Kouvolan Yhteislyseon verkkolehti

LV 2018-19 Kouvolan yhteislyseon verkkolehti Julkaisun ideointiin ja toteutukseen ovat aktiivisesti ja innostuneesti osallistuneet Taru Haimi, Wendi Kivistö ja Juha Vikberg sekä valokuvaaja Veera Hyppänen. Iitu Raskille kuuluu kiitos isosta taittourakasta ja onnistuneesta visuaalisesta ilmeestä. Heidän ansiostaan lehti kukoistaa jälleen. Lukijalle {{page}} {{page}} 4 Aikaa monenlaiselle kulttuurille 6 Yhteislyseolaisten taidonnäyte syntyi pienistä palasista 8 SM-suunnistaja, oluenystävä, jalkapallofani, koulumme opettaja - arvaa kuka? 10 Diplominäyttely kerää joka vuosi katsojia 11 Oona Toimelan akvarellimaalaus Rajapinnalla 12 Yhteislyseo ja Eurooppa 15 Juha Vikbergin meemi 16 Kuulumisia Dublinista 18 Meemien maailma 20 Blogikuningas Jari 22 Snapchat on nuorten suosiossa 24 "Kaikki miljoonabiljoonat nuoret oli sillee 'oumaigaad'!" 27 Klikkiotsikointi aivan uudella tasolla 28 Instagram - somen kuningas vai kavaltaja? 33 Voiko Tinderistä löytää tosirakkauden 34 Tuokiokuvia Urheiluakatemiasta 36 Muistoja viime kevään teemaviikolta 41 Kulttuuria Reunalla Lukuiloa ja hyvää kulttuurikesää! Minna Kujala äidinkielen opettaja Lehtityön kurssilaiset tutkailevat jutuissaan kouluvuotta kulttuurin näkökulmasta. Jo kannessa komeilee kuva lukiomme uudesta perinteestä: Tiedonpuu-patsaan lakituksesta vappuaattona. Nykykulttuurin ilmiöt tulevat tutuiksi yhteislyseolaisten haastatteluissa, joita ovat kirjoittaneet toimituskuntaa vahvistaneet 17G-ryhmän opiskelijat. Toimittajat olivat liikkeellä, vaikka verkkolehti yhden lukuvuoden talvehtikin. Sitä satoa voi lukea viime kevään teemaviikkoa käsittelevästä juttukokonaisuudesta. {{page}} Sisällys "Lehtityön kurssilaiset tutkailevat jutuissaan kouluvuotta kulttuurin näkökulmasta." Kouvolan Yhteislyseon verkkolehden teeman kiteyttää haastattelussaan rehtorimme Tapio Karvonen: ”Kulttuurikasvatus on yksi koulutuksen kulmakivistä.” {{page}} Muistojen lisäksi työvuosiin mahtuu paljon asioita, jotka muuttuvat. On pieniä ja suuria muutoksia, ja suurin ja järkyttävin on ollut Yhteiskoulun palaminen. Se oli aikamoinen kulminaatio ja paha juttu erityisesti opiskelijoille. En kyllä ikinä unohda sitä, eikä kyllä varmasti moni muukaan. Jos tällainen tapahtuma tulee eteen, ihmiset muistavat poikkeuksetta, missä he ovat olleet palon tapahtuessa. Tapio Karvonen, Kouvolan Yhteislyseon arvostettu ja ensimmäinen rehtori, saa tänä keväänä viimeisen kerran kunnian lakittaa uudet ylioppilaamme. Hän on ansiokkaan ja monivaiheisen työuransa loppumetreillä ja pääsee viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Voimia voi koulumaailmassakin ammentaa kulttuurista. - Kun ajatellaan sitä, että lukiolaisen pahin vaiva on uupumus ja stressioireet, näkisin, että yksi ratkaisuista on liikuntamahdollisuuksien ja kulttuuritarjonnan lisääminen. Meillä on ollut todella paljon tapahtumia kuluneena lukuvuotena. Uskon, että tämä on oikea linja, eikä sitä saa unohtaa. Kulttuurikasvatus on yksi koulutuksen kulmakivistä, rehtori painottaa. Kuva: Veera Hyppänen -Joka vuosi Yhteislyseon opiskelijat saavat kokea ainutlaatuisiin kulttuurielämyksiä, jotka ovat samalla oppimistilaisuuksia. Jotkut kuitenkaan eivät näe kulttuurin tärkeyttä, eivätkä he tule tapahtumiin. Meilläkin on joskus suututtu opiskelijoille siitä, että he jättäytyvät pois niistä parhaista jutuista, kuten vaikkapa konserteista. Tuntuu, ettei opiskelija näe nenäänsä pidemmälle ja keskittyy vain ylppäreihin, jotka siellä lukemisen päässä odottavat, Karvonen pohtii miettiessään syytä joidenkin opiskelijoiden innottomuuteen osallistua yhteisiin tapahtumiin. Teksti: Wendi Kivistö {{page}} {{page}} "Sanoisin, että se henki, mikä tulee opiskelun ilosta, tekee koulustamme ainutlaatuisen." Pitkän rehtoriuran aikana kertyy paljon iloisia ja tunteikkaita muistoja. -Kyllä iloisin on varmaan se, kun muutimme omaan rakennukseen. Se on ehdoton huippu. Olen siitä erittäin tyytyväinen, ja koulujen yhdistymisen takia olenkin ollut niin pitkään töissä. Halusin nähdä sen, että olemme uudessa rakennuksessa kaikki yhdessä, Karvonen toteaa parasta muistoa kysyttäessä. Tietenkin rehtorin tulevaisuudensuunnitelmat kiinnostavat. -Olin eilen katsomassa korismatsia. Ottelu oli todella hyvä, ja olisin kiitollinen, jos minulla olisi enemmän aikaa käydä kulttuuriharrastuksissa. Tykkään käydä muun muassa Kymi Sinfoniettan konserteissa. Olen orkesterin hallituksessa mukana ja nautin siitä suunnattomasti. Kulttuurin kuluttamiseen tarvitsee kuitenkin aikaa. Pidän konserteista ja urheilutapahtumista. Ehkä minulle tulee nyt sitä aikaa, kun jään eläkkeelle. Aikaa monenlaiselle kulttuurille Rehtorimme arvostaa tietenkin omaa kouluaan ja sen opiskelijoita, mutta mikä tekee Yhteislyseosta ainutlaatuisen? -Sanoisin, että se henki, mikä tulee opiskelun ilosta, tekee koulustamme ainutlaatuisen. Koulun hengen luovat tietenkin opiskelijat itse ja opiskelijakunta, eivät ainoastaan opettajat. He vain ohjaavat siinä”, sanoo Karvonen hymyssä suin. -Esimerkiksi tänä vuonna opiskelijakunnalla on ollut hyviä tapahtumia ja sitä kautta se henki tulee. Pitää olla ylpeä omastaan ja tehdä töitä tulevaisuuden eteen ja samalla tehdä jotain hyvää muille. Kuvat: Veera Hyppänen Monet osallistujista pääsivät hyödyntämään taitojaan ja harrastuksiaan. Musikaaliset hakeutuivat bändiin soittamaan livemusiikkia, ja kuvataiteesta kiinnostuneet taas hoitivat lavastuksen. Jokaiselle löytyi oma paikkansa projektissa. Joku uskalsi kokeilla jotain uuttakin. Musikaaliprojektiin osallistui yli 150 lukiolaista ja kuusi opettajaa. Töitä oli tehty lujasti heti lukuvuoden alusta alkaen, välillä täyden työpäivän mittaisesti lauantaisin. Opiskelijoita kuormittivat samanaikaisesti myös muut koulutehtävät ja kevään ylioppilas- kirjoitukset. Teksti: Taru Haimi ja Wendi Kivistö Basisti Topi Niemisen mukaan parasta musikaalin toteutuksessa oli se, kun sai koulun jälkeen musisoida kavereiden kanssa ja tehdä sitä, mistä tykkää. "Teuvo ja minä olemme yhtä." Ennen kaikkea musikaali oli yhdessäolosta nauttimista, uusien asioiden oppimista ja ainut- kertainen kokemus nuorelle lukiolaiselle. Pienten palasten kokoaminen onnistuneeksi musikaaliksi oli palkitsevaa. Tehtaan lakkauttamista, suhdekiemuroi- ta ja yhdessä tekemistä. Tätä kaikkea oli Kouvolan Yhteislyseon Leevi and the Leavings -yhtyeen musiikkiin pohjautuva musikaali Teuvo ja paperitaivas. Yhteislyseolaisten taidonnäyte syntyi pienistä palasista Vauhdikkaat tanssikohtaukset veivät katsojan pienelle tehdaspaikkakunnalle Yhteislyseolaiset esittivät aikaansaannostaan kouvo- lalaiselle yleisölle helmikuussa. {{page}} Tanssija Aliisa Rusi päätyi musikaalin koreografiksi, koska ei pystynyt osallistumaan musikaaliviikolla kaikkiin esityksiin. Tanssien suunnittelu jaettiin koreografien kesken, ja jokainen keskittyi omaan vastuualueeseensa. Yhden tanssin suunnitteluun kului 5-6 tuntia ja harjoitteluun muutama tunti. Topi Nieminen (vas.), Aliisa Rusi ja Jukka Pesonen odottivat innolla musikaalin ensi-iltaa - Hyvältä näyttelijältä vaaditaan sitkeyttä, kuuliaisuutta ja intohimoa, Pesonen kertoili ennen esityksiä. Hän kuvaili vahvuuksikseen heittäytymis- kykynsä ja lavapersoonansa. Kaikkein rankinta hänelle oli näyttelemisen opetteleminen. - Repliikkien opiskelu on kuin kokeisiin lukemista: se on tylsää, mutta se on pakko tehdä. Vuorosanojen unohtuessa ei panikoida, vaan improvisoidaan. Muusikosta tuli tällä kertaa näyttelijä. Jukka Pesonen on harrastanut erilaisia musajuttuja aktiivisesti kuuden vuoden ajan, ja tulevaisuuden suunnitelmissakin siintää musiikkikasvatuksen opiskelu. Näyttelemisestä hänellä ei ollut juuri ollenkaan aiempaa kokemusta, mutta abiturientti antoi kaikkensa musikaalille. Teuvon roolista Pesonen lupasi tehdä omannäköisensä. - Teuvo ja minä olemme yhtä. {{page}} - Tietyn teeman pohjalta on hyvä lähteä tekemään, Rusi toteaa. - Tanssi ja laulu tukevat toisiaan tarinan kerronnassa ja tuovat siihen oman ulottuvuutensa. Rissanen on myös palkittu tietokirjojen kirjoittaja. Opiskelukaveri Sami Kosken ja muinaiskreikan opettaja Juha Tahvanaisen kanssa syntyi idea antiikin urheilua käsittelevästä kirjasta. Siitä kaikki sitten alkoi. Kolmikko kirjoitti kirjaa yhdessä, ja samalla pohdittiin, herättäisikö kirja kustantajan mielenkiinnon ja kiinnostaisiko