei ketään haittaa! Sukujuhlissakin saattaa joku mummon serkun kaima tulla kyselemään, miten mies- tai naisrintamalla asiat sujuvat, ja lopuksi puolustella puheitaan sanomalla ”vain kiusaavansa”. Mutta vääristääkö kommentti ”Mä vaan kiusaan sua” kiusaamisen vakavuutta? Joku saattaisi jättää kertomatta kiusaamisesta vain siksi, että eihän nyt kiusaamisesta voi suuttua tai loukkaantua, läppäähän se vain on! ”Hei c’moon ei kukaa enää kuuntele jotaa ännärjiitä ootko vähä friikki?”, sanoo nimimerkin ”Pentti88” taakse naamioitunut nettipalstan kommenttiosiossa. Fiksu ymmärtää jättää kommentin omaan arvoonsa, mutta entä kun joku toistuvasti haukkuu ja latistaa toisen mielenkiinnonkohteita, mielipiteitä ja olemusta, voidaanko puhua nettikiusaamisesta? Kuka tekee säännöt, ja missä menee raja? No, entä se kiusaaja sitten? Nimimerkin taakse on helppo piiloutua, ja netissä saattaa mielipiteen ilmaisu kärjistyä negatiiviseksi riitelyksi. Kiusaaminen netissä on helpompaa myös siksi, ettei kohdetta tai hänen rektiotaan näe. Jos henkilöllisyys ei ole täysin esillä, niin miten kiusaajan saa vastuuseen? Aina kannattaa yrittää, mutta pelkkä pyyntö ei välttämättä toimi. Ainoa pysyvä ratkaisu on pysyä poissa nettipalstoilta ja tarvittaessa muustakin somesta. Toki nettipoliisejakin on, mutta vähäisten resurssien takia apu saattaa tulla viiveellä.
Onnistunut Unelma onnesta
U L Lu Matka kohti mielenrauhaa Lukiessa mielikuvitus luo maailman, joka on lukijalle todellinen. Kirjan henkilöiden ilo on lukijan iloa ja suru on lukijan surua. Studio55:n artikkelissa Tiesitkö? Lukeminen lievittää stressiä (25.04.2013) todistetaan lukemisen todella lievittävän stressiä, sillä sukeltaminen kirjalliseen maailmaan vie huomion mieltä kuormittavista asioista. Artikkelissa kerrotaan lukemisen rentouttavan koko kehoa ja madaltavan verenpainetta. Jutussa sanotaan myös lukemisen toimivan paremmin kuin muut rentoutumiskeinot, esimerkiksi musiikin kuuntelu, sillä ihmismieli matkaa paikkaan, joka on vapaa arkipäivän stressistä. Kirjaan tarttuminen ei ole asia, joka ensimmäiseksi tulee mieleen vapaa-ajalla. Lukeminen kuitenkin kannattaa. Siitä saattaa saada rakkaan harrastuksen koko loppuiäksi. Lukiessa elät monen ihmisen elämän, jos et lue, elät vain kerran. Lopuksi tuon esiin Jyrki Valkaman ajatuksen hänen artikkelissaan Ilman kirjaa on kurjaa (Yle 18.03.2015): ’’Lukeminen on retkeilyä, ilmaista hupia. Kirjan kautta pääset kuviin, ääniin, kehoon, muihin maihin, avaruuteen, menneeseen ja tulevaan. Kirja on mielikuvitusvyöry, tutkimusretki myös fantasian alueelle, semmoiseen, mitä ei ollenkaan olekaan. Paitsi että onpas." LÄHTEET Lukukeskus 2013. 10 faktaa lukemisesta. Saatavissa: <http://www.lukukeskus.fi/lukuviikko/10-faktaa-lukemisesta/>. Viittauspäivä 18.10.2015. Nampajärvi, Sisko 2002. Mielikuvitus – katoava luonnonvara?. Lukuhaastetta koko elämä, s. 49. Painorauma Oy, Rauma. Studio55 25.04.2013. Tiesitkö? Lukeminen lieventää stressiä. Saatavissa: <http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/tiesitko-lukeminen-lieventaa-stressia/133570>. Viittauspäivä 10.11.2015. Tanssiajaterapiaa.fi. Aforismit. Saatavissa: < http://www.tanssiajaterapiaa.fi/hyvaolo/aforismit.html > Viittauspäivä 10.11.2015. Valkama, Jyrki 18.03.2015. Ilman kirjaa on kurjaa. Saatavissa: <http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/18/ilman-kirjaa-kurjaa>. Viittauspäivä: 18.10.2015. Uutisluokkalaiset, Yle 28.04.2015. Nuorten lukeminen on vähentynyt. Saatavissa: <http://yle.fi/uutiset/uutisluokkalaisten_selvitys_nuorten_lukeminen_on_vahentynyt/7960421>. Viittauspäivä 18.10.2015.
