2016–2017
Kuva Antti Arponen
Kouvolan Yhteislyseon verkkolehti
2016-2017
Ei enempää eikä vähempää kuin ai- kakauslehti. Siinä tavoite, jonka äi- dinkielen lehtityön kurssilaiset aset- tivat ensimmäisessä toimituspala- verissa syyslukukauden alussa. Kouvolan Yhteislyseon verk- kolehteen on koottu lukuvuoden tärkeimmät puheenaiheet. Julkai- sussa on samoja kaikuja kuin lu- kiomme virallisessa vuosikertomuk- sessa, mutta tässä lehdessä tapah- tumia tutkaillaan opiskelijan näkö- kulmasta ja äänenpainoilla. Tuotteliaiden ja taitavien toi- mittajien kirjoituksista rakentui 45- sivuinen lukupaketti. On tarjolla reportaasia, raporttia ja mainosta, kolumnia, kommenttia ja sarjaku-
vaa. Ilman yhteistyötä tämä julkaisu ei kuitenkaan olisi valmistunut: leh- tityön kurssilaisten lisäksi myös muiden kurssien opiskelijat ovat an- taneet tekstejään julkaistavaksi, mistä iso kiitos. Verkkolehden ulkoasu on täl- lä kertaa erityisen upea ja raikas. Siitä kaikki kiitos ja kunnia kuuluu Annika Tainalle, joka vastaa lehden taitosta ja yhtenäisestä visuaalises- ta ilmeestä. Tavoite saavutettu – syntyi aikakauslehti. Mukavia lukuhetkiä!
äidinkielen opettaja
24 Tarjolla sukupolvikokemus 25 Kaupungin ytimessä 26 Sovelluksista apua opiskeluun 28 Haggista aamupalaksi? 30 Parasta Pietarissa 32 Parasta Puolassa 33 Karjala 35 Parasta Dublinissa 36 Parasta Cernissä 37 Valokeilassa UWP 40 Kirjailijaa tapaamassa 42 Vakavuusongelma – kevyt- fantasiaa rakennustyömaalla 44 Palkintomatka jäänmurtajalle 45 Toimitus tutuksi
3 Saman katon alla 5 Ärsyttävää – Vuosikatsaus 6 Makuja koulusta 7 Sarjakuva 8 Kehonkuvasta ja hampurilaisista 9 Elävää taidetta och samma på svenska 11 Kurssitarjottimen herkkupaloja 12 Zzzzzzzzzz... 13 Taiteen äärellä 14 Koululaiset käyttävät kännykkää oppitunneilla 16 Nolla! 19 Minun lukiovuoteni 20 Vaihtarit keskuudessamme
Minna Kujala
Sisällys
Lukijalle
Mitä myönteistä näet tässä, että olemme kaikki yhdessä Kymen Lukolla?
"
Eero Purhonen 16F ”Ei mitään myönteistä. Ei tarvi liikkua koulujen välissä, mut ei muuta.”
Kaarlo Ylimäki 16E ”[Tämä] valmistaa siihen, kun ollaan kaikki yhdessä Lyseolla -- ja ei ehkä tutustu, mutta näkee vähän millaisia ihmisiä täällä [koko Yhteislyseossa] on.”
Kiertelimme koululla kyselemäs- sä muutamalta opiskelijalta ja opettajalta, miltä tämä järjestely vaikuttaa ensimmäisten päivien perusteella. Tunnelmat Kymen Lukon käytävillä olivat odottavat. Nyt kavereita voi nähdä koulussa joka päivä, eikä toimipistettä tar- vitse vaihtaa kesken päivän.
nessa kerroksessa täyttyy usein välitunneilla nopeasti. Naulakko- tiloja Lukolta kyllä löytyy, ja niitä käytetäänkin välitunneilla oleske- lutiloina, kun käytävät ja sohvatila ovat täynnä. Luokat ovat suuria ja oudon pitkiä, joten jakson alussa on aina kova taistelu eturivin pen- keistä, jottei tarvitse mennä taka- riviin tähystämään taulua kiika- reilla koko kurssin ajaksi.
Saman katon alla
Frishtah Mohibby 15B ”Tunne Yhteislyseosta on kasvanut."
Kymen Lukkoa ei ole rakennettu kouluksi, vaan se on toimistora- kennus ja siksi käytävät ovat usein välitunneilla ahtaat eikä esi- merkiksi auditoriota tai keskus- radiota löydy. Ilmastointi on vä- lillä liian kovalla, ja välillä on liian kuuma, mutta elämä jatkuu. Toimistomainen rakennus on myös sisustuksellisesti tylsä ja kolkko, ja ainoa sohvatila kolman-
Ilona Olli 16B ”Kaikki kaverit on samassa koulussa ja näkee joka päivä, eikä tunnu et on kaks eri kouluu”
Neljännen jakson ensimmäinen päivä 8. helmikuuta oli Kouvolan Yhteislyseolle historiallinen päi- vä. Koko koulu oli ensimmäistä kertaa lyseon ja yhteiskoulun yh- distymisen jälkeen saman katon alla Kymen Lukolla uuden koulu- rakennuksen rakennustöiden ta- kia.
Jukka Pesonen 16G ”Ei, täällä on niin paljon kaikkee että tuntuu ihan koululta. Täällä on hyvä ilmapiiri ja näkee kaikkii kavereita. Tää on niiku sellain intiimi, vähän ehkä ahdasta.”
Mutta onko koulumaisuus silti kadonnut arjesta yksin- kertaisen toimistorakennuksen takia?
mii, että enemmänkin rakennuk- sesta on saattanut hävitä toi- mistomaisuus kuin arjesta koulu- maisuus. Ahtautta ei kukaan kiellä, mutta Rantasen mielestä on kuitenkin ”kiva, että täällä on enemmän porukkaa ja käytävät on elävämpiä". Hän mainitsee myös, miten yhteistyö on nyt hel- pompaa – sekä opettajien kesken että opettajien ja opiskelijoiden välillä.
Paula Rantanen, matematiikan ja kemian opettaja
Jasmin Lyly 15F ”Vähän ehkä, joo. Oon ollu täällä luokasta asti nii oon jo tottunu. On tosi kiva nähä päivittäin lyska- laisia kavereita. Ei tarvi rampata Lyska-Lukko-väliä ja opet saa paremmin kiinni jos ei haluu käyttää wilmaviestiä.”
Henrik Rockas, biologian ja maan- tiedon opettaja
Elli Westerlund, Satu Harjula ja Linda Luiskari 15C ”On jos vertaa Lyskaan. Ei tunnu et on koulussa. Sellain [tunne] et mitä mä teen täällä.”
Opettajat näkevät tämän järjestelyn ennen kaikkea positii- visessa valossa. Henrik Rockak- sen mielestä koulumaisuus ei ole kadonnut, ja se on hyvä asia. "Pi- täähän koulun olla koulu”, hän hymähtää. Se, että olemme kaikki yhdessä, on jo Rockaksen näkö- kulmasta positiivista. Jo monta vuotta Lukolla opettanut Paula Rantanen tuu-
Teksti Esa Hynynen
Neljännen jakson alussa Kymen Lukon neljännen kerrok- sen seinille ilmaantui rakenteilla olevan uuden koulun piirustuk- sia sekä sisustus- ja kaluste-eh- dotuksia. Kalusteet ovat Iskusta: joukkoon kuuluu muun muassa tyylikkäästi muotoiltuja sohvia, pöytiä ja tuoleja, joiden jaloissa on pyörät, kauniita laatikostoja ja pehmeitä raheja. Rehtori Tapio Karvonen kertoi meille hieman enemmän uudistuksista: "Saamme toisen auditorion ja medialuokan, mut- ta atk-luokat häviävät. Lähes kaikkiin tiloihin tulee muutoksia. Korokkeet luokista häviävät. Opettajat laskeutuvat opiskelijoi- den tasolle. Opiskelijat saavat li- sää lokerikkoja ja oleskelu- sekä opiskelutiloja. Kirjasto siirretään ja sinne aiotaan ostaa uusia lu- kulaitteita kokeiluun." Uudesta koulusta innostu- nutta rehtoria harmittaa vain, et-
esiintymään, mutta sepä vasta ärsyttikin, kun luulin, että piti laittaa päälle kravatti, vaikka ky- se oli solmiosta. Piti sitten met- sästää sellaista ympäri Kouvolaa tunti ennen esiintymistä. Puuro- juhlassa ärsytti, kun opiskelijoi- den järjestämissä kisoissa jaet- tiin palkintoja. Arvatkaapa, kuka ei saanut yhtään mitään. Nelosjakso oli ärsyttävyy- den huippu. Penkkareissa ärsytti karkkien heittely. Sain kipeän mustelman käteen koko loppu- päiväksi. Vanhojentansseissa oli todella kuuma, kun täytyi tanssia puku päällä koko päivä. Opiske- lijoiden keskenkin saatiin tapel- tua. Abilogoa valitessa ärsytti, kun kisaamassa oli vain kehnoja logoja. Toisaalta oma ehdotukse- ni ei voittanut. Viitosjaksossa ärsytti tule- va loma. Juuri kun on päässyt opiskelussa vauhtiin, niin se pi- tää lopettaa.
Tapio Karvonen, rehtori ja fysiikan- opettaja
Teksti Emmi Kaitarinne Kuvat Aleksandra Vucinic
Ärsyttävää
Olipa taas ärsyttävä kouluvuosi. Syksyllä ärsytti tulla kouluun tur- han lyhyen kesäloman jälkeen, kun ärsyttävästä viime vuodesta oli vasta päässyt yli. Ensimmäi- sessä jaksossa ärsytti, kun ih- misiä ryhmäytettiin. Olisihan se varmaan ollut ihan kivaa, mutta ryhmäytys oli suunnattu vain ykkösille, enkä kakkosena pääs- syt viettämään vapaata iltapäi- vää. Abitkin ärsyttivät, kun he ju- listivat sataa jäljellä olevaa koulu- päiväänsä. Kaikilla sitä koulua ei vain ole niin vähän jäljellä. Toinenkin jakso oli harvi- naisen ärsyttävä. Alettiin harjoi- tella vanhojen tansseja, joissa käytiin samoja tansseja monta viikkoa. Abikonserttikin oli todel- la ärsyttävä. Olihan se hyvä, mut- ta ärsytti, kun parhaat biisit esi- tettiin kuitenkin muille ikäryhmil- le. Kolmas jakso ärsytti myös. Itsenäisyyspäiväjuhlassa pääsin
tä jotkut tilat joudutaan jättä- mään ennalleen. Me opiskelijatkin odotam- me innolla uuteen kouluun pää- syä. Sisustus näyttää viihtyisältä, ja tilaa on riittävästi. Hyvään, uuteen kouluun on mahtava pa- lata virkistävän kesäloman jäl- keen yhtenä isona Yhteislyseona.