teos lukijoita. Rissanen kertoo, kuinka kaiken työn jälkeen kustantaja kiinnostui teoksesta, laittoi siihen resursseja ja lisäsi myös värikuvituksen. Vuonna 2005 teos voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Voitto tuli suurena yllätyksenä, vaikka kirja olikin myynyt hyvin ja saanut hyviä arvosteluja. Finaaliin valittiin kuusi teosta, joita Rissanen kuvaa todella tasavertaisiksi. -Aika nopan heitto, mikä näistä kuudesta kirjasta valitaan. Teksti: Veikka Laurinantti, Kia Ojalehto ja Joona Ronkainen {{page}} Kirjassa esiintyy mielenkiintoisia tarinoita, joista yksi kertoo kansainvälisen jalkapallokulttuurin synnystä. Vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan aikaan on oluen ja jalkapallon ympärillä tapahtunut joulun kestänyt sotilaiden keskenään sopima aselepo, jolloin saksalaiset antoivat tynnyrillisen olutta yhteis- käyttöön englantilaisille. Tarinassa selviää kyseisen oluen mahdollinen panimopaikka. Sitä varten on tutkittu sotilaiden kotiväelle lähettämiä kirjeitä. Kuva: Veera Hyppänen Mika Rissanen on Kouvolan Yhteislyseon historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja latinan opettaja sekä intohimoinen italialaisen jalkapallon kannattaja ja olutharrastaja. Rissanen on myös Tieto- Finlandia-palkinnon saanut tutkija sekä historiallisten nuortenkirjojen kirjoittaja. Mikan matka Kouvolan Yhteislyseon opettajaksi, tohtoriksi ja kirjailijaksi ei ole aina ollut ennalta arvattava. Alun perin hän halusi lähteä opiskelemaan liikunnanopettajaksi mut- ta ajautuikin täysin erilaiselle polulle. Rissanen on kirjoittanut Juha Tahvanaisen kanssa yhdessä myös nuortenkirjasarjaa kirjailijanimellä Nemo Rossi. Nimet Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen näyttivät liian raskaalta kirjan kannessa, joten koottiin muutama ehdotus. -Nemo Rossi oli sitten se, joka löi läpi, kertoilee Mika. Kirjasarja sijoittuu Italiaan, joten miehet halusivat nimen, joka voisi olla sekä suomalainen että italialainen. {{page}} Mika Rissanen on syntynyt vuonna 1978 Pohjois-Karjalassa. Hän on harrastanut liikuntaa aina ja suunnistanut jopa SM-tasolla. Liikunnasta piti tulla myös hänen ammattinsa. Lukion jälkeen Mika haki liikunnanopettajaksi, mutta jäi varasijoille. Hän päätyi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, vaikka tiesi jo etukäteen, ettei se olisi hänen juttunsa. Tarkoitus oli hakea seuraavana vuonna uudestaan liikunnanopettajaksi. Yliopisto- opiskelu vei kuitenkin miehen mennessään, kun hän alkoi lukea latinan kieltä ja historiaa, joka on aina kiinnostanut häntä. Seuraavana keväänä hän ei hakenutkaan enää liikunnanopettajaksi, vaan jatkoi yliopisto-opintoja. Mikan vapaa-aika menee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi lasten harrastusten parissa, mutta aikaa jää myös kevyelle kuntoliikunnalle, kuten kävelylle ja hölkkäämiselle. Lisäksi Italia-harrastus täyttää vapaa-ajan. Aikanaan Rissasella ei ollut mahdollisuutta lukea italiaa lukiossa, mutta hän opiskeli yliopistovuosina Roomassa ja on tutkijana asunut siellä muutamaan otteeseen. Mikalle Rooma onkin tuttu kaupunki. Häntä kiinnostaa myös italialainen jalkapallo. Hän seurailee tuloksia ja koosteita maan jalkapallojoukkueiden peleistä. Italiassa asuessaan Mika kävi myös katsomassa AS Roman pelejä. Kuohuvaa historiaa –tietokirjaa Rissanen suosittelisi luettavaksi koulumme abiturienteille, jotta heille olut ei olisi vain “kori halvinta” perjantaina vaan että se muodostuisi nimenomaan nautiskeltavaksi ja kulttuurilliseksi kokemukseksi. Rissanen väitteli tohtoriksi kesäkuussa 2018, jolloin hänen väitöskirjansa suden uskonnollisesta asemasta antiikin Roomassa valmistui. Mika on kirjoittanut samasta aiheesta pro gradun ja lisensiaatin työn. Tohtoriksi väitellyt voisi opettaa myös yliopistossa, mutta Mika on mieluummin lukion opettaja. -Lukion opettajana pääsee helpommalla, naurahtaa Mika. Yliopistossa opetuksen lisäksi pitäisi myös julkaista muun muassa erilaisia tutkimuksia. Lukiossa saa olla paljon enemmän vuoro- vaikutuksessa opiskelijoiden kanssa, mikä on Mikalle tärkeää. Yksi Mikan teoksista on oluesta kertova Kuohuvaa historiaa. Kirja sai alkunsa saunassa, kun Rissanen teki olutpullolla renkaita lauteeseen. Hänen mieleensä juolahti, että olut on ollut mukana historiallisissa tapahtumissa ja päätöksenteoissa. Kuohuvaa historiaa -kirjassa on erilaisia olueen liittyviä tarinoita kaikkiaan 24, joka on oluen ystäville tuttu maaginen tasaluku. Jokaisen luvun lopussa on tarinaan pohjautuva olutsuositus. Jos kyseistä olutta ei ole tiedossa, suositellaan alueen olutta tai muuten vain mielenkiintoista olutta. Kuohuvaa historiaa –teos on käännetty viidelle eri kielelle, ja kolmelle kielelle on vielä tulossa käännös. Joukossa on muun muassa saksa, puola, venäjä, englanti, korea. Mikalla on tekeillä uusi tietokirja, joka kertoo jalkapallon ja yhteiskunnan suhteesta, mutta se onkin sitten jo toinen tarina. SM-suunnistaja, oluen- ystävä, jalkapallofani, koulumme opettaja – arvaa kuka? Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa oli nähtävillä Kouvolan Yhteislyseon ja Kuusankosken lukion kuvataiteen diplo- mitöiden yhteisnäyttely 1.-30.4.2019. {{page}} {{page}} Kuva: Veera Hyppänen Oona Toimelan akvarellimaalaus Rajapinnalla Koulussa lukuvuoden aikana esitetyn Teuvo ja paperitaivas –musikaalin kiireiden vuoksi Pusila ajatteli ensin pitävänsä näyttelyn Yhteislyseolla. Mutta kun Kuusankosken lukiolta tuli aloite diplomitöiden näyttelyn pystyttämisestä Kouvolan kirjastoon, hän oli valmis mukavasti sujuneeseen yhteistyöhön. Diplomitaidenäyttely kerää joka vuosi katsojia Diplomikurssin alussa opettaja antaa opiskelijoille yleisiä ohjeita. Sen jälkeen opiskelijat pyrkivät ideoimaan työnsä itse, mutta tarvittaessa he voivat testata ideaansa opettajalla. Pusila pitää diplomi- kurssia itsenäisenä työskentelynä, mutta kertoo lipsuneensa siitä hieman viime vuosina esimerkiksi antamalla töihin liittyviä kirjallisuusvinkkejä. Kaarina Pusila on tehnyt pitkän työuran Kouvolassa, ensin Lyseon lukiossa ja sittemmin Yhteislyseossa. Nyt hän on jäämässä töistä pois ja siirtymässä viettämään eläkevuosiaan. Kuvataiteen opettaja haaveilee kiireisten kouluvuosien jälkeen pääsevänsä tekemään taidetta itse. Ajatus luovasta leikistä viehättää. {{page}} Kouvolan kirjaston Mediamaja ei Pusilan mukaan oikein sovi diplomitöiden näyttelypaikaksi. Muut laitteet ja koneet tekevät tilasta sekavan, joten se rauha, jota kaivattaisiin taidenäyttelyjen ihasteluun, puuttuu kokonaan. Mediamaja sijaitsee myös sen verran piilossa kirjaston alakerrassa, ettei monikaan kiinnostunut ei sinne välttämättä löydä. Yläkerran tila on puolestaan liian iso diplominäyttelylle. {{page}} {{page}} {{page}} Hymyn Pusilan kasvoille tuo opiskelijoiden oma aktiivisuus näyttelyn pystyttämisessä. Heidän oma- aloitteisuutensa helpotti opettajan työtä. -Tänä vuonna kehun ehkä omia opiskelijoitani sitte, et viime vuon ei vissii ollu ketää. Tänä vuon melkee vois sanoo, et kaikki oli laittamas työnsä esille. Se oli aivan ihana yllätys! “Tänä vuonna kehun ehkä omii opiskelijoitani sitte - -. Se oli aivan ihana yllätys!” Pusilaa kiinnostaa erityisesti nykytaide. Hän kertoo käyvänsä nykytaiteen näyttelyissä mieluusti, ja erityisesti häntä kiehtoo nykytaiteessa se, että siinä pyritään keksimään aina jotakin uutta. –Se on kuin luovaa leikkimistä. Kaikki nykytaide ei kuitenkaan häntä innosta. Esimerkiksi videotaide saattaa olla joskus kovin pitkäveteistä. Teksti: Heini Korpela ja Siiri Kosonen Diplomitöiden näyttelyjä on järjestetty jo muutama vuosikymmen lähes joka vuosi. Kouvolan Yhteis- lyseon kuvataiteen opettaja Kaarina Pusila kertoo diplomitaidenäyttelyiden muuttuneen vuosien aika- na. - Alkuaikoina se diplomi oli ihan erilainen, siinä oli kirjallinen koe, joka kesti neljä oppituntia. Nykyään opiskelijat tekevät työn ja omiin töihinsä liittyvän portfolion. Sekä työt että portfoliot ovat katselijoiden nähtävillä. Kuva: Veera Hyppänen E Matkat muiden opintojen ohella Enni koki matkat hyödyllisiksi opintojensa kannalta, vaikka joillakin kursseilla saattoi jäädä hieman jälkeen. Hän ei kuitenkaan kokenut sitä haittaavaksi tekijäksi ja oli tyytyväinen lähdettyään matkoille mukaan. Koulun matkat ovat nimensä mukaisesti opintomatkoja. Niiden tarkoituksena on tutustua kyseisen maan