Yhteislyseolaisten musikaalia Unelma onnesta työstettiin suurella joukolla syksystä alkaen. Musikaaliviikon ensiesitys oli tiistaina 26.1., ja hetki oli kaikille riemukas: sekä tekijät että yleisö nauttivat kasarihengestä. Lyseon liikuntasalin näyttämölle olivat kuvataiteen opettaja Kaarina Pusilan opiskelijat lavastaneet, puvustaneet ja maskeeranneet kekseliäästi 1980-luvun tunnelman.
-Yhdessä tekeminen oli parasta musikaaliprojektissa ja vaikeinta muun koulutyön sovittaminen aikatauluun, toteaa Hyytiäinen. Musikaalissa mukana olleiden yhteistyökyky, vastuullisuus, taidot ja pitkäjänteisyys kehittyivät, kiittelee Hyytiäinen. Oppia saatiin rutkasti ja 1980-luvun ajankuva tuli tutuksi.
Musikaalin näyttelijöitä ohjasivat äidinkielen opettajat Sari Hyytiäinen ja Marketta Kiviranta. -Esitettävästä musikaalista päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen, ja sen valintaan vaikutti erityisesti suomalainen musiikki. Tarvittiin myös teksti, jossa on runsaasti rooleja, että kaikki halukkaat ja lahjakkaat nuoret pääsevät mukaan, kertoo Sari Hyytiäinen.
Unelma onnesta -musiikkinäytelmässä seurataan kolmen erilaisen pojan nuoruutta. Kaverukset ovat juuri päässeet intistä. Kukin pojista päättää kulkea omia polkujaan kohti unelmiaan ja aikuistumistaan. Vaikka eletään taloudellista nousukautta, elämä ei silti suju aina mutkitta. Musikaalin tekijätiimi halusi välittää katsojille, että asioilla on lopulta taipumus kääntyä parhain päin ja ongelmista selvitään tavalla tai toisella. Musikaalissa näyttelivät pääosissa Aki Kelin, Eetu Vitikainen, Iiro Palosara, Roosa Majander ja Piia Jussila.
Lissun roolissa oli Roosa Majander, joka lähti mukaan esiintymisen ilosta ja hyvistä kokemuksista. -Entisistä musikaaleista olin kuullut paljon hyvää, mikä vaikutti valintaani myös, toteaa Majander. - Aloitin harjoittelun tutustumalla Lissun rooliin ja miettimällä, millainen hän on. Tämän jälkeen opettelin totta kai vuorosanat. Useat kohtaukset tulivat minulla vähän niin kun luonnostaan, selittää Majander. Oikeaan rooliin oikean henkilön saaminen ei ole aina nopeaa ja helppoa, mutta onneksi innokkaista hakijoista löydettiin sopivat näyttelijät. - Meiän musikaaliporukka oli ihan huikee jengi, mikä oli ihan parasta. Vaikeinta oli taas monien oppituntien pois jääminen ja itsenäisesti opiskelu, kertoo Majander. - Ensi-ilta jännitti vähäsen, mutta hyvällä tavalla. Lähtisin iloisin mielin seuraavaankin musikaaliin mukaan, vaikka tämä onkin välillä aika rankkaa, sanoo Majander ensi-illan jälkeisissä tunnelmissa.