Tiistai 13.9. Thaimaa Nuudelibroilerivuoka, jäävuori-porkkana-melonisalaatti Nuudelibroilerivuokaa voisi kutsua enemmänkin pastabroilerivuoaksi. Nuudelit nimittäin näyttivät enemmän pastalta kuin nuudeleilta. Kana oli hieman mössöistä ja huonosti maustettua edeltävän kalaseljankan jäl- keen. Salaatti sen sijaan oli positiivinen yllätys, koska sen sisältämä hu- najameloni oli oikein maukasta. Keskiviikko 14.9. Etiopia Mausteinen tomaattikasviskastike, couscouslisäke, ruohosipuliraejuusto, hedelmä Linjastolla päivän ruoka näytti taivaalliselle. Syömään käydessä se kui- tenkin osoittautui varsin tavalliseksi kouluruoaksi. Maku ei ollut miten- kään ihmeellinen, mutta ainakin ruoassa oli todella montaa papulajia. Raejuusto ei ole mikään kaikista etiopialaisin ruoka, mutta ainakin ruohosipuli toi siihen uuden näkökulman. Torstai 15.9. Meksiko Tex-mex-uunimakkara, perunasose, tuoresalsa Ennen ruokailua monet vitsailivat, että uunimakkara ei taida olla ihan Meksikon kansallisruoka. Ruoka olikin vain ihan normaalia uunimak- karaa meksikolaisessa kastikkeessa. Positiivisena yllätyksenä kastikkees- sa oli myös nachoja. Negatiivinen yllätys taas oli, että ne olivat niin veti- siä, että niitä oli vaikea tunnistaa nachoiksi. Tuoresalsa oli raikas lisuke, mutta yrtin määrä peitti hieman muiden ainesten makua.
Makuja koulusta
12.-16.9.2016 koulussamme oli ruokaviikko Makuja maailmalta. Viikon ajan tarjoiltiin hie- man eksoottisempia kouluruokia, jotka olivat saaneet inspiraationsa eri maiden ruokakult- tuureista. Oliko ruoka kuitenkaan niin erilais- ta normaaliin kouluruokaan verrattuna? He- rätin viikoksi sisäisen ruokakriitikkoni ja arvioin ruoat syväluotaavasti.
Maanantai 12.9. Venäjä Kalaseljanka, ruispala, juusto, maatuskan kurkut Kalaseljanka eli venäläinen kalakeitto oli parem- paa kuin normaali koulun kalakeitto. Keitto jopa maistui joltakin, joten maustetta oli sopivasti. Maatuskan kurkut osoittautuivat pieneksi petty- mykseksi, koska suolakurkkujen sijaan kyseessä olikin vain kurkkua, jossa oli päällä jotain yrttiä.
Teksti ja kuva Esa Hynynen
Perjantai 16.9. Intia Intialainen broilerijauhelihakastike, riisi, raitakas- tike, leipä, hedelmä Kastikkeen liha oli viimeinkin maustettua! Pettymyksenä oli, että riisissä oli kaikkien vihaamaa kauralisäkettä näin teemaviikollakin. Päivän leipä oli ilmeisesti intialaista naanleipää, joka oli hyvää pienestä kuivuudesta huolimatta.
Viikon jälkeen voi todeta, että ruoat olivat keskimäärin tavallisia kouluruokia parempia. Ruokailuun oli joka päivä kiinnostava mennä, koska ei ikinä tiennyt, miten ruoat on muutettu kouluun sopiviksi. Jos voisin valita, niin ottaisin mieluummin lisää eksoottisempia ruokia, kuin palaisin takaisin juustoiseen uunikalaan ja kalkkunahöystöön.
Sarjakuva
Kalaseljankaa á la keskuskeittiö
Senni Oinonen teki sarjakuvan KU3-kurssilla.
Kolumni on kirjoitettu kielenhuol- lon kurssilla
On tavallinen arki-ilta, ja painiskelen jälleen kerran itseni kanssa. Ei kerta viikkoon maailmaa romahduta; säästän rahaa, jos pysyn vahvana ja vastustan kiusausta. Lopulta annan mieliteolleni periksi ja suuntaan erään tunnetun amerikkalaisen pi- karuokaketjun autokaistalle. Parkkipaikalla avaan höyryä- vän tuplajuustohampurilaisen kää- repaperin ja haukkaan. Ensimmäi- nen suupala maistuu syntisen hy- vältä: juusto on sulanut juuri sopi- vasti. Siinä syödessäni avaan puhe- limeni Instagram-sovelluksen ja
Teksti Matleena Eskelinen Kuva Annika Taina
joka on kuitenkin oikeista kohdista kurvikas. Moni unohtaa kuitenkin jokaisen yksilöllisen kropan aset- tamat fysiologiset rajoitteet. Suu- rimmalle osalle tiimalasivartalon saavuttaminen ei ole geeniperi- män takia edes mahdollista, tai ainakin se vaatii rautaista itsekuria ja raskasta raatamista. Itsekurissani ei ole kehu- mista, mutta sen vähän, mitä olen onnistunut vaalimaan, aion hyväl- lä omalla tunnolla suunnata täh- dellisemmiksi katsomiini tavoittei- siin. Haluan opetella rakastamaan omaa kehoani, eikä kuntosalikortti ole oikotie valaistumiseen. Vas- taus löytyy lopulta pääni sisältä: minun on opittava hyväksymään itseni ehdoitta, koska vain siten voin todella olla tyytyväinen omaan peilikuvaani. En ehkä saa- vuta nykyajan kauneusihanteiden mukaista vartaloa pelkästään ra- kastamalla itseäni, mutta saan- pahan sentään syödä roskaruokaa hyvällä omallatunnolla.
näytölle ilmestyy loputtomana virta- na kuvia toinen toistaan tiukem- massa kunnossa olevista fitness- harrastajista. Avaan vyötäröltä kiris- tävien housujen napin, ja tuttuakin tutumpi seuralaiseni – itseinho – nostaa päätään. Nielaisen hampurilaisen rip- peet ja lupaan itselleni: Huomenna mennäänkin sitten Mäkkärin sijaan vaikka salille ja kasvatetaan minulle- kin täydellisesti muodostuneet ta- kareidet. Ihan varmasti. Jätän myös kaiken epäterveellisen pois ruoka- valiostani ja keskityn ainoastaan hy-
ja hampurilaisista
viin rasvoihin sekä riittävään pro- teiinin saantiin. Edellä mainittu tilanne on osittain fiktiivinen. On totta, että rakastan tuplajuustohampurilaisia ja syön niitä usein. En kuitenkaan pode sen takia huonoa omaatuntoa – en edes vähän. Olen itse asiassa kurkkuani myöten täynnä tämän- hetkistä suuntausta, jonka mukaan jokaisen itseään kunnioittavan tulisi pyrkiä mahdollisimman pieneen rasvaprosenttiin ja nauttia aamupa- laksi kaurapuuroa, jossa on rahkaa ja raejuustoa. Älkää käsittäkö väärin. Lipu- tan ehdottomasti terveellisten elä- mäntapojen puolesta, ja myös sali- harrastuksella on lukuisia hyviä vai- kutuksia. Tämä kaikkialla näkyvä fit- ness-buumi muistuttaa kuitenkin enemmän uudenlaista ja yleisesti hyväksyttyä syömishäiriötä kuin ter- veyttä edistävää urheilulajia. Ei ole normaalia, että jopa kasvuiässä ole- vat pikkutytöt käyvät salilla viisi ker- taa viikossa ja elävät keitetyllä ka- nalla. Tärkeintä eivät ole edes ter- veyden edistäminen ja hyvä olo, sil- lä ultimaattisena tavoitteena on lihaksikas ja urheilullinen kroppa,
Kehonkuvasta
Svenska teaternin katto oli sinivalkoinen, vaikka esitys olikin ruotsiksi.
Itse matka oli tärkeä osa molem- pia reissuja. Svenska Teaterniin mennessä kävimme hampurilais- buffetissa, joka oli mukava etap- pi, vaikka vieraiden määrään ei ollutkaan varauduttu kunnolla. Kansallisteatteri-reissulla siu- naantui pari tuntia vapaa-aikaa Helsingin keskustassa. Itse ehdin käydä joululahjaostoksilla ja nauttimassa Mikael Gabriel -ho-
Lukion toisella luokalla sain mahdollisuuden käydä Svenska Teaternissa ja Kansallisteatterissa katsomassa näytelmät Skattkammarön ja Canth.
Elävää taidetta
logrammin Vain elämää -cove- reista Stockmannin vieressä. Rakennuksina teatterit oli- vat hienoja ja melko samanta- paisia, vaikka toinen arkkitehtuu- riltaan kansallisromanttinen ja toinen uusklassinen. Svenska Teaternin sali oli ehkä hieman juhlavampi, mutta kyllä Kouvo- lan teatteri kalpeni kummankin edessä.
och samma på svenska
Juonesta huolimatta lavan sijainti oli helppo hahmottaa.
kohtaukset. Juoni hyppi ympä- riinsä, eikä siitä saanut paljoa irti, jos ei tuntenut Canthia ja Canthin tuotantoa hyvin jo en- nestään. Hämmennystä aiheut- tivat myös muiden näytelmien kohtaukset, jotka eivät tuntuneet liittyvän esitykseen mitenkään. Hilpeyttä yleisössä aiheutti, kun huomattiin että yksi näyttelijöis- tä oli Kotikadusta tuttu Jukka Puotila. Teatteriretket opettivat minulle, että Kouvolasta voi läh- teä Helsinkiin katsomaan muuta- kin kulttuuria kuin konsertteja. Parin kympin hinnalla pääkau- punkiseudun teatteria on hyvä testata, eikä menetys ole suuri, vaikka teatteri ei kiinnostaisi- kaan. Elävä taide on aina koke- mus, jota ei heti unohda.
Teksti ja kuvat Esa Hynynen
Lumi teki enkelin eteiseen oli yhtä buli holo- grammina kuin Spotifyssä.
Svenska Teaternin Skatt- kammarön oli tietysti ruotsiksi, mutta onneksi saatavilla oli ipod, jolle sai tekstityksen nähtäväksi. Siitä tarinaa oli helppo seurata, vaikka teknisiä ongelmia olikin välillä, kun teksti laahasi esityk- sen perässä. Esitys kertoi ihmis- joukon matkasta ”aarresaarelle”, josta matkalaiset uskoivat löytä- vänsä rikkauksia. Tarina oli hie- man yllätyksetön, mutta osittain hauska. Yllätyksettömyyttä lisäsi odotettavissa oleva loppuratkai- su, jossa henkilöt rikastuvat koettelemusten jälkeen ja paha saa palkkansa. Toisaalta näytel- mä olikin suunnattu myös nuo- remmille katsojille. Kansallisteatterin Canth oli esityksenä näyttävä, mutta juoni ei ollut loistokas. Näytelmä ker- toi Minna Canthin elämästä, jota siivittivät lyhyet Canthin ja kump- panien kirjoittamat näytelmä-
Oppilaat ja kenties myös opettajat odottavat innokkaina Canth -näytelmän alkua.