kulttuuriin, kieleen ja historiaan. Kouvolan Yhteislyseossa monissa eri oppiaineissa järjestetään opintomatkoja aineeseen liittyviin kohteisiin. Esimerkiksi historian ryhmät ovat käyneet Karjalan kannaksella, fysiikan ryhmät Cernissä ja kielten ryhmät maissa, joissa opiskeltavaa kieltä puhutaan. Koulun järjestämät opintomatkat ovat kuitenkin hintavia, joten kaikilla oppilailla ei ole välttämättä mahdollisuutta osallistua niihin. Ne voivat maksaa useita satoja euroja, jolloin ryhmän koko saattaa pienentyä. {{page}} Sveitsi Pääkaupunki: Bern Väkiluku: 8,5 miljoonaa Kielet: saksa, ranska, italia, retoromaani Valuutta: Sveitsin frangi Kouvolan Yhteislyseossa jokaisella vuosiluokalla on yksi ryhmä, joka opiskelee osan kursseistaan englannin kielellä. Ryhmät järjestävät itse matkansa ja keräävät siihen aktiivisesti rahaa. Matkan voisi mieltää jonkinlaiseksi palkinnoksi englanninkielisistä opinnoista. Tänä vuonna kohteena oli Edinburgh, Skotlanti. Enni oli myös tällä matkalla mukana. Matka oli Ennin mielestä vapaamuotoinen. He saivat itse vaikuttaa siihen, mitä halusivat tehdä. Muihin koulun retkiin verrattuna se muistutti eniten lomamatkaa. Esimerkiksi he kulkivat paljon omassa porukassaan eivätkä tutustuneet paikallisiin. Taaskaan kulttuurisia eroja ei ollut paljon huomattavissa, ja kielenäkin toimi tuttu englanti. Vaikka paikallisiin tutustuminen jäi vähäiseksi, sitäkin enemmän he tutustuivat maan nähtävyyksiin sekä kulttuuriin. "Matka oli mukava irtiotto arjesta." Teksti: Anni Mäkelä ja Iitu Raski Kouvolan Yhteislyseo järjestää vuosittain useita opintomatkoja, joiden tarkoituksena on tuoda vaihtelua opintoihin ja lisätä kulttuurituntemusta.Opintomatkoja tehdään eri aineissa ja moniin eri Euroopan maihin. Haastattelimme artikkelia varten kahta koulumme toisen vuoden opiskelijaa heidän matkakokemuksistaan. Studies in English Skotlanti Pääkaupunki: Edinburgh Väkiluku: 5,3 miljoonaa Kielet: englanti, skotti, gaeli Valuutta: Englannin punta {{page}} {{page}} Yhteislyseo ja Eurooppa - opintomatkat kulttuurin näkökulmasta Puola Pääkaupunki: Varsova Väkiluku: 38,5 miljoonaa Kieli: puola Valuutta: Puolan zloty {{page}} nni Töyry on osallistunut kahdelle koulumme järjestämälle opintomatkalle. Ennin ensimmäinen matka suuntautui Gdyniaan, Puolaan. Koulumme on tehnyt yhteistyötä puolalaisen ystävyyskoulun kanssa jo monta vuotta. Matkoja niin Puolaan kuin Suomeenkin on tehty useita kertoja. Matkalla Enni asui isäntäperheessä. -Koin matkan opettavaisena ja hauskana. Tutustuin puolalaisiin ja heidän kulttuuriinsa. Puolan kieli jäi kuitenkin vieraaksi, koska yhteisenä kielenä oli englanti. Kulttuurisokkia ei tullut. Maiden kulttuurissa Enni ei huomannut juurikaan eroja. Enni oli ennen matkaa perehtynyt puolalaisiin tapoihin. Lisäksi Euroopan unioni on lähentänyt ja yhdentänyt maita, joten matkustaminen on helpompaa. Tämän ilmiön varjopuolena on kuitenkin maiden alkuperäisten kulttuurien lievä heikentyminen. Tänä keväänä koulumme toteutti myös matkan Sveitsin Genevessä sijaitsevaan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen yhdessä Kauniaisten lukion kanssa. Eetu Laitinen oli mukana matkalla, joka hänen mielestään oli mukava irtiotto arjesta, vaikka koulutyössä hieman jäikin jälkeen. Matkalla ryhmä kävi fysiikan tutkimuslaitoksen lisäksi tutustumassa muutamiin museoihin sekä Chillon castleen. Vapaa-ajalla, shoppailun lomassa, he ihastelivat upeita vuoristomaisemia. Kulttuureissa Eetu ei juuri huomannut eroavaisuuksia Suomen ja Sveitsin välillä. Hänen mielestään kaikkia kohdeltiin samanarvoisesti ja heidät otettiin hymyssä suin vastaan. Eetun huomio kuitenkin kiinnittyi hintaeroihin maiden välillä. Suomi, Euroopan unionin jäsenvaltio, on hintatasoltaan huomattavasti halvempi kuin vauras, Euroopan unionin ulko- puolinen Sveitsi. Esimerkiksi koulutus on Suomessa ilmaista, mutta Sveitsissä lukuvuosimaksut voivat nousta jopa 150 000 euroon. Eetu sanoi, että voisi lähteä Sveitsiin uudestaan kauniiden maisemien takia, mutta itsensä ruokkiminen tulisi vain erittäin kalliiksi. {{page}} Hiukkaskiihdytintä tutkimassa Tekijä: Juha Vikberg Haastateltavat: Eetu Laitinen, Enni Töyry Kuvat: Eetu Laitinen, Kuva (Edinburgh) Lukiomme monia opintomatkoja voisi kuvailla yhdeksi koulumme myyntivalteista. Matkat paitsi rikastuttavat opintoja myös lisäävät oppilaiden kiinnostusta ainetta kohtaan. Ne ovat opettavaisia, koska esimerkiksi kielten ryhmien järjestämillä matkoilla on pääosin pärjättävä opiskellulla kielellä. Monet koulumme oppilaista ovat käyneet jollakin koulumme matkalla. Koulutyön ohella on järjestetty erilaisia teatteri-, messu- ja muita kulttuuriretkiä esimerkiksi Helsinkiin. Matkat ovat myös opettajille mukava irtiotto arjesta. Monet opettajat ovat käyneet samassa kohteessa useita kertoja, mikä tekee matkustamisesta joka kerta sujuvampaa. Matkojen tavoitteena on lisätä yleissivistystä ja rikastuttaa opintoja erilaisin tavoin. {{page}} MEEMI Kuulumisia Dublinista Studies in English –ryhmä 16e vieraili Irlannin pääkaupungissa Dublinissa 14.-17.10.2018. Ryhmän valvojiksi lähtivät kieltenopettajat Päivi Valojää ja Satu Huuhka. Teksti: Taru Haimi Vahakabinetissa pääsi ottamaan selfieitä julkkisten ja fiktiivisten hahmojen kanssa Matka oli kokonaisuudessaan todella onnistunut kokemus. Pienestä koostaan huolimatta kaupungista löytyy jokaiselle nähtävää ja tehtävää, ja aivan kävelymatkan päästä. Dublinin yleinen tunnelma on hyvin kotoisa, ja kaupungissa on jokaisen helppo viihtyä. Monet meistä haluavatkin varmasti palata Dubliniin vielä uudelleen. Matkaan lähdimme sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin ennen kukonlaulua. Dublinissa majoituimme Liffey-joen eteläpuolelle kolmen tähden Harcourt- hotelliin, josta ensimmäisenä suuntasimme kukin omille tahoillemme syömään lounasta. Muutaman tunnin tauon ja lentomatkasta toipumisen jälkeen tutustuimme kävellen Dublinin keskustaan kauniissa säässä ja näimme mm. Molly Malone -patsaan. Osa ryhmästämme vieraili myös Trinity Collegessa ja pääsi näkemään vaikuttavan kirjaston sekä kuuluisan keskiaikaisen latinankielisen evankeliumikäsikirjoi- tuksen, Kellsin kirjan. {{page}} Kuvat: Taru Haimi, Joonas Karhi ja Satu Huuhka Yhteisten kohteiden lisäksi meille jäi paljon omaa aikaa tutustua itsenäisesti mielenkiinnonkohteidemme mukaan kaupunkiin ja sen kulttuuriin sekä historiaan. Suosittuja vierailukohteita olivat taidegalleria, luonnontieteellinen museo, Guinness storehouse ja vahakabinetti. Myös Dublinin viihtyisät puistot, kuten hotellimme viereinen St. Stephen’s Green ja vähän kauempana sijaitseva Euroopan suurin puisto Phoenix Park, olivat viihtyisiä vierailukohteita. {{page}} Jokainen aamumme alkoi tuhdilla irlantilaisella aamiaisella hotellin aamupalabuffetissa, jonka voimin jaksoimme erinomaisesti pitkälle iltapäivään. Viralliseen ohjelmaamme ryhmänä kuuluivat vierailut Dublinia-museossa, Christ Church Cathedralissa ja Dublinin linnassa. Viikinkiaiheinen Dublinia tutustutti meidät Dublinin keskiaikaiseen historiaan, ja museosta pääsimme kierroksen päätteeksi ylikulkusiltaa pitkin ihastelemaan katedraalia. Dublinin linnaan tutustuimme oppaan johdolla ja näimme mm. Kuningas Yrjö IV:n valtaistuimen ja hulppean juhlasalin kattomaalauksineen. Monet yhteislyseolaiset, kuten lukion toisen vuoden opiskelija Juha Vikberg, tehtailevat omia meemejään, jotka ovat humoristisia mielipiteenilmauksia. Stop or not –meemi syntyi reaktiona liiken- nekäyttäytymiseen. - Ihmiset eivät enää kunni- oita pakollisen pysähtymisen merkkiä, vaan suhtautuvat siihen enemmän kuin liikenne- valoihin. STOP-merkki, joka saa ihmisten arvostuksen, näyttäisi varmaan tältä, kertoilee Vikberg meeminsä taustasta. (Meemi sivulla 15.) Kuvalähteet: https://twitter.com/Alex13Rdz/status/1116040395442536449 https://knowyourmeme.com/memes/surprised-pikachu Meemit ovat nopeasti internetissä leviäviä ilmiöitä, jotka saavuttavat usein suuren suosion. Meemit ovat usein kuvankäsittelyohjelmilla tehtyjä kuvia, Flash-animaatioita tai musiikkivideoita. Jotkut ilmiöistä ovat lyhytikäisiä, toiset taas pysyvät suosiossa vuosikausia. Hyvinkin vähäpätöiseltä vaikuttavat asiat, kuten kotitekoiset videoleikkeet, ovat voineet nousta arvaamatta hyvin suosituiksi. Lukion toisen vuoden opiskelijalla Jere Seppäsellä on tylsää välitunnilla. Hän