Teksti: Anni Hallasaari Kuvat: Alise Kurri
Musikaalia ei olisi ollut ilman livebändiä, joka oli valmistautunut urakkaansa musiikin opettaja Anna Kuurneen johdolla. Taidokkaat nuoret soittivat ja lauloivat komeasti 80-luvun suomirokkia. Musikaalissa soivat monet tunnetut Dingon ja Eppu Normaalin biisit, unohtamatta Armia ja Dannya. Kuultiin oikea hittikimara, ja lauluja teki mieli laulaa mukana. Musiikki loi täydellisen kasarihengen ja kuljetti henkilöiden tarinaa eteenpäin. Musikaalia oli valmisteltu pitkään ja huolellisesti, mikä välittyi katsojille hyväntuulisena esityksenä. Positiivinen energian aisti katsomoon erityisesti liikunnan opettaja Leena Löfströmin ja opiskelijoiden suunnittelemista hauskoista tanssikoreografioista. Myös näyttelijät osasivat tehdä tarinasta ja roolihahmoistaan uskottavia. Erityismaininnan ansaitsevat kaveruksia esittäneet Aki Kelin, Iiro Palosara ja Eetu Vitikainen. Lukiolaisten musiikkinäytelmäksi esitys oli loistava - mieluisaa katsottavaa ja kuunneltavaa.
Sanni Saarikivi kirjoitti runon luovan kirjoittamisen kurssilla
MIKSI MIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKS MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSI MIKSI MIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSIMIKSI MIKSIMIKSIMIKSI
Katri Laine kirjoitti kolumnin kielenhuollon kurssilla.
Mikä onkaan turhempaa kuin kellojen siirtely edestakaisin talviajasta kesäaikaan ja taas toisinpäin? Kesäaika on käytössä leudoilla ilmastoalueilla, joilla valon määrä vaihtelee huomattavasti enemmän kuin trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Tästä poikkeuksena ovat muun muassa Australia, Venäjä ja Islanti, joissa kesäaika ei ole käytössä. Suomenkin tulisi toimia samoin ja yksinkertaisesti lopettaa tämäkin turhuus. Alun perin kellojen siirtely on aloitettu energian säästämiseksi ja terveyden edistämiseksi. Erään tutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen energiankulutus väheni kuitenkin vain 0,02 %, eli kesäaikaa ei voi perustella sillä. Entä edistääkö se terveyttä? Lähinnä päinvastoin. Turun yliopiston tutkimuksessa on käynyt ilmi, että infarktiriski ja jopa aivohalvauksien riski kasvavat heti kesäaikaan siirryttyä. Näiden reaktioiden syy ei ole kuitenkaan täysin selvillä, eivätkä ne päde kaikkiin ihmisiin. Ei tässä siis henkensä edestä tarvitse pelätä, mutta on sanomattakin selvää, että terveyshyötyjä ei juurikaan ole. Ennen kesäajalla oli ehkä paikkansa, mutta nykyään se on vain turhake, josta olisi syytä luopua. Vaikka kesäaika ei sentään ole hengenvaarallista, voiko kukaan silti sanoa yhtäkään hyvää syytä, miksi kesäaika pitäisi säilyttää? Kellojen siirtelyn hyödyt mistä näkökulmasta tahansa ovat olemattomat, ja osa maista on jo luopunut tästä käytännöstä. Itse olisin ainakin valmis seuraamaan esimerkkiä ja jättämään kellojen siirtelyn - sekä tämän joka kevät toistuvan väittelyn aiheesta - unholaan.
Kesäajan turhuus
Ennen kesäajalla oli ehkä paikkansa, mutta nykyään se on vain turhake, josta olisi syytä luopua.
Tie vei Roomaan
Opiskelijoihin teki vaikutuksen kuuluisa Colosseum. Myös läheinen puisto Parco del Colle Oppio oli tutustumisen arvoinen.
Kuva Jasmin Lyly
Joukko Yhteislyseon italian kurssilaisia sekä historiasta kiinnostuneita opiskelijoita vieraili huhtikuun alussa Roomassa. Majoituttuaan hotelliinsa Transtevereen alkoi matkaseurueen tutustuminen toisiinsa sekä ikuiseen kaupunkiin. -Saapumisillan aikana tehtiin jo ensimmäinen kirkkovierailu, kertoilee matkalla mukana ollut Maija Sihvola. Ennen nukkumaan menoa oli tarjolla vielä tervetuloillallinen ja ryhmä sai maistella italialaisia herkkuja.
Kuva Eeva Tapola
Yksi Rooman maamerkeistä on Viktor Emanuel II:n monumentti. -Pääsimme ihastelemaan maisemia sekä Vittoriano-monumentin päältä että Pietarin kirkon huipulta, josta näkyi koko Rooma, kertoo Maija Sihvola. -Ennätimme kiertää melkein jokaisen suuren nähtävyyden Roomassa.