Elävää taidetta och samma på svenska
Ilona Ollin kurssivinkit:
Lukio-opintojen jälkeen on help- po sanoa, mille kursseille olisi kannattanut mennä ja mitkä kurssit olivat vain ajanhukkaa. On myös niitä kursseja, joille olisi aina halunnut mennä mutta joita ei vain jostain syystä koskaan va- linnut. Ensimmäisenä tulee mie- leen Tietotekniikan peruskurssi, AT01 toiselta nimeltään. Olisi ki- va osata käyttää Exceliä kunnolla ja tehdä omia ohjelmia. Kuulo- puheiden mukaan kyseessä on
”Äikän ilmaisutaidon kurssi, lii- kunnan retkeilykurssi, terveystie- don ensiapukurssi, latinan kurs- si, biologian luonnontuntemus ja kemiasta/fysiikasta joku työkurs- si.” Lisäksi opettajat vinkkaavat kurssilöytöjä: englannin suulli- nen kurssi (ENA8) ja debattikurs- si (ENA12), kemian labrakurssi (KE6), KU3, KU5, KU16, pienet kielet ranska ja italia, MU3 ja MU4 ja ÄI7 eli puheviestinnän kurssi.
Teksti Jaakko Pukkila Kuva Annika Taina
Kolmantena paalulle saa- puu Yhteiskuntafilosofia eli FI04. Tästä olisi ehkä ollut hyötyä yh- teiskuntatieteiden pääsykokeis- sa, mutta sitä on hankala tietää. Kiinnostavia aiheita voi tietysti opiskella aina itsekseen- kin, mutta jos lukion kurssitar- jottimelle on valmiiksi aseteltu herkkupaloja, näin jälkeenpäin ajateltuna niihin olisi kannatta- nut tarttua.
melko helppo ja vähän vaivaa vaativa kurssi. Toisena tulee itsellekin hieman yllätyksenä Kielenhuol- lon kurssi eli ÄI10. Tästä olisi ol- lut melkoisesti apua henkilölle, jonka oikeinkirjoitus on vähän sinne tänne parhaimpinakin päi- vinä. Äidinkielen kirjoituksissakin olisi ollut melkoisesti hyötyä jo siitä, että osaisi kirjoittaa muuta- man lauseen ilman kirjoitusvir- heitä.
Kurssitarjottimen herkkupaloja
Valitse ÄI7! Katso mainosvideo.
vaikeuksista tai unettomuudesta nykyään. On ollut jo pitkään tiedos- sa, että lapset ja nuoret tarvitse- vat riittävästi unta. On myös to- dettu, että nuoret ovat vastaan- ottavaisimmillaan kello yhden- toista aikaan eikä sitä ennen uusi tieto jää helposti mieleen; poik- keuksena ovat luultavasti aamu- virkut. Oppilaiden koulumenes- tys voisi parantua, jos riittävät yöunet taattaisiin. Ymmärrän kuitenkin, että koulut valmistavat ihmisiä työelämän työrytmiinkin ja että koulupäivä voi päättyä sitä aikaisemmin, mitä aikaisem- min aloitetaan. Koulupäivän al- kamista voitaisiin kuitenkin siitä huolimatta siirtää edes hieman myöhemmäksi. Muutosta tuskin kuitenkaan tulee lähiaikoina, jo- ten koetetaan jaksaa.
Zzzzzzzz...
päiviä. En ole tietenkään ainoa lukiolainen, jolla on vaikeuksia nousta ylös. Itse olenkin pohti- nut jo vuosia – myöhempienkin alkamisaikojen aikana – miksi koulupäivät on pakko aloittaa niin kamalan aikaisin. Unettomuuden vaikutuk- set kehoon voivat olla yllättävän
Teksti Vanessa Slioor Kuva Annika Taina
Kolumni kirjoitettu kielenhuollon kurssilla.
vakavat: sille on löytynyt yhteys syövän leviämisen ja Alzheimerin taudin kanssa. Hyvät yöunet myös parantavat elimistön puo- lustusjärjestelmää, joten ei tulisi kipeäksikään niin usein. Unen on lisäksi oltava syvää unta eli REM- unta, jotta nukkumisella olisi parhaat vaikutukset terveyteen. Negatiivisia vaikutuksia on todet- tu sen verran paljon, että olisi hyvä pitää ne mielessä koulu- ja työaikoja suunnitellessa. Vaikka yritän pitää aikai- siin aamuihin sopivan unirytmin ja saisinkin nukuttua henkilökoh- taisesti tarvitsemani 12 tuntia, kaikilta hyvän unirytmin pitämi- nen ei onnistu. Nykyajan some- villitystä mielessä pitäen olisi hy- vä muistaa tutkimus, jossa to- dettiin puhelimen tai tabletin näytön valon vaikeuttavan nu- kahtamista. Ei olisi ihme, jos yhä useampi kärsisi unensaannin
Heräsin tänään aamulla jälleen väsyneenä: en olisi halunnut nousta ja lähteä ulos pakkaseen, mutta joka aamu onnistun pa- kottamaan itseni ylös ja ulos. Tänään ei edes ollut aikaisin päivä tämänhetkisessä lukiojak- sossani, mutta tämä jakso sisäl- tää tähän asti eniten aikaisia
Kuva Kaarina Pusila
– Emilia Kejonen
Taiteen äärellä
”Kipsikättä tehdessä ideani oli tunteiden ilmaisu piirtä- misen tai kirjoittamisen keinoin. Käden musteviivat kuvaavat ajatusten siirtymistä kädestä paperille. Muille ihmisille puhu- minen ei ole aina helppoa, ja etenkin negatiivisten tunteiden kä- sittely voi olla usein haasteellista. Myös kielteiset tunteet on kui- tenkin käsiteltävä, jotta mielen tasapaino säilyy. Mielestäni piir- täminen ja kirjoittaminen ovat toimivia tapoja tunneilmaisussa.”
Kouvolan Yhteislyseon kuvataidenäyttely oli syyskuussa Kouvolan kir- jastossa. Yhden pysäyttävimmistä töistä oli tehnyt Emilia Kejonen ko- keilevan kuvailmaisun kurssilla (KU5). Kurssilla tutustutaan nykytaiteen työtapoihin. Tehtävänä oli yhdistää akryylimaalaamista niin, että maa- laukseen liittyi jollain tavoin oma kipsattu käsi, kasvot tai jalka.
Kyselyn mukaan 77,8 prosenttia vastaajista käyttää kännykkää oppitunneilla, mikä ei ole yllätys. Yleisin aktiviteetti on somen selaus, jota harrastaa jopa 66,7 % kännykänkäyttäjistä. Opettajia ilahduttanee tieto siitä, että tasan puolet vastaajista etsii lisätietoa tunnin asioista. Myös meemien ja uutisten katsominen sekä kavereiden kanssa viestitte- ly ovat yleisiä tapoja viettää tun- tia.
Koululaiset käyttävät kännykkää oppitunneilla
Kyselyt yleistyvät koulumaail- massa koko ajan, ja koulumme verkkolehti lähti buumiin mu- kaan. Tein siis Wilma-kyselyn kännykän käytöstä oppitunnilla. Vain 72 opiskelijaa monesta sa- dasta 14-16-ryhmien opiskelijois- ta vastasi kyselyyn, joten tulok- set eivät ole kovin luotettavia, mutta ne ovat silti suuntaa anta- via. Huomioitavaa siis on, että kun kirjoitan prosenteista, on otanta vain muutamia kymme- niä ihmisiä.
Breaking news:
Teksti Esa Hynynen Kuvat Annika Taina
se, kuinka opettajan puuttumi- nen kännykänkäyttöön katkaisee tunnin. Yllättävää oli, että kysymys kännykänkäytön sallimisesta op- pitunneilla jakoi vastaajat. 61,1 % toivoi sen olevan sallittua, mutta jopa 38,9 % mielestä sen pitäisi olla kiellettyä. Enemmän kan- natusta saavat opettajat, jotka eivät välitä kännykän käytöstä, mutta myös siihen puuttuvilla opettajilla on kannattajansa. Kokonaisuudessaan vas- taukset eivät ole tajuntaa räjäyt- täviä. Suurin osa kyselyyn vas- tanneista 72 opiskelijasta käyttää kännykkää oppitunneilla ja sen sallimista kannatetaan. Känny- kän käytöstä keskustellessa on kuitenkin otettava huomioon ne- kin opiskelijat, jotka eivät siitä pidä ja joita se häiritsee. Heitä vastasi kyselyyn myös monta kymmentä. Kiitos kyselyyn vastanneille!
Kyselyyn vastaajat ovat rohkeita, koska jopa 76,4 % käyt- tää kännykkää avoimesti pulpe- tilla, mutta osa piilottaa känny- kän penaalin taakse. Neljä vas- taajista kertoi yhdistävänsä kän- nykän luokan projektoriin näh- däkseen ystävänsä snäpit pa- remmin, mutta rohkenen epäillä kyseisen tiedon todenmukai- suutta, koska kyseinen vaihtoeh- to oli olemassa vain kyselyn ke- ventämiseksi. 90,3 % kertoo käyttävänsä kännykkää tunneilla joskus, mikä sattui myös ole- maan suomalaisille kyseltytekni- sesti turvallisin keskimmäinen vastausvaihtoehto. Osa käyttää kännykkää tuntiin kuulumatto- miin asioihin monta kertaa tun- nissa ja osa vain joskus. 90,3 % vastaajista oli sitä mieltä, ettei heidän oma känny- kän käyttönsä häiritse opetusta. Myöskään muiden kännykän käytön ei koettu häiritsevän sitä. Kuitenkin ne, joita käyttö häiritsi, kertoivat kännykän aiheuttavan esimerkiksi häiritseviä valoja ja ääniä. Vastaajia harmitti myös
Nolla!
Penkkaripäivän kuvasaldoa.
Kolmivuotisen lukiotaipaleen loppusuoran lähestymisen ym- märsi konkreettisesti vasta, kun abien Facebook-ryhmässä ryh- dyttiin suunnittelemaan penk- karipäivän koristeita. Aika, jolloin olimme tyytyväisesti katselleet, kun meistä tehdään pilaa, oli tä- ten tullut päätökseen, ja vuo- rostaan oli meidän aikamme olla vastuussa penkkaripäivän spek- taakkelimaisesta huumorista ja lopulta poistua koulusta, osa jo- pa ikuisiksi ajoiksi. Ylioppilaskokeisiin ja vii- meiseen koeviikkoon valmistau- tuminen jäi toissijaiseksi, kun osa abiturienteista kulutti kaiken vapaa-aikansa abivideon ja penkkarijulisteiden suunnitte- luun. Huikeat suunnitelmat ruu- miillistuivat penkkaripäivää edel- tävänä iltana, kun osa ikäluokas- tamme oli koristelemassa koulu- rakennusta suurta päivää varten. Lopputulos olikin varsin onnistu- nut. Opettajien ja koulun nuo-
rempien oppilaiden kustannuk- sella pilaileva huumori herätti varmasti hymyn katsojien huulil- le. Itse olin jo aiemmin päi- vällä katsonut penkkaripuvun valmiiksi ja illalla pakkasin karkit ja muut tarpeelliset tarvikkeet mukaan. Osa abiturienteista oli varmasti aloittanut puvun kasaa- misen viikkoja aiemmin, mutta oma suunnitelmani pukeutua metsuriksi ei onneksi paljoa val- misteluja tarvinnut. Aamulla liikuntahallin aula oli näkemisen arvoinen. Puku- loistolle jäi lähes vanhojen tans- sitkin kakkoseksi, kun vastaan käveli kaikkea lehmistä Disney- prinsessoihin ja presidenteistä sarjakuvahahmoihin. Valmistelut oli suunniteltu tarkasti kohdal- leen, ja pian alkumusiikin tahdis- sa marssimmekin yleisön eteen karkkeja heitellen ja kuuluisaa nolla-huutoa toistellen.