ottaa tietokoneensa esiin ja alkaa selata meemejä. Text Text {{page}} Jere näkee yleensä meemejä sosiaalisessa mediassa, etenkin 9gagissä ja YouTubessa. – Ne ovat hyviä tapoja käsitellä nyky-yhteis- kunnan asioita. Harvoin niistä on haittaa, koska ne viihdyttävät. {{page}} {{page}} {{page}} Kuva: Juuso Uljanoff Teksti: Aku Kujala ja Juuso Uljanoff Jeren selaamissa meemeissä toistuu usein sama kuva, mutta kuvaan liitettyä tekstiä muutetaan. Periaatteessa kuitenkin mikä tahansa asia voi nousta suosituksi meemiksi. Esimerkiksi Jeren näkemä huhtikuussa julkaistusta mustasta aukosta otetusta kuvasta tehty meemi. Jere pitää etenkin sellaisista meemeistä, jotka kritisoivat tämän hetken yhteiskunnan mahdollisia epäkohtia. Meemejä käytetäänkin politiikan välineenä ja niitä usein tehtaillaan suunnitelmallisesti joko poliitikkojen tukemiseen tai vastustamiseen. Text Meemien maailma Meemit ovat intertekstuaalisia ja sisältävät usein viittauksia toisiin meemeihin. Mustaa aukkoa ilmentävä meemi viittaa toiseen suosittuun meemiin. Suomen parhaana opettajanakin palkittu Jari Kolehmainen on tunnettu paitsi oppi- kirjojen kirjoittamisesta, myös hyvin suositusta maantietoa ja biologiaa käsittelevästä blogistaan. Biologi-jari.blogspot.com -sivu on kerännyt kymmenessä vuodessa jo lähes 900 000 vierailijaa, ja blogi on maanlaajuisesti arvostettu. {{page}} Yhteislyseolaisten onneksi Jari jakaa ammattitaitoaan ja osaamistaan nuoremmille sukupolville. -Mulle tärkeintä on kuitenkin se mielenkiinnon herättäminen näitä aiheita kohtaan. Olkoon se sitten minun blogini, oppitunti tai mikä tahansa, mikä herättää mielenkiinnon, niin se on hyvä asia, Jari korostaa. Teksti: Aada Koivu, Riina Perho ja Jasper Tynys Linkki Jari Kolehmaisen blogiin: https://biologi-jari.blogspot.com/ Blogikuningas Jari Ehkäpä joku nuori löytää juuri Jarin tunneilla palavan kiinnostuksen ja alkaa vaikkapa kirjoittaa blogia. Innostus voi kasvaa harrastukseksi ja jopa työksi niin kuin Jarin tapauksessa. Haastattelimme Jaria saadaksemme selkeämmän kuvan bloggaamisen vaikutuksista, sen eduista ja haitoista. Meitä kiinnosti etenkin bloggaamisen ja suosion aiheuttamat lieveilmiöt, kuten kirjoituspaineet. Jari on hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri palo johonkin asiaan ja määrätietoinen itsensä toteuttaminen kantavat pitkälle. -Jo peruskoulun ala-asteella aloin kattoa Ilkka Koiviston lasten luonto-ohjelmia. Aloin itse kasvattamaan perhosen toukkia ja sitä kautta kiinnostuin biologiasta, ja maantiede sitten matkailun kautta tuli myöhemmin mukaan, kertoilee Jari kiinnostuksen puhkeamisesta. {{page}} Toinen vahvuus on blogien faktapohja. Jari varmistaa aina blogiensa lähteet ja ilmoittaa ne myös selvästi. Hän ei esitä kirjoituksissaan omia mielipiteitään, mutta muistuttaa meitäkin lähdekriittisyydestä - Jokai- sen tiedepohjaisenkin tekstilähteen julkaisun takana on aina ihminen, ja usein faktojen esittämistapa saattaa heijastaa kirjoittajan omia mielipiteitä tai ajatuksia. Nykymaailmassa lähes jokaiselle ihmiselle syntyy jonkinasteisia paineita erinäisistä asioista. Oli kyse sitten sometilistä, menestymisestä koulupolulla tai ylipäätänsä omasta julkikuvasta. Jariin nämä paineet ja ennakko-odotukset eivät sen suuremmin tunnu vaikuttavan. -Enhän minä tiedä sitä, millaisia ennakko-odotuksia lukijoilla on, niin eivät ne ainakaan mitään paineita aiheuta, muotoilee Jari. Tämä lieneekin salaisuus Jarin suosioon. Hän on oma itsensä. Snapchat, puhekielessä Snäppi, on vuonna 2011 julkaistu monipuolinen kuva- ja viestipalvelu. Monet ihmiset kritisoivat sovellusta, mutta silti jatkavat sen käyttöä. Mikä siitä tekee niin houkuttelevan ja vastustamattoman? Suurin osa lukioikäisistä on liittynyt Snapchatiin vuonna 2015, jolloin sen suosio kasvoi. Kouvolan Yhteislyseon 18G-luokan opiskelija Kerttu Nikunen kertoo myös liittyneensä Snapchatiin silloin. Hänen mukaansa tieto sovelluksen olemassaolosta levisi ihmiseltä ihmiselle. Aika kuluu snäpissä nopeasti Uusia päivityksiä sovellukseen tulee niin tiheään tahtiin, että käyttäjien on ollut vaikeaa pysyä perässä. Päivitykset ovat useimmiten myös suuria, eli ne muuttavat sovelluksen ulkonäköä ja toimintoja. Tuntuu, että sovelluksen käyttöön täytyy tottua aina uudelleen. Joskus suuret päivitykset voivat myös huonontaa käyttökokemusta tai tuoda sovellukseen uusia vikoja. Yleensä päivitykset ovat kuitenkin onnistuneet. Samaa mieltä on myös Kerttu Nikunen. –Päivitykset ovat suurimmaksi osaksi hyviä ja hyödyllisiä, sillä ne tuovat mukanaan monia käyttöä parantavia ominaisuuksia. Monet nuoret käyttävät suuren osan päivästään Snäpissä. Jotkut kokevat olevansa jopa addiktoituneita. Tämä voi johtua varsinkin siitä, että sovellusta käyttävät kaverit. Tällöin yhteyden pitäminen on helpompaa. Snapchatissa myös uusien ihmissuhteiden solmiminen on helppoa. Ihmisillä voi olla pienempi kynnys lisätä joku kaveriksi sovelluksessa kuin tutustua kasvotusten. Uusien päivitysten ansiosta Snapchatissa voi myös soittaa ääni- ja videopuheluita. Käyttäjät voivat halutessaan arvioida sovellusta App Storessa tai Play Storessa. Tällä hetkellä App Storessa Snapchatin arvioksi on annettu 3,7 tähteä. Sovelluksen arvioit ovat nousseet hieman viime vuodesta, mikä voi johtua uusista käyttäjiä miellyttäneistä päivityksistä. Kerttu Nikunen antaa sovellukselle neljä tähteä. -Sovellus ei ole aivan täydellinen. Snapchatin käyttäjänimeä ei esimerkiksi voi vaihtaa. Miksi sellaista päivitystä ei ole vielä kehitetty, vaikka isompiakin päivityksiä on tullut? Snapchat lisäksi koukuttaa liikaa. Snapchatissa oleminen vie aikaa ja jopa keskittymiskyvyn koulutehtäviin. Kuitenkaan riippuvuus ei ole niin suurta, että se hankaloittaisi elämää sen suuremmin, kertoo Nikunen. Snapchat on nuorten suosiossa {{page}} Snapchatin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat scoret ja streakit. Score kertoo, montako snäppiä käyttäjä on lähettänyt ja montako hän on saanut. Streak tarkoittaa vuorokauden aikana tapahtuvaa yhteydenpitoa toisen käyttäjän kanssa. Streakin ylläpitämiseksi molempien käyttäjien täytyy laittaa toisilleen kuvaviesti 24 tunnin aikana. Tällaisten velvollisuuksien olemassaolo voi kasvattaa riippuvuutta sovellukseen. Sovelluksen Oman tarinan (engl. My Storyn) päivittäminen kertoo siitä, kuinka aktiivinen käyttäjä on sovelluksessa. Kerttu Nikunen kertoo päivittävänsä tarinaansa silloin tällöin. Joskus hän lisää kuvia julkiseen tarinaansa ja melkein päivittäin yksityiseen tarinaansa. Yksityiseen tarinaan hän on lisännyt vain kaikista lähimmät ystävät. Kyseiseen tarinaan hän lisää sisältöä vapaammin ja ilman pidempää harkintaa. Kaikin puolin käyttäjät näyttävät viihtyvän sovelluksessa. Todella monet tuntevat olevansa jopa koukussa. Sovelluksen kestosuosiota voikin selittää se, että siihen keksitään jatkuvasti uusia, koukuttavia ominaisuuksia, kuten pelejä ja kuviin liitettäviä filttereitä. Näin suosio ei pääse lopahtamaan. Uudet ominaisuudet myös laajentavat käyttäjäkuntaa, sillä niiden myötä eri-ikäiset ihmiset kiinnostuvat sovelluksesta. Aika näyttää, miten pitkään Snapchatin suosio jatkuu. {{page}} Snapchatin logon muoto on sovelluksen päivityksistä huolimatta pysynyt aina samana Teksti: Christa Ekroth ja Emma Hasu Skamia katsoivat ja katsovat yhä kaikenikäiset ihmiset. Se ei sovi aihepiiriltään alle yläasteikäisille, mutta siitä iästä ylöspäin ei ole olemassa ylärajaa. Sitä katsovat niin nuoret kuin vanhemmatkin ikäpolvet. Sarja saattaa toimia vanhemmille ikäpolville nuoruuden ”fiilistelynä” tai maailmankuvan avartamisena, niin että vanhempi pystyisi ymmärtämään nuortansa paremmin. Eva toteaa, että sarja sopisi hyvin myös nuoria opettaville opettajille. Se käsittelee jokapäiväisiä ongelmia ja ottaa kantaa niihin. Ehkä se ei kuvaa täysin jokaisen nuoren elämää, mutta jokainen varmasti voi tunnistaa sarjasta joitain piirteitä, jotka sopivat omaan elämään. Ihmissuhteet pyörittävät juonta eteenpäin. Erilaiset juonenkäänteet pitävät katsojaa koukussa sarjaan. Neljänä tuotantokautena sarjassa on pohjimmiltaan ollut sama perusidea: eletään lukiolaisena ja kamppaillaan ihmissuhteiden kanssa. Juonen toiston on huomannut myös Eva, joka kertoo viimeistä kautta katsoessaan tienneensä, missä aiheessa tapahtuu jotain pahaa ja missä vaiheessa siitä selvitään. -Ehkä olisi