Ryhmä kävi myös monilla raunioilla, kuten Forum Romanumilla. Aluetta kaunistavat orkideaköynnökset. Tutuksi tulivat monet kuuluisat patsaat, muun muassa patsas Romuluksesta ja Remuksesta susiemon kanssa.
Kuvat Eeva Kola
Maija Sihvola kuvaa matkaa historian kielikylvyksi. Erityiskiitokset Maija haluaa antaa Rissasen Mikalle, joka teki matkasta sujuvan ja mieluisan. Koko ryhmä tuli hyvin toimeen. Parasta matkassa oli kuulla mielenkiintoisia asioita Roomasta ja antiikin historiasta, kertoo Maija Sihvola.
Valmennuskurssien tarkoitus on valmentaa yliopistojen valintakokeisiin. Entinen lyseon lukio on järjestänyt jo yli 20 vuotta lääketieteen, biologian, teknillisten alojen ja liikunnan valmennuskursseja. -Uutuutena tänä keväänä alkoi myös kasvatustieteen kurssi, kertoo nykyisen Yhteislyseon lehtori Jari Kolehmainen. Lukion tietomäärä ei pelkästään valintakokeisiin riitä. – Valmennuskursseilla syvennytään aiheeseen paljon tarkemmin kuin lukion kursseilla. Tehtävissä täytyy osata soveltaa tietoja. Valmennuskurssi yksinään ei riitä valintakoetta varten, mutta se on hyvä pohja opiskelulle, Kolehmainen toteaa.
Teksti Joona Rajala Kuvat Jari Kolehmainen
Yhteislyseo valmentaa pääsykokeisiin
Samaa mieltä on myös valmennuskurssilla ollut tämän kevään abiturientti Anniina Tarvainen. – Kurssilla edettiin nopeampaa tahtia kuin lukion kursseilla ja perehdyttiin tarkemmin asioihin. Harjoittelimme reilusti soveltavia, esimerkiksi fysiikkaa ja kemiaa yhdistäviä, tehtäviä. Kurssi myös auttoi rytmittämään luku-urakkaa, sekä oli tsemppaavaa opiskella muiden kanssa eikä yksin. - Tästä keväästä alkaen Yhteislyseon valmennuskurssit ovat kaikille päivälukiolaisille ilmaisia lukiosta riippumatta. Muille kurssit maksavat vain materiaalimaksun verran, joka on 30 euroa, Kolehmainen selittää. - Kurssi oli minulle ilmainen, mikä on mahtava etu, kun vertaa muualla jopa useita tonneja maksaviin kursseihin. Kurssin opettajat Kirsi Vorimo ja Jari Kolehmainen ovat loistavia työssään!. Oppitunnit olivat aina hyvin suunniteltuja ja jokaisella tunnilla oppi paljon uutta. - Jos valmennuskurssille tulee, vaatii se paljon aikaa. Itseopiskeluakin on runsaasti kurssin yhteydessä tehtävä. Kannattaa mennä siis töihin vasta valintakokeiden jälkeen ja pyhittää suurin osa ajasta opiskelulle, jos haluaa parhaan lopputuloksen, Kolehmainen suosittelee.
Torstaina 14.4. bussilastillinen väsyneitä, mutta iloisia nuoria saapui opettajineen Kouvolaan. Pitkän viikonlopun mittainen oppilasvaihto Kouvolan Yhteislyseon ja III LO Gdynian välillä alkoi. Ensimmäisenä päivänä vieraat tutustuivat paikalliseen majoittajaansa, maistoivat suomalaisia herkkuja ja pääsivät pesemään 24 tuntia kestäneen matkan tomut pois saunassa.
Pozdrowienia z Polski!
Perjantaina ohjelmassa oli sekä tutustumista Suomen koulujärjestelmään että nähtävyyskierros Kouvolan keskustassa.
Mielenkiintoisesta arkkitehtuuristaan tunnetussa Kouvolan keskuskirkossa kuulimme kirkon historiasta Katikeesia Hertsin esittelykierroksella ja mahtavat urut kaikuivat Pekka Ainalin soittamana.
Myöhemmin iltapäivällä niin paikalliset kuin puolalaisetkin muusikot pääsivät esittelemään maidemme musiikkia. Musisoinnin jälkeen puolalaiset testasivat leikkimielisellä tietovisailullaan, kuka meistä onkaan kaikkein puolalaisin.