Teksti Toni Pakarinen Kuvat Antti Arponen
"Kuinka monta päivää meillä on jäljellä?"
me vain itsellemme tai ehkä useimmat vielä myös vanhem- milleen. Ryhmä, jonka kanssa vietimme monta vuotta elämäs- tämme, on koossa kenties vii- meistä kertaa ennen ylioppilas- juhlia. Mutta mikä tärkeintä: "Kuinka monta päivää meillä on jäljellä?"
Vasta pysähdyttyämme salin keskelle yhdeksi laumaksi tilaisuuden merkitys aukesi ko- konaisuudessaan. Penkkaripäi- vänä koko koulu ja kaupunki sen ympärillä juhlivat 12-vuotisen koulu-uramme loppumista ja meidän siirtymistämme lukulo- maksi kutsuttuun aikaan ja kohti ylioppilaskirjoituksia. Enää ei tar- vitse istua oppitunneilla tai edes käydä koulussa. Oppivelvollisuus on päättynyt kauan sitten, ja ko- ko ryhmä on itsestään huolta pi- täviä täysi-ikäisiä aikuisia. Olem- me vastuussa menestyksestäm-
Teksti Luukas Vesalainen Kuva Annika Taina
Minun lukiovuoteni
Aloitin lukiourani vuonna 2014 Kou- volan yhteiskoulun lukiossa. Silloin Kouvolan lukiot eivät olleet vielä yh- distyneet ja minäkin olin vielä opis- kelusta kiinnostunut. Peruskoulun jälkeen lukiossa opiskelu tuntui kui- tenkin hyvin raskaalta ja vaikealta. 75-minuuttiset oppitunnit olivat tus- kaisen pitkiä, ja ylioppilaslakki hää- mötti jossain hyvin kaukana näky- mättömissä. Tilanne ei ole alkuase- telmista juurikaan muuttunut: opis- kelu tuntuu vieläkin raskaalta, aamuherätykset vain pahenevat päivä päivältä, ja lakki häämöttää vieläkin näkymättömissä. Jo peruskoulussa suhtauduin kouluun hyvin mustavalkoisesti. Pa- nostin asioihin, jotka minua kiinnos- tivat, ja opiskelin niitä hyvin ja huo- lella, kun taas asiat, jotka minua eivät kiinnostaneet, unohtuivat ko- konaan enkä edes yrittänyt tehdä mitään niiden eteen. Sama tahti jatkui myös lukiossa: olemattomat ruotsintaidot kostautuivat jo ensim- mäisessä kurssissa, jolloin myös päätin, että ruotsi ei minua kiinnos- ta, koska en ole siinä hyvä enkä sitä osaa.
Jossain vaiheessa lukio-opis- kelun rinnalle nousi ajatus työsken- telystä, ja pian oman alani löydet- tyäni työ hyppäsi kertaheitolla kou- lun ohi. Työn ja opiskelun yhdistä- misen moni on kyseenalaistanut, sättinyt sitä ja jopa leimannut huo- noimmaksi ideaksi ikinä, mutta en ole ihan samaa mieltä. Koulu ei kai- kesta huolimatta ole elämän ainut tai tärkein asia, kuten ei myöskään työ. Elämässä voi mennä todella hyvin, vaikka koulu ei ihan aina niin täydellisesti sujuisikaan. Mutta kyllä lukio on minua silti suuresti opettanut. Paljon on tullut opittua matematiikkaa, kieliä, muita oppiaineita ja tieteitä. Mutta ehkä tärkeimpänä kaikista lukiovuo- det ovat opettaneet minua aikuistu- maan, käyttäytymään ja ottamaan vastuuta, vaikkakin vielä ehkä hie- man vaaditaan harjoittelua. Olen naureskellut rehtorimme toistamal- le lausahdukselle ”lukio on elämäsi parasta aikaa”, mutta nyt lukiovuo- sieni lopussa ymmärrän, että toden totta, kaikesta huolimatta, lukiovuo- det ovat olleet tähänastisen elämä- ni parasta aikaa.
Teksti ja kuva Toni Pakarinen
Koulussamme opiskeleva Maddy Osborne on 16-vuotias vaihto-op- pilas Australian Port Lincolnista. Hä- nen vaihtovuotensa alkoi tammi- kuussa, ja hän on tämän vuoden loppuun asti koulussamme. Omasta kokemuksestaan hän kertoo varsin positiiviseen sä- vyyn: "Todella hyvä! Olen tehnyt täällä niin paljon asioita; matkusta- nut ympäri Suomea, kokeillut perin- teisiä suomalaisia ruokia ja tutus- tunut uuteen kulttuuriin." Vaihtoon lähteminen ei ole todellakaan het- ken mielijohteesta tehty päätös. Australian sijainti lähes maapallon toisella puolella herättää kysymyk- siä, miten vaihto-oppilas päätyy ha- kemaan Suomeen. "Olen ennen tätä elänyt omassa pikkukaupungis- sani lähes koko elämäni. Halusin kokea erilaisen kulttuurin ja nähdä maailmaa. Nähdä ja kokeilla uusia kiinnostavia asioita. Suomi on täy- sin vastakkainen Australiaan verrat- tuna. Erilainen ilmasto, ihmiset ja muutenkin täysin eri puolella maail- maa. Olin kuullut paljon hyvää Suo- men koulutusjärjestelmästä, ja toi- von näkeväni ja kokevani lumisen talven ensimmäistä kertaa", Maddy kertoo ajatuksistaan.
"Olin odottanut paljon omi- tuisempaa ruokakulttuuria, mutta muutamaa erikoisuutta lukuun ot- tamatta täällä syödään varsin taval- lisesti. Osasin jo valmiiksi odottaa lunta, kylmyyttä ja vaikeaa kieltä. Suomalaiset stereotypiat ovat var- sin todenmukaisia", lisää Maddy ko- kemuksiaan Suomesta Suomalaisissa ja Suomessa Maddy ihmettelee muutamia asioi- ta: "Pitsaa leikataan aina haarukalla ja veitsellä eikä pitsaleikkurilla ja kaikkeen ruokaan laitetaan ketsup- pia. Kun ihmiset ottavat katsekon- taktin tuntemattoman kanssa ka- dulla, he eivät hymyile toisilleen. Li- säksi suomen kielessä on todella paljon sanoja, jotka näyttävät sa- malta mutta eivät lopulta ole sinne- päinkään." Vaihtoon lähtemistä Maddy suosittelee avoimesti: "Todellakin kannattaa lähteä. Vaihdossa pääsee näkemään kokonaan erilaisen elä- mäntavan, kulttuurin, ilmaston ja maan. Oppii ymmärtämään, miksi ihmiset toimivat eri tavoin ja miten muualla maailmassa suhtaudutaan eri asioihin. Pääsee matkustamaan, luomaan uusia ystävyyssuhteita ja elämään eri kulttuurissa. Se on elä- mäsi parasta aikaa."
Vaihtarit keskuudessamme
Elisa valitsi Suomen vaihto- kohteekseen tarkoin perustein: "Tykkään pohjoisesta valtiosta. Voin opiskella täällä englantia sekä suo- mea. Suomi on rauhallinen paikka, ja täällä on paras koulujärjestelmä." Monesti suomalaisia kiinnostaa, mitä muut ajattelevat Suomesta ja onko tämä todellisuudessa saman- lainen kuin ennakko-oletuksissa. Eli- sa kertoo omasta kokemuksestaan: "Ajattelin, että täällä on tilaa ja hil- jaisuutta. Hiljainen tämä paikka ei ole. Sään ajattelin olevan paljon pa- hempi. Selvisin hyvin 25 pakkasas- teesta." Kuitenkin vuoden aikana Eli- sa on kohdannut lukuisia hauskoja tai mielenkiintoisia kokemuksia: "Suomessa mennään uimaan sau- nan jälkeen ja takaisin. Tätä toiste- taan todella monta kertaa. Myös se on omituista, että Suomessa syö- dään makkaraa sellaisenaan ilman leipää. Lapissa pääsin koiravaljakko- ajelulle. Olin halunnut kokea sen pienestä asti. Myös Raskasta joulua -konsertti oli uskomaton kokemus!"
Elisa Iuorio on kohta 18-vuotias ita- lialainen vaihto-oppilas Milanon lä- histöltä. Hän on ollut Suomessa jo yhdeksän kuukautta ja aikoo vaihto- oppilasvuotensa jälkeen palata Suo- meen suorittamaan lukio-opintonsa loppuun. Elisan kokemus vaihtovuo- destaan ja sen haasteista on varsin positiivinen: "Sika kivaa! Olen iloi- nen että valitsin Suomen vaihtokoh- teeksi. Kaikki sanoivat ennen läh- töä, että Suomesta olisi vaikeaa löy- tää kavereita. Voin kuitenkin kertoa, että se ei ole totta. Selvisin talvesta ja opin vuoden aikana mm. aivan uuden määritelmän sille, mitä voi kutsua pitkäksi etäisyydeksi jo- honkin paikkaan." Vaihto-oppilaaksi lähtemi- nen ei ole välttämättä yksinkertai- nen asia, ja Elisa selittää motivaatio- taan vaihtoon lähtemisen taustalla: "Olen halunnut lähteä vaihto-oppi- laaksi jo kuusivuotiaasta asti. Halu- sin nähdä maailmaa ja oppia ym- märtämään, miten muualla maail- massa toimitaan. ”
Amanda Mallasch on yksi koulum- me neljästä vaihto-oppilaasta. Hän on 16-vuotias tyttö Wisconsinin Waupacasta, Chicagon lähellä ole- vasta pienestä yhdysvaltalaiskyläs- tä. Amandan päätös lähteä vaihto- oppilaaksi oli suurta sattumaa. "Espanjantunnillani oli opis- kelija, joka meni vaihtoon Indone- siaan, ja opettajamme pyysi häntä tekemään esitelmän vaihtovuodes- taan. Hän jakoi esitteitä, ja päätin ottaa sellaisen. Vein sen kotiin ja sanoin vanhemmilleni, että vaihto vuosi vaikutti siistiltä. He kysyivät, halusinko oikeasti mennä ja sanoin kyllä, totta kai. Sen jälkeen menim- me erääseen tapaamiseen ja siellä sanottiin, että olen varasijalla, ja jos paikka aukenisi, voisin lähteä." Amanda päätyi sattumalta myös Suomeen, mistä on hyvin iloi- nen. "Rotaryjärjestö ei anna vali- ta, vaan he antavat listan noin 40 eri maasta, ja niistä pitää valita, mi- hin voisi mennä ja mihin ei. Minun piti googlata kaikki niistä. Sanoin kyllä kaikille Euroopan maille, Japa- nille ja Australialle. Lisäksi vanhem- pani eivät halunneet minun mene- vän Venäjälle tai Islantiin. Ja täällä minä nyt olen!"