kaivannut vähän vaihtelua siihen, toteaa Eva vielä. Sarjan käsikirjoittaja Julie Andem on kirjoittanut aiemminkin nuorille suuntauvia sarjoja, mutta Skam teki läpimurron ja levitti Skam-sanan ympäri maailmaa. Julie Andem palkittiin Gullruten-gaalassa parhaana innovaattorina. Skamista onkin tehty omat versiot esimerkiksi Italiassa, Alankomaissa, Ranskassa sekä Yhdysvalloissa. {{page}} Kuva: Oona Huusari Skam-vallankumous Rakkautta ja piikkilankaa Skamissa käsitellään eri kausilla nuorten lukiolaisten elämää ja ihmissuhteita, oli sitten kyseessä rakkaus tai ystävyys. - Ku kaikki meni huonosti, nii niil oli aina ystävät siel, kiteyttää Chris ystävyyden merkityksen sarjassa. Skam näyttää myös ystävien erilaista rakkautta, jonka Even nostaa esille. - On ystävien välistä rakkautta, perherakkautta ja rakastavaisten välistä rakkautta. Skam. Parisuhdesäätöä, dokailua, ongelmia, ystäviä, seksiä ja muuta nuoria kiinnostavaa draamaa, johon moni yhteislyseolainen on jäänyt koukkuun. On niitä, joiden lempihenkilö on Eva, Even tai Chris. Skam tarkoittaa häpeää norjaksi. Ehkä Skam-faneja hävettää tunnustaa koukuttuneensa lukiolaisista kertovaan sarjaan, joten haastattelussa käytetään heidän lempihahmojensa nimiä. ”Kaikki miljoonabiljoonat nuoret oli sillee ’OUMAIGAAD’!” Kouvolan Yhteislyseon Skam-faneja eivät muiden maiden Skam-tuotokset kiinnosta, vaikka he ovat katsoneet muiden “Skamien” trailereita. Even mainitsee, ettei huuma ole samanlainen kuin aidossa ja oikeassa Skamissa. Chris taas tuo esiin, että italialaisversio jäi mieleen kotikutoisuudellaan. Evenin mielestä myös suomalainen versio Skamista voisi olla mielenkiintoinen. -Olisihan se hienoa nähdä, pääsisikö Suomenkin versio maailmalle. Skam on ainutlaatuinen myös siksi, että tämän luokan megasuosion saaneet sarjat ovat tulleet yleensä Yhdysvalloista eivätkä muualta maailmasta. Teksti: Oona Huusari, Pauliina Juusela, Saga Viljakainen Skam-vallankumous iski moneen kouvolalaisnuoreen heti, kun sarjaa alettiin esittää Suomen televisiossa. Yhteislyseon toisen vuoden opiskelijoiden Chrisin, Evan ja Evenin (opiskelijat nimetty tv-sarjan lempihenkilöiden mukaisesti, koska he haluavat pysytellä anonyymeinä) mukaan sarja on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen heihin ja miljooniin muihin. Lukiolaisia ja lukioita on erilaisia ympäri maailmaa, mutta silti samat ongelmat yhdistävät nuoria maasta riippumatta. Skam on nuorille suunnattu tv-sarja, jonka on tuottanut norjalainen radioyhtiö NRK. Miljöö on Hartvig Nissenin koulu, jossa tapahtuu kaikenlaista, mitä nuorten elämästä voi odottaa. {{page}} - Vastaanotto on eri puolilla ollut jopa sensaatiomainen, toteaa Even. Samaa mieltä on Chris. -Kaikki miljoonabiljoonat nuoret oli sillee ”OUMAIGAAD”. Sarjan suosion innoittamana Skamin tyylisiä sarjoja nuorille on tehty muissakin maissa: Italiassa, Sakassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Espanjassa on alettu tehdä omaa sarjaa samalla konseptilla. Suosio hyvän maun rajoissa? Teksti: Emil Malo ja Jere Seppänen {{page}} Klikkiotsikointia voi ajatella eräänlaisena tehokeinona saada huomiota ja nopeaa suosiota sosiaalisessa mediassa. Juuso Uljanoff pitää klikkiotsikkoja useimmiten ärsyttävinä, mutta välillä toimivina. -Joskus yliampuva teksti tai "katso kuva" –käsky auttaa valitsemaan videon, joka ehkä muuten olisi mennyt ohi. Lehdet ja erilaiset uutispalvelut ovat kiinnostuneita klikkien määrästä, koska niiden tulot määräytyvät sivulla vierailleiden kävijöiden mukaan. Jo lyhytaikainen vierailu jollain sivulla saattaa altistaa kävijän usealle mainokselle. -Esimerkiksi videopalvelu YouTubessa monen videon alussa on jopa kaksi mainosvideota ja lisäksi videon keskellä voi esiintyä useita mainoksia, kertoo Uljanoff. Missä esiintyy? Sarjan omalaatuisuus perustuu sensuroimatto- muuteen ja tietynlaiseen kotitekoisuuteen. Sarja saa tyylillään aikaan realistisen ja maanläheisen tunnelman. Jokainen nuori pystyy tunnistamaan ympäriltään sarjassa esiintyvät häslärit, säätäjät, kusipäät, playboyt, urheiluhullut, kaapittajat, hikipingot ja muutkin oman elämänsä intiaanit. Sarjan käsittelemä tunteiden kirjo, joka lainehtii laidasta laitaan, on havaittavissa myös jokaisen nuoren omassa pienessä elämässä. Kuten Chris toteaa, sarja käsittelee jokaisen nuoren jokapäiväisiä ongelmia. -Kaikki tuntevat varmasti joskus surua, iloa ja muita normaaleja tunteita. Resepti vieroitusoireisiin · Itke, paljon · Lue kirjoina ilmestyneet käsikirjoitukset · Katso sarja uudelleen useita kertoja ja ystävien kanssa, jos mahdollista · Ala seuraamaan Skamin fanisivustoja sosiaalisessa mediassa · Syö useampi kilo irtokarkkeja · Fiilistele Skamia kavereiden kanssa Kuva: Jere Seppänen {{page}} Klikkiotsikointi onkin hyvin yleistä YouTubessa, mutta myös uutispalvelut sortuvat kiusaukseen hankkia lukijoita klikkiotsikolla, vaikka sen käytöllä voi olla negatiivisia vaikutuksia. Pahin tapaus on, että kuluttaja menettää luottamuksensa ja alkaa epäillä tuottajan sisältöä, pelkää Juuso. Klikkiotsikointi aivan uudella tasolla Sarja on lajinsa ensimmäinen. Tällaisia sarjoja ei ole aiemmin tehty eikä nähty. Sarja käsittelee nuorten ongelmia juuri nuoria kiinnostavalla tavalla. Chrisin mielestä liian monessa sarjassa aikuiset ovat pääroolissa ja varastavat valokeilan nuorilta näyttelijöiltä. Nuoria viehättää, kun he huomaavat, että muillakin on samanlaisia ongelmia kuin heillä. Monet katsojat katsovat viimeisen jakson haikein mielin, sillä tiedossa on, ettei neloskauden jälkeen ole tulossa lisää jaksoja. Vieroitusoireita lievittääkseen fanit saattavat haikeana katsoa vanhoja jaksoja uudelleen. -Tärkeitä aiheita kevyesti käsitteleviä sarjoja tarvitaan lisää, toteaa Eva. Toisaalta klikkiotsikoiden yleisyys saattaa Juuson mukaan johtua nykyihmisen uteliaisuudesta tai tiedonnälästä, jota uutispalvelut sitten vain käyttävät hyväkseen. “Tärkeitä aiheita kevyesti käsitteleviä sarjoja tarvitaan aina lisää.” Väillä kuitenkin mediakriittinen netinkäyttäjäkin haksahtaa klikkiotsikkoon. -Pieni miettimistauko ennen klikkausta on paikallaan, mikäli haluaa etsiä tekstejä, joissa on asiaa ja joiden lukemiseen kannattaa syventyä, kuvailee Juuso. Median tehokeino Monet pitävät Skamin saamaa jättisuosiota liiallisena. Sarjan saama suosio voi jopa työntää katsojia luotaan. Even kertoo aluksi välttäneensä sarjaa mutta siihen sorruttuaan hän rakastui sarjaan palavasti. Koukuttuminen sarjaan tapahtuu jo muutaman jakson jälkeen. Evenin mielestä ensimmäinen jakso hämmensi häntä syvästi, mutta kuitenkin jo toisen jakson jälkeen addiktio oli jo syntynyt. "Click baiting" eli klikkiotsikointi on käytännössä lukijan houkuttelua avaa- maan artikkeli tai video yleensä liioit- telemalla asian suuruutta tai sen vaka- vuutta. Ilmiö on suhteellisen uusi, sillä klikkiotsikointi on syntynyt vasta digita- lisaation aikakaudella. Kouvolan Yhteislyseon opiskelija Juuso Uljanoff, joka harrastaa YouTube-videoiden katselua, näkee klikkiotsikoita päivittäin. Normaali otsikko: ”Leijonat kukisti Tanskan 3-1." Klikkiotsikko: ”Olet vetänyt vessanpöntön aina väärin." Mediaan kriittisesti suhtautuva Juuso Uljanoff tunnistaa helposti klikkiotsikon liioittelevista adjektiivista sekä epäloogisesta aiheeseen johdattelusta. Tiia menee ulos parvekkeelle syömään aamupalaansa, mutta ennen kuin ruokaan voi koskea, on tilanteesta otettava kuva. Hän ottaa puhelimellaan lähes kaksikymmentä kuvaa, ja yksi niistä on julkaisukelpoinen. Tiia lisää kuvaan hashtagit #healthybreakfast, #happy ja #perfectmorning. Kuva saa ensimmäisen viiden minuutin aikana jo yli sata tykkäystä, sillä Tiia ylläpitää suosittua Instagram-tiliä, jolla on yli 2000 seuraajaa. {{page}} Keskiverto ihminen koskee puhelimeensa noin kaksi tuhatta kertaa päivässä. Se on suuri luku. Aikaa puhelimen käyttöön kuluu useampi tunti viikon jokaisena päivänä. Instagram, tuo lähes jokaisen nuoren ja jo vanhemmankin puhelimesta löytyvä sovellus, on yksi suurimpia aikavarkaita sosiaalisen median maailmassa. Harva silti kykenisi luopumaan täysin kyseisestä sovelluksesta. Tutkimme yhteislyseolaisten Instagram- tottumuksia anonyymilla kyselyllä, johon vastasi noin viisikymmentä opiskelijaa. Tekstissä esiintyvät henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta luotu kyselytutkimuksen perusteella. {{page}} Lukiolaisistamme 90% käyttää Instagramia ja 85% heistä päivittäin. Lukumäärä kertoo sovelluksen suosiosta ja koukuttavuudesta. Ahkerimmat lisäävät kuvia kuukausittain, mikä on hyvin maltillinen määrä verrattuna maailman suosituimpien tilien kuvien julkaisutahtiin, joka on yleensä vähintään kuva päivässä. Yleisimpiä kuva-aiheita niin lukiolaistemme kuin Instagramin starojen keskuudessa ovat selfiet ja maisemakuvat. Selfieiden kautta halutaan näyttää itsestä parhaimmat puolet ja niihin yleensä panostetaankin huolella. Kuvakulmia, valotusta, kuvaan sopivaa asukokonaisuutta ja kuvauspaikkaa miettivät jo ihan tavan tallaajatkin. Kuviin panostetaan paljon, koska nykypäivänä koko ajan kasvavat ulkonäköpaineet tuovat painetta näyttää hyvältä. 