Teksti Sini Leskinen Kuvat Tuomas Hakalahti
Matkan yksi huippukohdista oli retki Repoveden kauniiseen kansallispuistoon. Aurinko paistoi ja luonto heräsi kevääseen. Kaikki retkeilijät ylittivät myös riippusillan urheasti.
Katso videolta leirifiiliksiä ja tunnelmia ensimmäiseltä Yhteislyseon leiriltä!
Kouvolan Yhteislyseon järjestämälle NY24h-yrittäjyysleirille osallistui kahden leirin verran porukkaa. Kevään aikana järjestetyillä kahdella erillisellä leirillä saatiin seurata nuorten yritysideoiden kehitystä ja hioutumista lopullista esittelyä varten. Opettajista mukana olivat Pasi Lintinen ja Mari Laakso-Suutari, joiden lisäksi leirikonkareista koostunut tutorporukka oli leirin kantavana voimana. Kuvaus Sampo Taskinen, Toimittaja Toni Pakarinen Editointi ja leikkaus Toni Pakarinen
Yrittäjyyttä leirimuodossa
Venäjän opiskelijat tutustuivat Pietariin kolme päivää. Niina Gardemeister ja Siru Eerola näkivät matkalla kouluelämää ja kulttuuria. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Pietarin kaupunkiin, kertoilevat tytöt. He vierailivat Suomen Pietarin instituutissa, jossa kerrottiin opiskelusta Venäjällä ja perustietoa Pietarista. -Illalla suuntasimme vielä katsomaan Otellon oopperaan.
Toisen päivän aikana opiskelijat vierailivat koulussa numero 200, jossa heille oli järjestetty yhteistä ohjelmaa. -Pääsimme tekemään esitelmiä yhdessä venäläisten opiskelijoiden kanssa. Loppuilta olikin vapaa-aikaa, jonka moni vietti kauppakeskuksessa.
Matkamuistoja Pietarista
Viimeisenä matkapäivänä opiskelijat vierailivat Eremitaasissa, joka on hieno museorakennus täynnä taidetta. Museokäynnin jälkeen oli vielä hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen matka kotiinpäin alkoi. Niina ja Siru pitivät matkasta. He saivat tutustua uusiin ihmisiin ja näkivät ennen kaikkea, millaista Venäjällä on. -Oppi arvostamaan Suomessa saatavaa puhdasta vettä ja ilmaista kouluruokaa. Tietenkin venäjän kieli teki vaikutuksen. Molemmat vakuuttavat, että matka oli onnistunut ja monipuolinen.
Teksti Anni Hallasaari Kuvat Pasi Lintinen
Vaikuttava näyttely
Teksti Aino Uutela
3. ja 4. vuosikurssin opiskelijoiden kuvataiteen lukiodiplomityöt esiteltiin yleisölle Mediamajassa 18.-30.4. Abiturientti Joanna Henriksson valitsi työnsä aiheeksi tehtävän ”Leikisti oikeesti”. Henriksson aloitti työnsä miettimällä erilaisia roolimalleja ja ennakko-odotuksia, joita leluteollisuus istuttaa lasten päähän jo pienestä pitäen. -Kiinnosti, miten barbien ulkonäkö ja action-manin ”kovan äijän” roolimalli vaikuttavat alitajuntaisesti myöhemmin lapsen kehittyvään ”minään” esimerkiksi itsetunto-ongelmina. Henrikssonin maaluksessa kaksi lasta leikkii taustallaan möröt, jotka kuvastavat vahingollisia malleja lasten tiedostomattomassa mielessä. -Mörkö valikoitui hahmoksi, koska lapset usein kuvailevat pelottavat asiat mörköinä. .
Paikalliset kirkot tulivat todella tutuiksi, ja kirkkokierroksilla yksityiskohtiin pystyi samaistumaan.
Huhtikuun lopussa edustuskuoron 30-henkinen porukka keikkaili Johanna Kuisma-Taskisen johdolla Saksan Landshutissa. Tuossa Kouvolan kokoisessa pikkukaupungissa saimme nauttia paikallisten saksalaisten perheiden vieraanvaraisuudesta ja tutustua lähialueisiin oikein kunnolla.
Keikalla Saksassa
Esiinnyimme paikallisen katolisen yksityskoulun barokkikonsertissa hienojen klasariesitysten seassa. Esitimme muun muassa upean kuoroversion Eine Kleine Nachtmusikista ja vanhan kunnon Finlandian. Suomalaisiin puolen minuutin aplodeihin tottuneena konsertin jälkeiset kymmenen minuutin suosionosoitukset olivat joitain ihmeellistä. Paikalla olleet nunnatkin taputtivat.