Teksti Emmi Kaitarinne Kuva Jasmin Lyly
Ensimmäiset kuukaudet Suo- messa ovat olleet totuttelua suoma- laiseen elämänmenoon. "Kulttuuri oli iso shokki, kos- ka se on melkein vastakohta ame- rikkalaiselle. Amerikka on todella kovaääninen ja ärsyttävä, ja täällä on hiljaisempaa." Liikenneyhteydet saavat Amandalta kehuja: "Voi matkustaa kaikkialle itsekseen – se on tosi eu- rooppalaista. Jo alaikäisenä voi ot- taa bussin tai junan. Voitte tehdä mitä vain, ettekä tarvitse autoa sii- hen – me tarvitsemme." Amanda on päässyt näke- mään Suomea jonkin verran. Lapin- matka oli hänelle elämys. "Siellä oli mahtavaa. Kävimme poro- ja koira- ajelulla, kävelimme lumikengillä ja lautailin ensimmäistä kertaa elä- mässäni! Se ei mennyt hyvin. Olin puolet päivästä lasten rinteessä ja sitten päätin mennä isoon rintee- seen. Seisoin vain rinteen päällä ja ajattelin " mikä näkymä, yritetäänpä päästä alas". Minulla kesti yli puoli tuntia päästä koko matka alas – olin niin huono. Kaatuilin koko ajan ja, kun lasketteluopettaja tuli kysy- mään, olenko kunnossa, olin jo niin suomalainen, etten kehdannut pyy- tää apua."
Neşlisah Toprak on 18-vuotias tyt- tö Turkista, ja hän on unelmoinut matkustamisesta pienestä pitäen. "Kun katsoin pienenä eloku- via, ajattelin, että tuolla jossain on aivan toisenlainen maailma. Suo- meen tulin oikeastaan vahingossa, mutta se on hyvä, koska kun olin lapsi, unelmoin aina oikeasta jou- lusta, joulupukista ja lumesta – ja Ville Valosta!" Neşlisahin mielestä on hyvä tuntea muita maita ja kulttuureita - sitähän varten vaihtovuosi on. Suo- messa hän on AFS-vaihtojärjestön kautta. Turkissa vaihto-oppilasvuo- desta haaveilevan täytyy läpäistä kulttuuria ja luonnontieteitä käsitte- levän kokeen lisäksi kolme muuta testiä ja haastattelu. "Olen ensimmäinen Turkista, joka lähti vaihtoon ammattikoulus- ta." Suomi-tietoutta Neşlisahilla oli jo entuudestaan, mutta moni asia on yllättänyt. "Turkissa puhumme aina Suomen hyvästä opetusjärjestel- mästä ja siitä, miten Suomi on niin rauhallinen. En kuitenkaan oletta- nut, että te suomalaiset olisitte niin ujoja. Oletin, että julkinen liikenne
Teksti Emmi Kaitarinne Kuva Salla Harju-Jeanty
olisi todella hyvä, että bussit kulki- sivat aina, mutta ei. Mitähän muu- ta... En olettanut, että täällä on niin vähän ihmisiä. Täällä on niin paljon tilaa, kuten metsää. Oletin myös, että olette uskonnollisia ja menette kirkkoon, mutta kukaan ei välitä. Täällä on myös enemmän maahan- muuttajia kuin oletin – ja romaneja. Ja Suomessa on vain yksi metrolin- ja! Se on niin hauska! Ja te olette oi- keasti niin ujoja, tai ei se ole ujoutta, ette vain halua puhua, mutta jos menette saunaan, kaikki ovat alasti, ja ajattelen, että miten se on mah- dollista!" Neşlisah oletti myös että meillä olisi parempi musiikkimaku, koska meillä on niin hyvää musiik- kia, kuten Anssi Kelan musiikki (Levoton tyttö ja Mikan faijan BMW), mutta me kuuntelemmekin suomi- räppiä, MG:tä, Antti Tuiskua ja "What does the fox say". Suomalaisesta kulttuurista Neşlisah nostaa esiin jääkiekon. "Kun menimme jääkiekkopeliin, se oli aivan mahtavaa. Rakastuin sii- hen. Jäähallimusiikki ja ihmiset. Tun- tui, kuin olisin katsonut huispausta! Jos löydän todella ison Suomi-peli- paidan, ostan sen. Yritin itsekin luis- tella mutta en pystynyt siihen"
Teksti Esa Hynynen Kuva Antti Arponen
selville, mikä ääni sopii kullekin laulajalle. Syyskauden tärkein esiin- tyminen on kuoron oma joka- vuotinen joulukonsertti, ja ke- väällä ohjelmassa on yleensä jotain erikoisempaa. Esimerkiksi viime keväänä kävimme esiinty- mässä Saksan Landshutissa, jos- ta löytyy juttu viime vuoden verkkolehdestä. Kuorossa on ollut muka- vaa ja esiintymiskokemusta on kertynyt runsaasti. Sain viime vuonna jopa 20 € stipendin! Kuo- ron laajan ikäjakauman ja pitkän historian ansiosta sukupolviko- kemus on taattu.
Edustuskuoro on lukiomme kurssikokonaisuus (MU12-16) ja ihan vain kuoro, josta moni ei välttämättä tiedä mitään muuta, kuin että se lauloi kaksi laulua viimeisimmässä Yhteislyseon it- senäisyyspäiväjuhlassa. Kuoro on Yhteiskoulun yläasteen ja Yhteislyseon yhtei- nen projekti, ja suuri osa kuoros- sa laulavista lukiolaisista onkin ex-yhtäriläisiä, vaikka kuoro on avoin kaikille lukiomme opiskeli- joille. Kuoro kokoontuu kerran viikossa ja siitä saa kokonaiset viisi kurssia. Kuoroon pääsee mukaan joka syksy ilmoittautu- malla kurssille Wilmassa ja tule- malla paikan päälle harjoituksiin. Kuoron johtaja lehtori Johanna Kuisma-Taskinen laulattaa kaik- ki uudet jäsenet, jotta saadaan
Tarjolla sukupolvikokemus
Teksti ja kuva Karita Kantanen
kohtaamispaikka, jossa nuoret ja vanhat tervehtivät toisiaan ja jossa juhlitaan, kun Suomi voittaisi jää- kiekon maailmanmestaruuden. Torilta oli enää lyhyt matka takaisin koululle, jonka ovista hän oli kymmenen minuuttia sitten lähtenyt. Tuuli ei puhaltanut niin voimakkaasti korkeiden rakennus- ten taakse, eikä Eveliinan tarvinnut piilottaa käsiään taskuihin. Hän nautti siitä, kuinka tuuli tanssi hänen sormiensa ympärillä kuiten- kaan kylmettämättä niitä. Eveliinaa vastaan kävellyt vanhempi nainen hymyili hänelle iloisesti, ja Eveliina hymyili naiselle takaisin. Päästyään takaisin koululle hän tarttui puiseen ovenkahvaan ja avasi oven päästäkseen vihdoin rauhoittamaan vatsastaan kuulu- van murinan.
Novelli on kirjoitettu luovan kirjoitta- misen kurssilla, ja se fokusoi aistiha- vaintoihin.
joka pöllytti hiekkaa hänen kasvoil- leen. "Raikkaasta ulkoilmasta viis, kun voi vetää henkeensä allergisoi- vaa katupölyä", hän puuskahti är- syyntyneenä. Seuraavan kadun kulmassa hänen sieraimiinsa kantautui lähei- sen ravintolan ruoan tuoksu. Evelii-
Kaupungin ytimessä
Novelli
Eveliina käveli kotikaupunkinsa ka- tuja pitkin väistellen jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Vain hetkeä aikai- semmin hän oli astunut vanhan rakennuksen ovista ulos päästäk- seen raikkaaseen ulkoilmaan. Lii- kennevaloristeykseen päästyään Eveliinan ohitse ajoi lakaisukone,
nan vatsa kurisi nälästä. Hän keräsi kaikki itsekurin rippeensä ja jatkoi matkaansa ohittaen rasvassa tiri- sevän pihvin huumaavan tuoksun. Ravintolasta eteenpäin avautui kaupungin kävelykatu, jonka toi- sessa päässä rakennusmiehet vaih- toivat katukivetykseen uusia laat- toja. Keskipäivän aurinko lämmit- ti Eveliinaa, vaikka viileä tuuli tun- keutuikin hänen takkinsa sisään ja kiskoi hänen huppuaan taaemmas. Kahviloiden terasseilla ei vielä istu- nut ihmisiä, mutta huhtikuu olikin ollut tavallista kylmempi. Eveliina ohitti vanhoja ihmisiä tuulipuvuis- saan, kiireisiä työssäkäyviä kauppa- reissuillaan ja muutamia nuoria miehiä, joiden katseista päätellen hänen ulkonäkönsä miellytti heitä. Kävelykadun päässä Eveliina kääntyi oikealle. Hän tiesi saapu- vansa ennen pitkää kaupungin to- rille, jossa lukuisat torikahvilat ja kojut tarjosivat nälkäiselle anti- miaan. Se oli kaupungin sydän,
Sovelluksista apua
Idea: Sovelluksen kalenteriin saa asetettua edessä olevat koepäivät ja tehtävien palautusajankohdat. Samalla kirjataan ylös, kuinka monta kertaa ja kuinka monta tuntia valmistautumiseen haluaa varata. Sovellus jakaa opiskelutunnit automaattisesti eri päiville huomioiden myös lepopäivät. Käyttökokemus: Ulkoasultaan siisti kokonaisuus. Monien ominaisuuksien takia alussa käyttäjältä vaaditaan hieman aikaa oppia käyttämään sovellusta. Ilmaisversiossa kaikki ominaisuudet eivät ole käytössä, mutta se ei heikennä käyttökokemusta merkittävästi. Opiskelussa: Paras sovellus sille, joka pyrkii tavoitteelliseen ja suunnitelmal- liseen opiskeluun. Erityisen hyvä työväline silloin, kun opiskeltavaa on paljon. Tätä voisi suositella syksyn kirjoittajille.
opiskeluun
Älypuhelin on monille lukiolaisille yksi merkittävimmistä opiskelun häiriötekijöistä. Laitteesta voi kuitenkin olla myös hyötyä opiskelussa. Alla esitellään muutamia opiskelua helpottavia ilmaissovelluksia.