17-vuotias Tiia herää aurinkoiseen aamuun, ja tuleva päivä on heti automaattisesti parempi. -Täydellinen sää aamupalalle ulkona! Tiia ottaa jääkaapista yön yli valmistumassa olleen tuorepuuron Marimekon Oiva-kuppiinsa ja pilkkoo päälle banaania ja mansikoita. Teksti: Lotta Helenius ja Eva-Maria Vanhanen Rankan viikon jälkeen Tiia haluaa hieman tuulettaa ajatuksiaan ja siirtää koulutehtävät syrjään. Onneksi Tiian paras ystävä on järjestämässä juhlia perjantaina. Koulun jälkeen Tiia aloittaa perusteellisen valmistautumisen. Asu on jo hankittu ja mietitty, ja se kulkee ystävän asun kanssa käsi kädessä, tietysti. Tiia meikkaa, kihartaa hiuksensa täydellisille enkelikiharoille, pukee tarkkaan valitun asunsa ja loppusilauksena toimii muutama suihkaus hänen Hugo Bossin lempituoksuaan. Nyt puuttuvat enää vain täydelliset kuvat. Instagram – somen kuningas vai kavaltaja? "Lukiolaisistamme 90% käyttää Instagramia ja 85% heistä päivittäin." Instagram on lähes jokaiselle lukiolaiselle varmasti tuttu sovellus ja usealla käytössä lähes päivittäin. Instagramia käyttää yli miljardi ihmistä, mikä tarkoittaa joka seitsemännen maailman ihmisen omistavan Instagram-tilin. Nykypäivän some-ilmiö on noussut niin suureksi, että yhä useampi ihminen tienaa elantonsa maailmalla Instagram-kuvien kautta tehtävällä yhteistyöllä. Maailman suosituimpia Instagram-tilejä hallitsevat suosituimmat ja tunnetuimmat laulajat, näyttelijät, urheilijat sekä ihmisten mielipiteet jakava Kardashian-klaani. Suomessa suosituimpia Instagram-tilejä hallitsevat laulajat, urheilijat, tubettajat ja bloggaajat. {{page}} Instagramin käyttöön liittyy vahvasti myös kuvien muokkaaminen. Suurin osa käyttäjistä muokkaa julkaisemiaan kuvia jollain tapaa. Lukiomme oppilaat kokevat kuvien muokkaamisen olevan yleistä ja hyväksyvät sen, jos se ei mene liioitteluksi. Lukiolaiset parantavat kuvan laatua ja ulkomuotoa käyttämällä filttereitä ja valotusefektejä, mutta eivät hyväksy naaman tai vartalon muokkaamista kuvissa. Monet Instagram-julkkikset kuitenkin käyttävät muokkauksia, jotka vääristävät heidän todellista ulkonäköään. Vartaloita kavennetaan ja kasvojen piirteitä parannellaan, mikä saa muut käyttäjät ihailemaan heidän kuviaan. Tämä taas puolestaan kohdistaa paineita muille. Nykypäivänä kuvien muokkauksesta on tullut entistä suurempi ilmiö, mutta kuvamanipulaatioihin suhtaudutaan yhä kriittisemmin, koska muokatut kuvat tunnistetaan helpommin Instagramissa sekä muissa kuvapalveluissa. {{page}} {{page}} Kuvien muokkaaminen voi vääristää todellisuutta rajustikin Vaikka kuvien muokkaaminen on etenkin Instagramin suosituimpien naisten keskuudessa ennemmin sääntö kuin poikkeus, uutena nousevana trendinä Instagramin käyttäjien keskuudessa on tuoda myös yhä enemmän aitoa, muokkaamatonta sisältöä kuviinsa. Osa naisista, myös iso osa julkisuuden henkilöistä, on alkanut julkaisemaan meikittömiä kuvia naamoistaan ryppyineen, tummine silmänalusineen, finneineen ja vinoine hampaineen. Vartalon selluliittia, maksaläiskiä, makkaroita tai turvotusta häpeillään yhä vähemmän. Kehityksen suunta on hyvin positiivinen, sillä tämänkaltaiset esimerkit tuovat realistisuutta siihen somekulttuuriin, joka maailmalla on jo pitkään vallinnut. Laura avaa Instagraminsa pitkästä aikaa ja huomaa Tiian kommentin #fit ja siihen kertyneet 20 tykkäystä. Puna nousee hänen kasvoillensa, sydän alkaa hakkaamaan rinnassa ja häpeän tunne valtaa mielen, joten hän päättää poistaa kuvan. Samalla Laura tulee katsoneeksi muita hänen julkaisemiaan kuvia, niistä pitämättä. Hän poistaa kaikki kuvat itsestään ja jättää vain muutaman maisemakuvan tililleen. Laura katsoo Tiian Instagram-kuvia ja miettii, miten tämä saa itsensä näyttämään niin hoikalta ja nätiltä kuvissaan. Hän seuraa myös muutamia julkkiksia, kuten missejä ja laulajia ja katselee heidän kuviaan itseensä vertaillen ja tyytymättömyyttä tuntien. Lauran mielen valtaa alemmuudentunto: miksi lopetin voimistelun, miksi olen käynyt niin usein kahvilla ystävieni kanssa, miksi syön aina niin paljon, mihin jäivät jokailtaiset 200 kyykkyä ja vatsalihasliikettä? Laura tulee katsoneeksi huoneensa peiliin, jolloin hänen suupielensä valahtavat vielä hieman alemmaksi, jos se vain on mahdollista. Tiia selailee Instagramin etusivuaan seuraavana päivänä, sillä hänellä ei ole muutakaan tekemistä. Vastaan tulee kuva tytöstä, jonka Tiia tunnistaa oman koulunsa oppilaaksi. Kuvassa tyttö istuu peilin edessä ilman meikkiä, niin että hänellä näkyy vatsamakkaroita. Tiia avaa käyttäjän profiilin ja huomaa, että tytöllä on vain 200 seuraajaa tilillään ja kuvissaan vain muutamia kommentteja. Hän päättää kommentoida Laura-nimisen tytön uusimpaan kuvaan #fit, koska ajattelee sen olevan hauskaa ja saavansa sillä tykkäyksiä omalle kommentilleen. Tiia saapuu ystävänsä luokse tarpeeksi ajoissa, jotta kuvaushetkelle on riittävästi aikaa. Kuvia kertyy puhelimen kamerarullaan muutama sata. Ensimmäiset 250 kuvaa lentävät saman tien roskakoriin, ja lopusta 50 pitäisi saada valittua paras. Kun kuva on lopulta saatu valittua, alkaa kuvan parantelu ja muokkaus. Ensimmäiseksi Tiia muokkaa värit sekä kontrastin ja sen jälkeen valotusta ja tarkkuutta. Kuva ei näytä vielä täydelliseltä. Tiia kaventaa hiukan kasvojaan, suurentaa silmiään sekä huuliaan ja nostaa poskipäitään. Nyt alkaa näyttää hyvältä, ajattelee Tiia. Hänen täytyy kuitenkin lähettää kuva viidelle ystävälleen, jotta voi olla varma kuvan julkaisemisesta. Tiian ystäviltä sataa ylistäviä kommentteja, joten hän päättää julkaista kuvan kello seitsemän illalla. Se on paras aika mahdollisimman suuren tavoittavuuden saavuttamiseksi. {{page}} -Olin esimerkiksi Lahdessa eräällä tytöllä yötä ihan äskettäin, Juho Poikala paljastaa. Tinderistä moni etsii vain satunnaista seuraa, jotkut taas elämän- kumppania. "Sosiaaliset paineet ovat kasvaneet liian suuriksi." {{page}} Instagram on suosittu sovellus, eikä sen aiheuttamia sosiaalisia paineita yhteiskunnassa voi kiistää, mutta on tärkeää muistaa, että itse sovellus ei sitä voi aiheuttaa, vaan ympärillä olevat ihmiset. Tärkeintä olisikin muuttaa ihmisten asenteita parempaan suuntaan. Jokaisen tulisi muistaa, että on itse hyvä juuri sellaisena kuin on eikä kenenkään tarvitse muuttua joksikin, mitä ei itse halua olla. Sosiaaliset paineet ovat kasvaneet liian suuriksi, joten on tärkeää, että nykypäivän some-aikakaudelle syntyvät lapset saisivat elää ja kasvaa rauhassa ilman turhaa stressiä omasta ulkonäöstään ja sosiaalisen median statuksestaan. Instagram ja sosiaalinen media ovat avanneet paljon uusia ovia ja mahdollisuuksia maailmaan, mutta on tärkeää muistaa pitää kohtuus kaikessa. Niin Tiian kuin Laurankin tulisi elää elämäänsä juuri siinä, missä he tällä hetkellä ovat, ei kameran linssin tai älypuhelimen näytön läpi. Instagram itsessään ja sen aiheuttama kuvien muokkailu tuovat paljon ulkonäköpaineita tavallisille sovellusta käyttäville ihmisille. Julkkikset ja Instagram-vaikuttajat saavat erilaisilla filttereillä ja muilla tehokkailla keinoilla kuvansa näyttämään todellisuutta paremmilta ja silotelluimmilta. Moni myös kiillottaa omaa elämäänsä Instagramissa hienommaksi ja eksklusiivisemman näköiseksi kuin se todellisuudessa on. Kalliit merkkilaukut- ja vaatteet, luksusautot, upeat maisemat ulkomailta, uusimmat elektroniikkalaitteet ja hulppeat vapaa-ajanviettotavat saavat muut ihastelemaan julkaisijoiden elämää ja toivomaan itselleen samanlaista. Nuoret tytöt näkevät vain laihojen mallien tai muodokkaitten Instagram-vaikuttajien kuvia ja päättävät itsekin haluta näyttää