Teksti ja kuvat Esa Hynynen
Sääennustusten mukaan Saksassa olisi pitänyt olla noin 20 astetta lämmintä. Saimme siis reippailla kotoisassa lumisateessa, kuten arvata saattoi. Kyllä se München muuten oli ihan hieno kaupunki. Sama sää jatkui vielä linnakierroksellamme Landshutissa, mutta ainahan pieni pakkanen virkistää.
Tiesitkö, että laskemalla nopeutta neljänneksellä, jarrutusmatka puoliintuu?
Teksti Joona Rajala Kuva Sampo Taskinen
Ajatko sinä turvallisesti?
Vuonna 2015 tieliikenteessä kuoli 258 ihmistä (Liikenneturva). Kuolleiden määrä on laskenut tasaisesti turvavyöpakon tultua sekä autojen turvallisuuslaitteiden kehityttyä. Nämä eivät kuitenkaan aina pelasta onnettomuuden sattuessa. Moni lukion kakkos- tai kolmosluokkalaisista omistaa ajokortin. 15-24-vuotiaiden kuljettajien kuolemanriski on kolminkertainen koko väestöön verrattuna. Miksi? Sain ajokortin vajaa vuosi sitten. Olen ajanut siitä lähtien lähes päivittäin, sillä eivät ajotaidot muullakaan tavalla parane. Kymmenen kuukauden aikana olen alkanut käsittää, miksi tieliikenteessä kuolee niin monia. Suurin syy on liian suuri tilannenopeus. Tämä ei siis tarkoita pelkästään ylinopeutta, vaan ajoneuvon nopeutta suhteessa senhetkiseen liikennetilanteeseen. Esimerkiksi pimeällä, liukkaalla tai vesi- tai lumisateessa ei tarvitse ajaa edes nopeusrajoituksen mukaista nopeutta. Näin ehtii reagoimaan paremmin yllättäviin tilanteisiin.
Pari viikkoa sitten Koriansuoralla auto ohitti koko letkan ja meinasi törmätä vastaan tulevaan bussiin. Paniikissa auto palasi omalle kaistalleen ja meinasi ajaa ojaan. Pahimmillaan tästä olisi voinut seurata monen auton kolari. Kyseinen kuski säästi muutaman sekunnin tällä ohituksella. Oliko se riskin arvoista? Toinen tärkeä asia on turvaväli. Peräänajoja sattuu Suomessa todella monia – syy on lähes poikkeuksetta peräänajajan. Kiire ja stressi saavat ihmiset ajamaan holtittomasti liikenteessä. Myös halu näyttää muille matkustajille, kuinka kovaa auto kulkee, on suuri nuorten keskuudessa. Liikenteessä järjen käyttö on suositeltavaa.
3
Pidä lomaa! Välillä kannattaa unohtaa koulu vähäksi aikaa kokonaan ja rentoutua. Tee lukusuunnitelma ja kertaa. Tee se hyvissä ajoin!
1
Jes, ansaittu kesäloma alkaa kohta! Kaksi ja puoli kuukautta ilman stressiä koeviikoista ja kiirettä palauttaa koulutöitä ajoissa. Tämä ei koske kuitenkaan tulevia abeja, joita YO-kokeet odottavat jo syksyllä. Pähkinänkuoressa YO-kirjoituksiin valmistautumisen oman kokemuksen pohjalta voisi esittää näin:
Keskity oppitunneilla aiheeseen. Kun oppitunneilla on alusta asti keskittynyt asiaan kunnolla, on kertaaminen kokeeseen ja ennen kaikkea YO-kirjoituksiin helppoa. Jos tähän mennessä käydyt kurssit ovat kuluneet mukavasti puhelin rämppäämiseen, kannattaisi lukeminen aloittaa pikimmiten :D. Tee kirjan tehtäviä. Tehtävien avulla asia jää paremmin mieleen. Läksyt eivät ole opettajien tapa kiusata meitä (ei välttämättä koske kaikkia opettajia), vaan tehtävät ovat suurimmaksi osaksi kertausta tunnilla käytyyn aiheeseen tai alustusta seuraavaan oppituntiin. Vinkkinä siis lukiouransa aloittaville, että panostakaa lukio-opintoihin alusta asti kunnolla, niin lopussa kiitos seisoo ja kertaaminen on lasten leikkiä. Tsemppiä kaikille tuleville abeille kirjoituksiin! Ne, jotka eivät kesällä meinaa YO-kirjoituksiin lukea, ei hätää, sillä ehtii sitä viimeisenäkin iltana aloittamaan!