Planner Pig
Teksti Ilona Olli
Idea: Sovelluksessa yhdelle ”flash cardille” kirjataan käsite ja sen selite. Käsit- teitä voi opiskella yksinkertaisesti selaamalla tai pelaamalla yksinkertaisia pe- lejä. Sovelluksessa voi katsoa myös muiden käyttäjien korttisettejä. Käyttökokemus: Yksinkertainen ja kätevä. Sovelluksessa on valmiina melko paljon lukion oppikirjojen ja kurssisisältöjen pohjalta tehtyjä settejä. Korttien ulkoasua ei voi muuttaa, mutta niihin voi liittää omia kuvia. Opiskelussa: Korttien selaaminen voi toimia läksynkuulustelun tavoin. Sovel- lus toimii parhaiten yksittäisten sanojen ja käsitteiden opiskelussa. Hyvä työ- väline opiskelujen tueksi.
Forest
Idea: Sovellus toimii ajastimena, joka on suunniteltu Pomodoro-opiskelu- menetelmän tueksi. Saatavilla on erilaisia keskittymistä helpottavia tausta- ääniä, kuten sateen ropinaa ja muita metsän ääniä. Käyttökokemus: Hyvin yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Opiskelussa: Tämä sovellus pitää huolen, ettei opiskeluun kulu liikaa teho- tonta aikaa. Ajastimessa on valmiina 25 minuuttia, joten sitä voi hyödyntää Pomodoro-menetelmän käytössä.
Idea: Sovelluksessa voidaan tehdä omia ajatus- tai käsitekarttoja sekä etsiä hausta muiden tekeleitä. Käyttökokemus: Helppokäyttöinen ja tyylikäs. Ajatuskarttoihin saa useita eri muotoja, värejä ja fontteja. Plussaa myös siitä, että omaan teokseensa voi lisätä kuvia puhelimen muistista. Opiskelussa: Kirjan kappaleen ydinasiat saa laitettua helposti ylös, mikä te- kee oppimisesta tehokkaampaa. Kokeeseen kertaaminen sovelluksen ajatus- kartoista onnistuu missä vain, koska älypuhelin on aina käden ulottuvilla.
Quizlet
GoConqr – Mind Maps
Tide
Idea: Sovelluksessa istutetaan puu, joka kasvaa sillä aikaa, kun opiskelet. Jos sovelluksesta poistuu ennen määrätyn ajan kulumista, puu kuolee. Lopulta kun puita on paljon, syntyy metsä. Käyttökokemus: Esteettisesti kaunis ja idea on hauska. Merkittävin huono puoli on se, että kaikki ominaisuudet eivät ole käytettävissä sovelluksen ilmaisversiossa. Opiskelussa: Kannustaa pysymään kirjan äärellä ja voi auttaa keskittymään. Täydellinen sovellus sille, joka ajautuu vahingossa lukemaan viestejä tai selaa- maan Instaa kesken läksyjen teon.
Studies in English -luokan opin- tomatka suuntautui 14E-ryhmän abivuonna Skotlannin Edinburg- hiin. Matkan kohde päätettiin ykkösvuoden aikana ja siitä läh- tien eläteltiin hienoja rahanke- ruusuunnitelmia. Abivuosi pääsi kuitenkin yllättämään, ja matkal- le lähdön aika tuli nopeammin kuin uskalsimme olettaakaan. Mukaan reissuun lähtivät luo- kanvalvojamme Risto Pesonen
sekä kieltenopettaja Päivi Lahti. Bussimatka Helsinkiin oli uninen luultavasti aamuöisen lähtöajan takia. Usean tunnin kestäneen lennon jälkeen olim- mekin perillä Edinburgissa, aika- eron ansiosta jo puolenpäivän maissa. Ensimmäisen lähes ko- konaisen päivän aikana tutus- tuimme hotellin lähialueisiin ja suunnittelimme jo hieman tule- vien päivien vierailukohteita.
Haggista aamupalaksi?
kustasta. Neljän päivän aikana vierailimme paikallisissa nähtä- vyyksissä, tutustuimme kaupun- kiin kävellen ja vierailimme eri- laisissa museoissa. Kaupungin historiallinen ilmapiiri ja kotoisa tunnelma tekivät vahvan vaiku- tuksen. Skotlannin kansallismu- seon näyttelyssä pääsimme tu- tustumaan alueen historiaan ja kehitykseen. Kaikki keskustan nähtävyydet olivat kävelymatkan päässä hotelliltamme, ja pääsim-
Edinburgh on tunnettu kauniista 1800-luvun arkkiteh- tuurista, joka tuo mieleen mm. Harry Potter -elokuvat. Massii- viset kivitalot ja historiallinen ilmapiiri kaupungin keskustassa tekevät vahvan vaikutuksen. Lu- kuisat katedraalit, linnoitukset ja patsaat kertovat kaupungin mer- kittävästä historiasta. Muun muassa taloustieteilijä Adam Smithin ja filosofi David Humen patsaat löytyvät kaupungin kes-
massa Fish & chips -ravintolois- sa. Edinburghin yliopisto on maailmanlaajuisesti tunnettu ja myös suomalaisten keskuudessa suosittu vaihtokohde. Itselleni jäi palo päästä uudelleen vieraile- maan Skotlannissa, ja yliopiston kautta vaihto-oppilaaksi hakeu- tuminen olisikin siihen varsin mainio vaihtoehto. Reissu oli ko- konaisuudessaan hyvin onnistu-
Teksti ja kuvat Toni Pakarinen
mekin varsin vapaasti tutustu- maan kaupunkiin. Luokanvalvo- jamme ja myös viskiharrastajana tunnettu Risto Pesonen piti ryh- mällemme pienen oppitunnin viskinvalmistuksen historiasta ja valmistusmenetelmistä. Maail- malla Skotlanti tunnetaan viskin- valmistuksen syntymaana, ja yhä suurin osa maailman suosituim-
nut. Mieluisa matkakohde ja -seura tekivät matkasta unohtu- mattoman kokemuksen. Vaikka kouluretket usein maksavat var- sin paljon, niin suosittelen silti niille lähtemistä. Oman luokan kanssa matkustaminen on ainut- laatuinen kokemus, ja sellaista voi lukion jälkeen olla vaikea löy- tää uudelleen.
mista viskeistä tulee sieltä. Myös perinteinen skotlan- tilainen ruokakulttuuri tuli tutuk- si. Hotellin aamupalalla oli tar- jolla haggista (Lampaan maha- laukussa paistettua seosta, jossa on kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa), ja monet kävivät ruokaile-
Ja sisällä meitä odotti dotoman show - kolmasluokkalaiset tytöt tanssivat Värttinän Tumala- biisin mukaan.
Parasta Pietarissa
Koulun nimi ei paljasta sen sisältä löytyviä yllätyksiä.
Edes Pietarin metron räjähdys ei pe- lottanut 16 kouvolalaista opiskelijaa tekemästä opintoretkeä.
Venäjän kielen opiskelu lukiossa oli virittänyt tyttöjen odotukset korkealle jo ennen matkaa. Vilma kertoi odottaneensa näh- tävyyksien kiertämistä. Myös Emilia halusi tutustua nähtä- vyyksiin ja tietysti myös Venäjän kulttuuriin. – Eikä pieni irtiotto arjestakaan ollut pahitteeksi. Matkan merkittävimpiä nähtävyyksiä olivat Smolnan luostari, Iisakin kirkko, Kazaanin kirkko, Kirkko Veren Päällä ja Pietari-Paavalin linnoitus. Vilman
Mixed feelings.
Yksi meidän opiskelija huomioi, että näillä kaikilla on kilpailu siitä, kuka tekee isomman kirkon.
Kouvolan Yhteislyseon venäjän kielen opiskelijat tekivät Pietariin 27.-29.4.2017 vuotuisen opintomatkansa, jolla mukana olivat ensim- mäisen vuoden opiskelijat Emilia Maaskola ja Vilma Pyykönen 16B-ryhmästä.
20 km pitkän kävelyn jälkeen hiljaisuus täyttää laivan ja auringon säteet puhu- vat meidän sijaan.
ja Emilian mielestä reissun ko- hokohdaksi nousi kuitenkin kou luvierailu. ”Koulussa pääsi koke- maan Venäjän kulttuuria paikal- listen näkökulmasta ja oli haus- kaa nähdä oman ikäisten venä- läisten nuorten elämää”, Emilia kertoo. Vilmalle jäi erityisesti mieleen koululaisten heitä var- ten valmistelemansa esitykset. Pietarin-matkalla tytöt pääsivät kokemaan myös Venä- jän omalaatuista ruokakulttuu- ria. ”Ravintolassa ruoka oli hyvää ja pidin paljon hotellin aamiai- sesta”, Vilma hehkuttaa. Koulu- ruoka ei kuitenkaan ollut kum- mankaan mieleen. ”Koulussa ruoka oli todella pahaa. Minusta tuntuu, että Suomessa kouluruo- ka on paljon laadukkaampaa”, Emilia pohtii. Ruokakaupassa tuotteet olivat Suomen hintata- soa halvempia, minkä vuoksi eväitä tuli ostettua runsaasti matkan aikana. Pietarin-matkalla venäjän- opiskelijat saivat oivan tilaisuu-
"Vanhat ihmiset haluavat palveluja keskustaan, koska ne ei halua liik- kua", sanoo rehtori keskustan uudis- tuksesta.
Iisakin kirkon katolla katseet vievät vielä ylemmäs.
"Samanlaista jonotusta näkee kun Suomessa jaetaan ilmaisia ämpäreitä", pohtii Emilia.
den päästä käyttämään vaivalla kartuttamaansa kielitaitoa. Vilma ja Emilia puhuivat venäjää lähin- nä kaupassa ja pikaruokaravinto- lassa. Kaupungilla tuli myös vas- taan ihmisiä, jotka kysyivät, mis- tä tytöt ovat kotoisin. ”Venäjän opinnoista oli paljon hyötyä myös siinä, että osasi lukea hyvin esimerkiksi ravintolan ruokalis- taa ja kaupoissa tuotteiden ni- miä”, Emilia tarkentaa. Tytöille jäi matkasta hyvät tunnelmat, ja he oppivat paljon uutta. ”Matka oli juuri sopivan pi- tuinen ja ehdimme tehdä kaiken, mitä halusimme”, Vilma sum- maa. Jos aikaa olisi kuitenkin ol- lut enemmän, tytöt olisivat luul- tavasti seuraavaksi lähteneet käymään Eremitaašissa, joka on yksi maailman suurimmista tai- de- ja kulttuurihistoriallisista mu- seoista.
Pasi ja Rexi mielenkiinnolla katsomas- sa koulun sankaria, jonka mukaan yritetään nimetä koulu uudelleen.
Teksti Ilona Olli Kuvat ja kuvatekstit Aleksandra Vucinic
"Tuleeko tää kuva koululehteen?" kysyvät Noora ja Ilona.