samalle ja päästä eroon omista virheistään. Pojat taas katsovat lihaksikkaita salihirmuja ja tulevat kateellisiksi heidän hauiksilleen. Instagram luo nykypäivänä nuorille liikaa ulkonäköpaineita, eikä kuvista voi edes tietää, vastaavatko ne todellisuutta. Onkin toivottavaa, että nuoret katsoisivat kuvia kriittisesti ja ymmärtäisivät, että edes julkkikset ja Instagram-starat eivät näytä todellisuudessa samalta kuin julkaisemissaan kuvissa. Voiko Tinderistä löytää tosi- rakkauden? Poikalan mielestä Tinder on helpompi tutustumispaikka introverteille kuin baari, koska toiseen voi tutustua ensin netissä eikä tarvitse heti nähdä kasvokkain. -Tinderin ja baarin ero on kuin vertaisi... (tässä kohtaa Poikala letkauttaa tähän lehteen sopimattoman kommentin). Kuten moni, myös Poikala käyttää Tinderiä saadakseen uusia kavereita. Poikala mainitsee Tinderin olevan hyvä vaihtoehto löytää uusia tuttavuuksia. Lähipiiristä ei välttämättä löydy enää uutta ja mielenkiintoista keskustelukumppania, ja tällöin Poikala kääntyy Tinderin puoleen. On torstai. Kello on 13.07. Loppukevään aurinko paistaa koulun ikkunasta sisään. Vaaleahiuksinen poika istuu koulun sohvalla ja katselee ympärilleen uteliaana. Poikalalla ei ole tekemistä, ja hän päättää avata Tinderin. -Keskusteleminen uusien ihmisten kanssa on minusta aina mielenkiintoista, ja aika kuluu nopeasti. Tinderissä voi syntyä myös syvällisiä keskusteluja. Kuvat: Saara Pasanen Kenelle Tinder sopii? Tinder on treffisovellus, jossa voi tavata paljon uusia ihmisiä. Tinderin idea on yksinkertainen. Etusivulle tulee kuvia toisista käyttäjistä, jotka voidaan swaipata oikealle tai vasemmalle. Matchin toisen käyttäjän kanssa saa, kun molemmat ovat swaipanneet toisensa oikealle. Poikala on itse hyvin ulospäin suuntautunut ja seikkailunhaluinen, joten hän kokee helpoksi lähestyä ihmisiä myös livenä. Juho ei etsi tarkoituksella Tindeistä mitään vakavampaa suhdetta. Hän etsii vain uusia ihmisiä ja hauskanpitoa. Sovelluksen avulla hän on löytänyt itselleen esimerkiksi yöpaikan. {{page}} Teksti: Lila Tuominen ja Saara Pasanen Deittisovellus aloitti toimintansa syksyllä 2012, ja nykyään Tinder on yksi suosituimmista seuranhaku- palveluista. Sovelluksen ikäraja on 18 vuotta. Monet kuitenkin luovat tilin alaikäisenä, myös Juho. {{page}} {{page}} {{page}} Kuvat: Elisa Hallapuro Tuokiokuvia Urheiluakatemiasta Teksti: Juha Vikberg Ihminen ja hyvinvointi -kurssilla keskityttiin nimensä mukaisesti ihmisen hyvinvointiin ja sen eri osa-alueisiin. Viimeisenä päivänä yhdistyivät sekä käytäntö että teoria. Viimeinen vierailumme kohdistui oikeustalolle, ja vuorossa oli käräjänotaari Tiina Äijälän esittely. Ensimmäisen päivän ensiapuoppeja pääsimme myös harjoittelemaan seitsemällä rastipisteellä. Mika Rissanen piti lopuksi vielä luentomaisen katsauksen yhteiskuntamme turvallisuuteen. Teksti: Siiri Vilkko Joka päivä teimme myös hyvinvointianalyysin, johon sisältyi kymmenen kysymystä hyvinvoinnista: Teksti ja kuva: Taru Haimi Viikon keskimmäinen päivä suuntautui Pohjois- Valkealaan, Vekaranjärven varuskuntaan. Aluksi meille pidettiin Kaartinkinossa luentoja Karjalan Prikaatin toiminnasta ja historiasta, varusmiespalveluksesta sekä Suomen turvallisuuspolitiikasta. Tämän jälkeen kiertelimme varuskunnan alueella muun muassa seuraamassa tykistön harjoittelua ja maistelemassa sotkun munkkikahveja. Toisena päivänä vierailimme pelastuslaitoksella. Tutustuimme Kymenlaakson Pelastuslaitokseen organisaatioon, hätäkeskuksen toimintaan ja kolmella rastipisteellä alkusammutukseen sekä palo- sammutus- ja ensivastetoimintaan. Koska kurssin sisältö oli hyvin riippuvainen projektin aiheesta ja toteuttamistavasta, voi esitelmien tekijöillä olla hyvin eriäviä kokemuksia teemaviikosta. Luennot olivat kuitenkin kaikille yhteisiä, ja yhden piti mm. Klikinsäästäjät. Viikko sisälsi luentojen lisäksi fyysisiä toiminta- kykytestejä, esimerkiksi lankutusta, seinää vasten istumista ja flamingoseisontaa. Lisäksi harrastimme viikon aikana vauhtiliikuntaa ja kehonhuoltoa. Teemakurssi alkoi kurssin kokonaissisältöön tutustumisella, Kati Siltovuoren pitämällä ensiapuluennolla ja ohjeistuksella oppimis- päiväkirjan tekoon. Koska kurssilla ei varsinai- sesti muuta konkreettista tuotosta tehty, kokosimme viikon aikana omia muistiinpano- jamme ja ajatuksiamme yhteen ”Mitä tänään opin” -tyyppisesti. Päiväkirjan sai tehdä vapaa- valintaisessa muodossa, kunhan sen vain pystyi palauttamaan Pedanetiin. Jenny Lindfors puolestaan oli mukana työstämässä esitelmää aiheesta Uutisointi ja sananvapaus ympäri maailman. Yksinkertaistettuna viikko oli pitkä ja työtä täynnä. Kurssi oli kuitenkin tervetullutta vaihtelua tyypilliseen opiskeluumme. Opin paljon uutta ihmisen hyvinvoinnista. Siiri Vilkon viikko täyttyi mediasta Ryhmä valitsi tietyt valtiot, joiden uutissivustoja tutkittiin. Niitä verrattiin suomalaisiin vastineisiin. Haalittu tieto koottiin lopulta PowerPoint-esitykseen. Jennyn näkökulmasta kurssi pureutui hyvin asiaan, mutta jäi hiukan yksipuoliseksi pro- jektin viedessä suurimman osan ajasta. -Muutamaa luentoa lukuun ottamatta kurssi koostui itsenäisestä työskentelystä. Vaikka aihe oli mielenkiintoinen, loppui työ nopeasti kesken, hän selventää. -Tämä oli kaikin puolin onnistunut kurssi. Ei suurempia kehitysehdotuksia, sillä kokonaisuus toimi hyvin, kertoo Elina Koskinen 16F-luokalta. Jokainen teemapäivä oli erilainen: vaihtelua syntyi vierailujen ja koululla olemisen välille. Tylsähköiltä kuulostavat luennotkin olivat pääosin mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja, mutta Vekaranjärven vierailu oli monille ehdottomasti viikon kohokohta. Kipinää turvallisuus- alasta jäi myös tulevaisuuden varalle. Turvallisuuskurssin kulkua valottaa Taru Haimi Kurssin opiskelijoista koottiin ensimmäisenä päivänä taltiointiryhmä, jolla oli oma erityistehtävänsä koko teemaviikon videoimisessa. Ryhmässä toiminut Annina Eloranta kertoo roolin olleen sekä työläs että hauska. Kokemus ei jäänyt ainoastaan yhden aiheen tutkimiseen, vaan oli mahdollisuus päästä tutustumaan muidenkin kurssien toimintaan. Toisaalta töitä jouduttiin tekemään myös joskus kouluajan ulkopuolella. -Oli kiva kokea sellaista projektiluontoista työskentelyä ryhmässä ja tehdä jotain, mitä ei yleensä normaaleina koulupäivinä olisi mahdollista, kertoo Annina kokemuksestaan. Uuden opetussuunnitelman mukaiset teemaopinnot pyörähtivät käyntiin Yhteislyseossa keväällä 2018. Silloin työ- järjestykseen raivattiin kokonainen viikko teemaopinnoille. {{page}} Tiistaina johdateltiin aiheeseen puhumalla yleisesti hyvinvoinnista, keskiviikkona painopiste oli fyysisessä hyvinvoinnissa, torstaina keskityttiin psyykkiseen hyvinvointiin, ja perjantaina sosiaalinen hyvinvointi oli etusijalla. Neljäs päivä muodostui ulkopuolisten vierailijoiden luennoista. Poliisin työstä meille kertoi vanhempi konstaapeli Tiina Ahtiainen, tullin toiminnasta tullipäällikkö Petri Kukkonen ja tietoturvajärjes- telmästä Kouvolan kaupungin tietohallinnon tieto- hallintajohtaja Sirpa Mäntynen. Kokemusta on nyt sulateltu vuoden päivät. Tässä vaikutelmia muutamista viime kevään teemaopinnoista uutta teemaviikkoa odotellessamme. {{page}} Söinkö kunnon aamupalan tänään? Millä mielellä suuntaan tähän päivään? Päivän tulokset koottiin, ja arvioimme niitä yhdessä seuraavana päivänä. Juha Vikberg oppi uutta ihmisen hyvinvoinnista Jakauduimme jo heti aloituspäivänä ryhmiin, joissa teimme hyvinvointiin liittyvän esitelmän viikon aikana. Teemaviikon viimeinen päivä eli maanantai oli esittämispäivä. Kaikkien esitykset olivat valmiita, ja kaikki olivat kuulolla. Aiheita ja esitysmuotoja oli monenlaisia: oli videoita ja PowerPoint-esityksiä. Mediaa teemaviikolla tutkineet pääsivät Opettaja-lehden palstoille. Muistoja viime kevään teemaviikolta Neljäs valtiomahti – media vaikuttajana -kurssi oli tismalleen sitä, mitä otsikossa luvattiin: mediaa. Sen sisällöstä ei siis voinut olla erityisen yllättynyt. Suurimman osan ajasta opiskelijat puuhasivat esiteltävän projektin parissa. Käytännössä se oli koko kurssin kulmakivi. Esitelmien aiheina toimivat muun muassa urheilumedia, perus- kouluikäisten mediankäyttö, uutiskuvat ja tietoturvallisuus. Seuraavana aamuna lähdimme koko porukan kanssa maistamaan espanjalaista perinneherkkua eli churroja. Churrot