Kertaus on opintojen äiti - vai onko?
4
Fysiikan opiskelijoiden matkakohde oli Genevessä sijaitseva hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN. Olimme ensimmäisenä suomalaisyhmänä mukana S’Cool LAB -ohjelmassa ja pääsimme muun muassa tekemään kokeita pienillä hiukkaskiihdyttimillä.
Teksti Jori Vismanen Kuvat Sampo Taskinen
Fyysikot Cernissä
CERNissä mittasuhteet ovat valtavat. Taustalla näkyvästä rakennuksesta valvotaan 27 kilometriä pitkää LHC-kiihdytintä, jonka hiukkaset kiertävät 11 000 kertaa sekunnissa.
Geneven vanhassa kaupungissa sijaitseva ”Reformation Wall” muistutti meitä siitä, kuinka suuri vaikutus reformaatiolla on ollut Euroopalle. Kuvasta voi bongata esimerkiksi Calvinin, jolla oli tärkeä rooli uskonpudistuksessa.
Matkaohjelmaan kuului myös retki Chamonix’n alppikylään, joka sijaitsee Ranskan puolella. Jos uskallusta riitti, pääsi hissillä nousemaan 3842 metriin, josta avautuivat huikeat näkymät vuoriston yli.
Matka toteutettiin yhdessä Kauniaisten lukion kanssa, ja kaiken kaikkiaan mukana oli 20 opiskelijaa sekä kaksi opettajaa, Jari Taina ja Petteri Mönkkönen. Kokonaisuutena reissu oli erittäin onnistunut, ja palasimme kotiin taas hiukkasen viisaampina.
Teksti Sini Leskinen
IN THE SHARK TANK
Ryhmän jäsenet: Anni Äikäs, Sonja Komonen, Samuli Laasanen, Tuomas Hakalahti ja Sini Leskinen Tek
Tänä vuonna kaikki ENA3-ryhmät osallistuivat Yhteislyseon omaan versioon tunnetusta tv-sarjasta nimeltään Shark Tank, suomeksi Leijonan luolassa. Ideana oli keksiä liikeidea, tehdä esittelyvideo ja vakuuttaa ensin luokkatoverit, sitten "leijonat". Jatkoon päässeiden ryhmien liikeideoita ja suullisia esityksiä arvioivat koulumme opettajat Mari Laakso-Suutari ja Pasi Lintinen. Yleisön suosikiksi nousi lopulta 15E:n energiapilleri La-Zo, ja tuomareiden suokiksi nousi 15E:n opiskelumotivaatiota parantava sovellus The Motivator. Finaalin ylsi myös 15F-luokan iCamera, kuvia napsiva piilolinssi. Ohessa video tuomareiden suosikista The Motivatorista.
Skannaa koodi!
Kesäterkkuja 15e:n äikäntunnilta.
Lehden teko on ollut työlästä, mutta palkitsevaa. Toivottavasti pidit lukemastasi ja vietät rentouttavan kesäloman! -Anni
Tykkäsitkö? Tule mukaan toimitukseen ensi lukuvuonna! Hyvää kesää! -Sini
Toimittajat tutuiksi
Kouvolan Yhteislyseon verkkolehti on yhteistyön tulos. Toimituskuntaan kuuluvat Anni Hallasaari, Otto-Petteri Kinnunen, Sini Leskinen, Toni Pakarinen, Joona Rajala ja Sampo Taskinen (valokuvaus). Heitä on työllistänyt äidinkielen opettaja Minna Kujala. Mittavimman työn uuden verkkolehden hyväksi ovat tehneet Sini Leskinen ja Anni Hallasaari. Ilahduttaavaa on myös muiden kuin lehtityön kurssilaisten panos. Kiitos kaikille tavalla tai toisella mukana olleille! Minna Kujala, äikänope
Seuraava Kouvolan Yhteislyseon verkkolehti ilmestyy lukuvuonna 2016-2017. Tervetuloa toimituskuntaan ja lehtityön kurssille ÄI12!
Hyvää kesää kaikille!