Maria suklaataivaan keskellä.
Teksti Emmi Kaitarinne Kuva Ilona Olli
Kaksikymmentä halukasta opis- kelijaa matkusti viidennen jakson alussa 8.-12.4. Puolaan ystä- vyyskouluvierailulle – allekirjoit- tanut mukaan lukien. Saavuim- me vasta illalla isäntäperheisiim- me, joten ensimmäinen ilta meni jokaisella isäntäperheeseen tu- tustuessa. Seuraavana aamuna läh- dimme retkelle mielenkiintoi- seen Malborkin linnaan, missä eloisa oppaamme kertoi meille linnan tarinaa. Loput päivästä saimme liikkua vapaasti isän- tiemme kanssa Gdyniassa ja sen lähellä. Maanantaina tutustuim- me ystävyyskouluun ja olimme mukana kahdella valitsemallam- me oppitunnilla. Lyhyen koulu- päivän jälkeen kiertelimme Gdy- nian nähtävyyksiä ryhmässä ja otimme kuvia toisistamme näkö- alakukkulalta. Tiistaina oli Gdanskin-ret- ken vuoro, ja pääsimme ihaste- lemaan kaunista vanhaakaupun- kia. Illalla saimme taas kuljeskel-
Parasta
Puolassa
la vapaasti Gdansk-Sopot-Gdynia -akselilla. Keskiviikko eli matkan vii- meinen päivä alkoi aikaisella he- rätyksellä ja bussimatkalla lento- kentälle. Hyvästelimme isäntäm- me joko Gdyniassa tai lentoken- tällä ja astuimme pieneen ko- neeseen määränpäänä Helsinki- Vantaan lentokenttä. Koko matka näytti sujuvan kaikkien osalta enimmäkseen hy- vin. Puola oli uudenlainen koke- mus meille kaikille. Erityisesti vanhakaupunki ja siellä sijaitseva kirkontorni oli hieno elämys. Va- paaehtoinen neljänsadanviiden- kymmenen askelman kiipeämi- nen kirkontorniin jännitti, mutta ylhäällä näkymät olivat mahta- vat. Parasta Puolan-matkassa oli riittävä vapaa-aika. Saimme joka päivä aikaa tutustua omin päin Puolaan ja uusiin puolalai- siin ystäviimme. Matka tuntui rennolta ilman raskasta aikatau- lua, ja jokaisen matkasta tuli omanlaisensa tarina kerrottavak- si.
Paikallisia lapsia tuomassa kukkia tankille, hieman erikoinen perinne suomalaisen näkökulmasta.
Alvar Aallon suunnittelema Viipu- rin kirjasto.
Sodan vahingot näkyvät selvästi kaupungissa. Viipuri on myös täynnä haalistuneita leikkipuistoja.
Ennen Viipuria sijaitsi suuri armei- jan välinevarasto. Toivottavasti näitä ei käytetä ikinä.
Karjala
Perjantaina 5.5. koulumme teki retken naapurimaahamme Venäjälle Karjalan kannakselle. Tässä matka tiivistettynä kuviin!
Viipurin ainoa amerikkalainen nähtävyys, Subway!
Kirjastossa ei ollut ollenkaan lamppuja, vaan tilan valaistus tuli nerokkaasti asetelluista rei’istä katossa.
Karjalaa kohti ajettaessa maisemat näyttivät paljon Suomelta, lu- kuun ottamatta useita huonokuntoisia hökkeleitä ja tienvarsia kan- soittavia autonrenkaita.
Seinillä oli lukuisia Ruotsin kuninkaiden kuvia. Kuvat oli otettu Neuvostoliiton aikana pois, mutta ne laitettiin myöhemmin takaisin sen hajoamisen jälkeen.
Juuri ennen Suomeen paluuta bussin ikkunasta näkyi kissa!
Viipurin pyöreä torni on rakennettu Ruotsin vallan aikana tykkitorniksi. Reissumme aikana siinä kuitenkin toimi ravintola.
Piraattilevyjä näkyi myös paljon. En kuitenkaan tiedä, kuka haluaisi ostaa Yön levyn edes aitona.
Katossa oli jopa suomea!
Kävimme myös Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeässä paikassa, Ihantalassa, jossa Venäjän hyökkäys Suomeen torjuttiin.
Oli hieman karmivaa kävellä hautausmaalla, jossa on kuollut tuhansia ihmisiä.
Bunkkerin hajottamiseen on tarvittu paljon tulivoimaa.
Kauppahallissa näkyi suomalais- väriä einespizzan muodossa!
Jäljellä oli vain pari hajonnutta hautakiveä.
Keskellä metsää oli suomalais- bunkkeri sodan ajalta.
“Tutustuttuamme ensimmäiset päivät Dublinin kaupunkielä- mään ja vietettyämme aikamme vilkkaassa liikenteessä ihmis- massojen ympäröimänä päätim- me vaihtaa vähän maisemaa. Suuntasimme torstaiaamuna kohti Howthin pientä kalastaja- kylää, joka sijaitsee noin 10 kilo- metriä Dublinin ulkopuolella. Matka taittui mukavasti julkisen liikenteen avustamana, osa va- litsi linja-auton, toiset taas ju- nan. Perillä odotti satama kala- ravintoloineen ja pienine kioskei- neen sekä idyllinen pikkukylä, jo- ka rakentui kapeista teistä ja upeista, perinteikkäistä, vieri vie- reen rakennetuista taloista. Ho- risontissa aivan meren vieressä näkyivät myös jylhät kalliomaise- mat, jotka päätimme ottaa päi- vän pääkohteeksi. Kävelyreittim-
me ei noudattanut mitään varsi- naista suunnitelmaa, vaan ete- nimme sinne, minne parhaaksi näimme. Tiemme kallioiden hui- pulle sisälsi visiitin muun muas- sa Howth Castlella ja St. Mary’s Churchilla. Päästyämme määränpää- hämme veti näköala hiljaiseksi. Mykistävän kaunis meri siinsi edessä, aallot löivät kallioihin alapuolellamme, ja aamulla keliä viilentäneet pilvet olivat tipoties- sään. Howth jätti ryhmään lähte- mättömän vaikutuksen ja koke- mus oli erittäin rauhoittava toi- minnantäyteisen alkuviikon jäl- keen. ”
Studies in English -luokan opiskelijat kävivät Dublinissa 2.-5.5.2017.
Parasta Dublinissa
Teksti on lyhennelmä matkakerto- muksesta, jonka ovat kirjoittaneet Sini, Riku, Elisa, Teemu ja Sonja (15E). Lue matkakertomus koko- naan vuosikertomuksesta.
Parasta Cernissä
Opintomatkamme Cerniin (25.4. - 28.4.2017) alkoi tiistaiaamuna noin kello kolme, kun nousimme bussiin Sumulaakson kentältä. Matkalle osallistui yhteensä 20 lukiolaista, Kuusankosken, Valkealan, Elimäen ja meidän lukiostamme. Lisäksi matkallamme pientä vahtia piti kol- me opettajaa. Paikkana Cernin tiedekeskus yllätti monet. Miljöö muistutti enemmän tehdasaluetta suoraan 1950-luvulta kuin yhtä maailman johtavista tiedekeskuksista. Tilat oli- vat kuitenkin tarkoituksiinsa sovel- tuvia. Eräs luennoitsija sanoikin, että resurssit käytetään ennemmin itse tutkimustyöhön eikä uusiin ti- loihin, mikä kuulostaa varsin järke- vältä. Keskiviikosta perjantaihin meille pidettiin luentoja liittyen hiukkasfysiikkaan. Suurin osa luen- noitsijoista oli suomalaisia tutkijoi- ta. ’’Koulupäivämme’’ kestivät noin yhdeksästä kolmeen. Päiviin mahtui myös vierailuja eri koeasemilla, mi- kä olikin matkamme parasta antia. Pääsimme esimerkiksi katsomaan CMS:ää, joka on toinen LHC-hiuk- kaskiihdyttimen hiukkasilmaisimis- ta.
Kuva CMS-koeasemalta.
Iltaisin saimme liikkua varsin vapaasti. Oli helppoa vain hypätä bussiin ja matkata Sveitsin ja Rans- kan rajan yli Ranskaan ostoksille. Matkaa ranskalaiseen ostoskeskuk- seen oli noin 7 kilometriä. Matkaa hostellilta Geneven keskustaan oli taas noin 9 kilometriä. Matka oli kaikille varmasti ikimuistoinen, ja jokainen sai siitä jotain irti. Vaikka keli ei meitä aina suosinutkaan, uskon, että kaikki nauttivat retkestä!
Teksti Jasmin Seppä Kuvat Maija Pöllänen ja Sarah Hänninen
Valokeilassa Up With People
Keskiviikkona 9.11. Up With People -järjestön nuoret kävivät kou- lussamme vierailulla. He tulivat oppitunneille 3-4 hengen ryhmissä kertomaan omista taustoistaan ja järjestöstä, keskustelemaan ja leikkimään tutustumisleikkejä. Koulupäivän päätteeksi he esiintyi- vät Lyseon liikuntahallissa.
Eri maista kotoisin olevat nuoret kiertävät ympäri maailmaa Up With People -ryhmänä levittäen rauhaa ja rakkautta tanssin ja laulun välityk- sellä. He asuvat paikallisissa perheissä vierailunsa aikana.
Esityksessä nuoret lauloivat Up With Peoplen omia kappaleita sekä mashupin 1990-2010-lukujen tunnetuista kappaleista. Taustalla oli useimmiten suuri joukko tanssijoita, mutta koreografiat näyttivät hy- vältä.
Takana olevalle kankaalle heijastettiin videoita ja kuvia, jotka hienon va- laistuksen ja taitavien esiintyjien kanssa loivat värikkään ja upean show'n.
Näimme myös tanssi- ja lauluesityksiä eri kulttuureista. Kuvassa perin- teistä tanssia Yhdysvalloista.
Vaatteet, laulajat ja tanssijat vaihtuivat kappaleittain, mutta tunnelma pysyi mahtavana ja lavalla riitti liikettä. Yleisö taputti tietenkin mukana.
Teksti Emmi Kaitarinne Kuvat Sampo Taskinen
Viimeisen kappaleen aikana esiintyjät nostivat yksi toisensa jälkeen "I WILL" -kyltit, joilla luvattiin esimerkiksi jakaa toivoa ja osoittaa rak- kautta.
Kuva www.upwithpeople.org
Lue lisätietoa Up With People -järjestöstä ja lähde mukaan musikaalikiertueelle!
Kirjailijaa
Kirjallisuusdiplomin tekijöitä kirjailijan seurassa.