ovat uppopaistettuja leivonnaisia, jotka ovat todella makeita ja joiden sisään laitetaan suklaata. Kuten arvata saattaakin, ne eivät ole parasta aamupalaa pitämään nälkää, joten tämän kulttuuri- elämyksen jälkeen etsimme kunnon aamupalapaikan. Paikan löydettyämme asetuimme ulos syömään, sillä ilma oli lämmin ja paistoi aurinko. Toinen ohjaajamme tilasi vahingossa turskasalaatin, kun luuli sitä tonnikalaksi. Yksi kurssin opettajista oli Toni Mäkelä. Myös hänen mukaansa aiheeseen liittyviä vierailuja olisi pitänyt olla enemmän. – Työskentely ja tuntien pitäminen yhden teeman parissa hieman pitkäjänteisemmin oli piristävää opettajan näkökulmasta. Ajatuksena oli, että opiskelijat itse tutkivat ja perehtyvät aiheeseen. Lensimme Barcelonaan Riikan kautta, jossa vietimme lentokentällä muutaman tunnin, ennen kuin pääsimme lentämään varsinaiseen matkakohtee- seemme. Barcelonaan saavuttuamme otimme taksit ja suuntasimme majoituspaikkaamme, Urbany Hostelsiin. Hostelli oli suosittu nuorten keskuudessa, emmekä suinkaan olleet ainut nuorten ryhmä, joka sinne majoittui. Itse asiassa siellä työskenteli suomalainen nainen, mutta saimme kuulla tästä vasta viimeisenä päivänä – kuulemma sen takia, ettemme olisi alkaneet puhua suomea espanjan sijasta! Vielä samana iltana menimme hankkimaan metroliput ja syömään illallista. Ihminen mitattuna –teemakurssilla tarkoituksena oli tutkia ihmistä mahdollisimman monipuolisesti ja soveltavasti. Mittailimme pääosin ihmisen fyysisiä ominaispiirteitä. Teimme verimittauksia, kehonkoostumusmittauksia, aistien toiminnan mittauksia, energian mittaamista ja fyysiseen suorituskykyyn perustuvia mittauksia. Kokosim- me kaikkien mittauksien tulokset PowerPoint -esityksiin, jotka sitten esittelimme. Tuloksia myös vertailtiin yleisiin viitearvoihin. {{page}} Emme olleet vain koulun alueella, vaan kävimme myös eri paikoissa tekemässä mittauksia. Kouvola- talossa järjestettiin konsertti, jonka desibelejä mitta- simme. Vierailimme Kouvolan Ässätornilla InBody- kehonkoostumusmittauksessa. Mittailimme kehon- koostumuksen lisäksi puristusvoimaa ja lantion- ympärystä. Samalla perehdyimme erilaisiin tuloksiin ja arvoihin, jotka pitäisi terveellä ihmisellä olla. Lähtöpäivänä 4.4. kokoonnuimme klo 7.00 Sumu- laakson kentälle, josta tilausajomme kohti Helsinki- Vantaan kenttää lähti. Tunnelma oli hieman väsynyt, mutta odottava. Olihan matkaa suunniteltu jo kauan. Alun perin Barcelonaan piti lähteä jo vuoden 2017 lopussa, mutta siellä olleet levottomuudet estivät lähdön. Nyt kuitenkin pitkä odotus palkittiin ja matkamme saattoi alkaa. Lisäksi kuulimme luennon, joka käsitteli melua ja hiljaisuutta. Teksti: Eetu Laitinen Jadelina Pesonen valitsi musiikista viikon teeman Osa espanjanopiskelijoista teki teemaviikolla matkan Barcelonaan. Tarkoituksena oli lähteä tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, nähtävyyksiin ja puhumaan espanjaa. Kurssilla opettelimme nuotinkirjoitusta tietokoneilla ihan alkeista, sillä vain muutama oli aikaisemmin kirjoittanut nuotteja tietokoneella. Minulle nuottien kirjoittaminen oli tuttua, mutta löysin kirjoittaessani uusia ominaisuuksia sovelluksesta. Julia Näränen lensi teemaviikolla Espanjaan Kävimme kuuntelemassa Pohjois-Kymen musiikki- opiston järjestämää upeaa konserttia, jossa soitti fantastinen duo nimeltä Poprocks, joka koostui tuu- bistista ja syntetisaattorin soittajasta. Teksti: Jadelina Pesonen Meidän täytyi ihan itse kirjoittaa kaikki nuotit kurssin ohjelmassa olevalle palvelutalovierailulle, ja opimme, miten erilaisia nuotteja ja sanavihkoja tehdään. Vedimme palvelutalon asukkaille ja työntekijöille yhteislaulutilaisuuden. Suurin osa kappaleista oli vanhoja suomalaisia lauluja, mutta mukana oli pari ulkomaistakin. -Parasta viikossa oli vierailut ja erityisesti konsertissa käynti. Oli mukava kuunnella tuttuja biisejä hieman erilaisesta näkökulmasta. Konsertti olisi voinut kestää kauemmin, ja muutenkin olisi ollut mukava, jos vierailuja olisi ollut enemmän. Hommat hoitui usein odotettua nopeammin, sanoo Eelis Hyvärinen. Musiikin hyödyntäminen arjessa –kurssi nosti esiin musiikin merkityksen jokapäiväiselle elä- mällemme. Emme ainoastaan kuuntele musiik- kia, vaan se voi joillekin olla myös arjen työ, johon kuuluu säveltämistä, nuotin kirjoittamista ja sa- noittamista. {{page}} Eetu Laitinen mittasi ihmistä Meillä oli tehty matkasuunnitelma jo ennen matkaa, mutta suunnitelma eli vähän tilanteen mukaan. Esimerkiksi yliopistovierailumme peruuntui. Suunni- telmat vaihtuivat myös sään mukaan, sillä vapaavalintaista aktiviteettia – shoppailua ja rannalle menemistä – oli mukavampi toteuttaa aurinkoisessa säässä. Jokainen kuitenkin pääsi näkemään itselle tärkeitä kohteita. - Lempinähtävyyteni oli Park Qüell ihanien maisemien takia, Nina Saksa kommentoi. - Omani oli Sagrada Familia, toinen opiskelija Riku Villikka, kertoo. Kurssin sisältö oli monipuolinen, ja käsiteltävät aiheet liittyivät aina jotenkin musiikkiin. Viikosta jäi paljon käteen. Vaikka osa asioista oli tuttua, oli kiva kuunnella, miten toiset kertovat taustastaan ja miten musiikki vaikuttaa heidän arjessaan ja työssään. Työskentely oli mukavaa, koska ryhmä oli pieni ja pienemmässä ryhmässä asioita tehdään tiiviimmin. Jos sama kurssi aiotaan pitää ensi vuonna, niin joitakin luentoja voisi vaihtaa, koska ne olivat aavistuksen puuduttavia, varsinkin jos ne olivat päivän viimeisenä. Pääsimme matkan aikana myös kokemaan espanjalaisen elokuvateatterin. Liput olivat suoma- laiseen hinnastoon huomattavasti edullisempia, sillä ne maksoivat 5 euroa. Opiskelijat saivat itse valita, minkä elokuvan menevät katsomaan. Kävimme kavereideni kanssa katsomassa elokuvan Loving Pablo, joka sisälsi paljon huumeita ja väkivaltaa. Sitä ei ollut tekstitetty, joten elokuvissa käyminen oli jo itsessään mielenkiintoinen kokemus. Ajankohta oli myös hieman myöhäisempi kuin Suomessa, sillä elokuva alkoi vasta kymmeneltä illalla. Teemaviikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme koululle opettajamme Mari Laakso-Suutarin kanssa. Hoidimme käytännön asioita, kuten lähtöselvityksen tekemisen, kävimme läpi matkasuunnitelmaa ja vaihtoehtoja, jotka kiinnostivat opiskelijoita. Nähtävyyksiä oli useita, joista sai valita mieluisensa. Saattoi esimerkiksi mennä tutustumaan Sagrada Familiaan, goottilaiseen kaupunginosaan tai Barcelonan katedraaliin. Sen lisäksi saimme valita listatuista museoista yhden, jossa vierailimme. Saimme kuunnella myös muutamia luentoja, kuten millaista on muusikon arki ja millaista on musiikki- terapeutin työ. Kulttuuria Reunalla Mielestäni Barcelonan reissumme oli hyvä kokemus. Aikaa tietysti olisi toivonut olevan enemmän, koska Barcelonassa on niin paljon nähtävää sillekin, joka on siellä aikaisemmin käynyt. Oli kiva päästä seikkailemaan metrolla ympäri kaupunkia, sillä sen käyttäminen oli alkukankeuden jälkeen yllättävän helppoa. Hyvät kelit suosivat meitä muutamia sadepilviä lukuun ottamatta. - Kokonaisuudessaan hauska ja tapahtumarikas matka! Nina sanoo. {{page}} Tehtäviin kuului myös nähtävyyksien, kuten Casa Battlón, etsimistä. Idea oli hauska, mutta vaati rohkeutta mennä puhumaan paikallisille espanjaksi. Juuret Kymenlaaksossa –kurssin antiin voi tutustua linkeistä: https://sway.office.com/aTysuSG7elSyMzBm https://www.youtube.com/watch?v=k4iP468C4D4 Teksti: Julia Näränen Kirjallisuusdiplomiryhmä teki 11.4.2019 Myllykosken Reuna-kustantamoon kulttuuriretken, joka huipensi koko kurssin. Huomasimme muitakin eroavaisuuksia suomalaisessa ja espanjalaisessa kulttuurissa. - Auttavaisuus tuli yllä- tyksenä! Vaikka oltiin aika hukassa, niin aina löytyi apua, Nina kertoo. Opettajamme Mari kuitenkin varoitteli meitä vähän siitä, että espanjalaisten auttamisenhalu on niin kova, että he voivat neuvoa välillä väärinkin. Se on kuulemma parempi kuin myöntää, ettei tiedä. - Oli yllättävää huomata, että monet kaupat menevät tosi aikaisin kiinni tai eivät ole ollenkaan sunnuntaisin auki, Riku kommentoi. Yhtenä päivänä meillä oli kaupunkisuunnistuspäivä. Meidät jaettiin pareihin, ja meille annettiin pari paperillista tehtäviä, joista sai valita kolme ja jotka piti suorittaa päivän aikana. Moniin tehtäviin kuului espanjaksi puhumista: täytyi esimerkiksi kysyä, paljonko torin hedelmät maksavat tai paljonko kello on. {{page}}