Rosa Liksom aloitti kerto- malla lapsuudestaan Lapissa Tornionjoen lähellä sijaitsevassa pienessä kylässä. Ruotsin rajan läheisyyden takia kylässä puhut- tiin Ruotsinkin puolella puhutta- vaa vähemmistökieltä, meänkiel- tä. Ruotsinläheisyys ja huumori täyttivät kirjaston, kun Liksom antoi lyhyen lukunäytteen kirjas- taan Väliaikainen kevennetyllä Tornionjokilaakson murteella, jo- ka on yksi meänkieleen kuuluvis- ta murteista. Ruotsin lisäksi myös Venä- jä ja entinen Neuvostoliitto ovat
tapaamassa
Keskiviikkona 24. elokuuta Kou- volan pääkirjastossa vieraili energinen Finlandia-palkittu kir- jailija Rosa Liksom (Anni Ylä- vaara), joka kertoi kuuntelijoille taustastaan ja kirjallisuudestaan. Liksomin uusin teos Väliaikainen oli ostettavissa henkilökohtaises- ti häneltä itseltään tilaisuuden jälkeen, nimikirjoituksella varus- tettuna. Vierailun päätyttyä nau- ravainen kirjailija lahjoitti Kouvol- an Yhteislyseolle kaksi kirjaa – Väliaikainen ja Hytti nro 6 – jotka ovat vapaasti lainattavissa kou- lun kirjastosta.
Ruuhkaa ja ryhmähenkeä
"Mitään ei synny, jos mitään ei ihmettele" - Rosa Liksom
Maanantaina 5.9. lukuvuoden 2016-2017 ykköset kokoontuivat luokanvalvojineen ryh- mäytykseen aloituspisteille, joissa tutorit otti- vat ohjat käsiinsä. Ryhmähengen kohottami- nen ja luokkien välinen kilpailu sai alkaa. Jokainen luokka aloitti eri rastilta. Ras- tit olivat sisällä Lyseon toimipisteessä tai ulko- na sen lähistöllä. Rasteilla oli vastassa sekä liikunnallisia että miettimistä ja tietoa vaativia haasteita, joissa tuli väkisinkin tehtyä yhteis- työtä. Luokat jaettiin monilla rasteilla pie- nempiin joukkueisiin, mutta vain joukkueiden yhteispanos vaikutti kilpailun lopputulokseen. Ryhmähenki kasvoi kannustusten, naurun ja ponnistelujen myötä. Ryhmäytyksen lopussa nautittiin me- hua ja munkkia ja kilpailun voittajaksi julis- tettii 16F-luokka. Voittajat saivat suklaata, mainetta ja kunniaa. Vaikka rasteilla olikin paikoin ruuhkaa eikä joka luokka ehtinyt käydä kaikilla ras- teilla, ryhmäytys oli hauska kokemus ja päätti aurinkoisen maanantaikoulupäivän hyvällä fii- liksellä.
Liksom kirjoittaa taitavasti ilman "sisäistä sensuuria", joka hänen mielestään tulisi saada pois ennen kuin aloittaa kirjoit- tamisen. Kerronnan ja kuvauk- sen tulee antaa virrata vapaasti, aivan kuin kirjailija kirjoittaisi vain itselleen. Aloittelevaa kirjaili- jaa Rosa Liksom ohjeistaa luke- maan ja kirjoittamaan paljon – kirjoitti sitten blogia, päiväkirjaa tai jotakin muuta. Liksomin ke- hottaa lukemaan omia teoksiaan yhden illassa mietiskellen.
Rosa Liksomille tärkeitä maita. Neuvostoliiton-matka nuorena oli alkusysäys Liksomin matkailu- innostukseen. Kirjailija puhui ti- laisuuden aikana paljon matkus- tamisesta ja Venäjästä. Liksomin Finlandia-palkittu teos Hytti nro 6 onkin kirjoitettu juuri venäläisen kulttuurin innoittamana. Tanska nousee myös tärkeäksi maaksi Liksomin elämässä, koska siellä hän on sanojensa mukaan kir- joittanut ensimmäiset neljä kir- jaansa. Tunnin mittaisessa tilai- suudessa kuultiin monta mus- talla huumorilla höystettyä luku- näytettä. Iloinen Rosa Liksom an- toi myös lukunäytteen kirjasta Hytti nro 6, joka on täynnä karua kuvausta ja rajua kielenkäyttöä.
Teksti Karoliina Hiltunen ja Emmi Kaitarinne Kuva Outi Kauppala
Kirjailijaa tapaamassa
Kouvolan kaupunginteatterin tul- kinta Mika Ripatin käsikirjoitta- masta näytelmästä Vakavuus- ongelma on kiinnostava kuvaus rakennustyömaan arjesta. Tarina kertoo Petestä (Veli-Matti Ka- rén), joka univaikeuksiensa vuoksi alkaa nähdä näkyjä men- neisyytensä rakkaudesta, nykyi- sestä työnjohtajastaan Anjasta (Emma-Sofia Hautala/Satu Taa- likainen). Vaikka kunnan palve- luiden yhtiöittäminen vaatii työn- tekijöiden irtisanomista, päätyy Anja palkkaamaan nuoren, koke- mattoman Laurin (Panu Pouta-
Yhteislyseon 16-ryhmät kävivät Kouvolan Teatterissa kevätlukukaudella.
nen) yksin viihtyvän Peten työ- pariksi. Kahden temperamentti- sen hahmon välille kehittyy eri- koinen kilpailuasetelma, jota höystävät muut työmaalla esiin- tyvät hahmot. Draamakomediak- si lajiteltu näytelmä kuitenkin tarjoaa katsojalle enemmän tra- gediaa kuin olettaisi. Näytelmän juonessa on yritystä, mutta se tuntuu jäävän vajavaiseksi. Tapahtumat etene- vät erityisesti ensimmäisen puo- liajan aikana hitaasti, mihin vai- kuttavat liian pitkät monologit ja
Vakavuusongelma – kevytfantasiaa rakennustyömaalla
Arvostelu kirjoitettu luovan kirjoit- tamisen kurssilla.
sen ja uskottavan tuntuisen. La- vastus mahdollistaa myös Peten harhanäyn yllättävät esiintulot odottamattomista paikoista. Hahmot ovat kiinnostavia ja näyttelijät suoriutuvat rooleis- taan uskottavasti. Minerva (Re- becca Viitala), yksi työntekijöis- tä, on erityisen onnistunut hah- mo, vaikka tämän äärifeministi- set ajatukset tuodaan paikoittain esiin lähes pakonomaisesti. Tem- peramenttisten päähenkilöiden, Peten ja Laurin, kemia luo yh- tenäisyyttä koko henkilöstön ja yleisön välille. Näyttelijöiden roolisuori- tukset ja lavasteet olivat kiistat- tomia helmiä, mutta juoni ja aihe jäivät taka-alalle. Puutteistaan huolimatta Vakavuusongelma oli hyvä katsomiskokemus.
juonen kannalta turhat kohtauk- set, kuten rakennusmestari Es- kon (Pete Lattu) loputtomat tari- nat pojastaan. Nämä vähenevät toisella puoliajalla, mikä tekee seuraamisesta miellyttävämpää. Tapahtumien kulku on osittain myös ennalta-arvattavaa, sillä heti alussa yleisöä tunnuttiin val- mistelevan jonkun hahmon kuo- lemaan. Tämä ei auta pitämään yllä katsojan mielenkiintoa tai jännitystä. Nuorten silmin näy- telmän aihe ja rakennustyömaa ympäristönä voivat jäädä kaukai- seksi, mikä vaikuttaa katsomis- kokemukseen. Valaistus, äänitehosteet ja lavastus ovat sen sijaan hyvin to- teutettuja. Värikkäiden valojen käyttö ja aidontuntuiset räjäh- dysäänet ovat suuria tekijöitä tunnelman rakentamisessa. Tau- kotilan radion jatkuva säätely ja Anjan työhuoneen seinien muokkaama puheääni värittävät omalta osaltaan äänimaailmaa. Lavastuksessa käytetyt aidot luonnonelementit, kuten hiekka ja vesi tekevät miljööstä realisti-
Teksti Annina Eloranta, Siiri Vilkko, Ella Johansson ja Elli Kosonen Kuvat Nadi Hammouda
Rebecca Viitala, Sasu Junkkari, Emma-Sofia Hatala, Veli-Matti Karén, Panu Poutanen ja Pete Lattu
Palkintomatka jäänmurtajalle
Teksti Taru Haimi Kuva Sari Haimi
Meriliitto järjesti lukukauden aikana valtakunnallisen kirjoituskilpailun yhteistyössä Äidinkielen opettajain liiton kanssa osana Suomi 100 -juhlavuotta. Kilpailu sai suuren suosion, ja esiraadilla oli luettavanaan 333 kirjoitusta pääaiheinaan Suomi ja meri. Palkinnoksi Meriliitto halusi tarjota nuorille rahallisen stipendin sijaan elämyksen, joka lämmittäisi mieltä pitkään. Minun piti kirjoittaa äidinkielen kakkoskurssilla artikkeli, ja päädyin meriaiheen innoittamana perehtymään jäänmurtajien merkitykseen Suomelle. Siitä lähdin hiomaan kilpatekstiä lähipiirini ja opettajani palautteita kuunnellen. Viimeisellä viikolla ennen palautuspäivää illat menivät pitkiksi kilpatekstiä naputellessa. Sijoituin esseelläni Jäänmurtajan matkassa halki vuosikymmenten neljänneksi: palkinnoksi sain elämysmatkan - luonnollisesti jäänmurtajalle - kaverin kanssa päiväksi ensi talvena. Palkintotilaisuus pidettiin 4.5. Kotkan Merikeskus Vellamossa. Tunnin mittainen tilaisuus sisälsi muutaman puheen ja ylistystä nuorten kirjoitustaidoista. Elämysmatkojen lisäksi meille palkituille annettiin kunniakirjat ja Visa Auvisen kirja Suomen Joutsenen laivalehdet.
Annika Taina "Surkea taitto voi pilata parhaankin tekstin.”
Toni Pakarinen "Kun ottaa kaksi kurssia päällekkäin, ei tarvitse istua kummallakaan."
Toimituskuntaan pääsee valitsemalla ÄI12-kurssin. Tervetuloa mukaan heti elokuussa! Sitä ennen hyvää kesää kaikille!
Kouvolan Yhteislyseon verkkolehden ovat toimittaneet lehtityön kurssi- laiset: Karoliina Hiltunen, Esa Hynynen, Emmi Kaitarinne, Ilona Olli, Toni Pakarinen, Annika Taina, Sampo Taskinen (valokuvaus) ja Aleksandra Vucinic (valokuvaus). ÄI12-kurssin opiskelijoita on työllistänyt äidinkie- len opettaja Minna Kujala. Lue, millä motoilla koululehden juttuja on kirjoitettu!
Emmi Kaitarinne ”Due tomorrow, do tomorrow.”
Karoliina Hiltunen ”Olet häviäjä vasta, kun lakkaat yrittämästä.”
Esa Hynynen ”Äidille terveisiä."
Aleksandra Vucinic ”Otan paljon kuvia, koska en osaa sanoa sitä suomeksi.”
Toimitus tutuksi
Ilona Olli ”Jos jotain päättää tehdä, se täytyy tehdä kunnolla.”
