Valopilkku 2021

Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden lehti 1/2021 Tommi Torvikoski Luilla Clothing Looking for the future of ITE Valopilkku Sisällys To study is to engage with the tools of communication that are prominent in a society at a particular point in time. - Roger Säljö, 2004 2021 (1. numero) Valopilkku Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden lehti Päätoimittaja, ulkoasu ja taitto Tino Nissinen Valopilkkuvastaava Ville Saarinen Tekstit Anca Maria Catana, Sara Hagelberg, Hanna Juusola, Emma Määttä, Laura Putkinen, Jukka Turunen Paino Punamusta, Oulu Julkaisija Oulun Luokanopettajaopiskelijat ry Yhteydenotot ja mainosmyynti toimitus.valopilkku@gmail.com 4 Pääkirjoitus 5 Puheenjohtajien terkut 6 Alumnihaastattelussa – Tommi Torvikoski 18 OLO:n hallitus 2020 22 Kuvareportaasi: Educa ja OAJ:n risteily 25 Historian havinaa – Kuinka Pedosta tuli Valopilkku 26 Luilla 42 Hyvän OLOn tapahtumagallup 43 Jukan terveiset OYY:lta / Greetings from OYY, by Jukka 44 SOOL – Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto 45 KASKI ry – Oulun Kasvatustieteiden kilta 46 Looking for the future of ITE 50 OLO:n jäsenedut / Member benefits Kannessa: Tommi Torvikoski Kuva: Teemu Valtanen Puheenjohtajien terkut Heippatirallaa Valopilkun lukijat! Tätä naputellessa on jo päästy aivan vuoden 2020 viimeisiin päiviin. Huolimatta monista muuttujista matkan varrella voimme varmasti kaikki taputtaa itseämme olkapäille siitä, että olemme poikkeuksellisesta vuodesta selvin- neet. Myös hallituskautena vuosi 2020 on ollut hyvin erilainen, kuin mitä ehkä siihen lähtiessä osasi odottaa. Matkan varrelle on kuitenkin ripoteltuna paljon positiivisia mieleenpainumia, kuten helmikuun vierailu Jyväskylään Talvipäivien merkeissä, uuden kahvilatyöntekijän löytäminen, jäsenistön kuulumisia ja vointia valottanut etäopiskelukysely sekä turvallisesti toteutetut alkusyksyn fuksi- tapahtumat. Myöskin juuri tätä Valopilkun julkaisua on pitkin vuotta valmisteltu huolella ja nyt tämä odotus vihdoin ja viimein palkitaan, kun lehti on päätynyt myös teidän luettavaksi! Vaikka tuleva vuosi jatkuukin jossain määrin poikkeuksellisissa oloissa esimerkiksi etäopetuksen tiimoilta, niin valopilkkuja (hehe) on kuitenkin näkyvissä! Kahvilaa on pystytty syksyn ajan pyörittämään ja ainakin toistaiseksi luukku ollaan aukaisemassa myös kevätlukukaudeksi. Vaikka säkenöivät vuosijuhlat jouduttiinkin viime syksyltä perumaan, niin ehkäpä olosuhteiden sen salliessa voimme päästä tulevana syksynä juhlistamaan rakasta ainejärjestöämme senkin edestä! Etäopiskelun myötä opiskelijoiden hyvinvointi on myös noussut entistä vahvemmin esille ja onkin ensisijaisen tärkeää niin ainejärjestöille kuin tiedekuntamme henkilökunnalle. Vallitseva tilanne on vaatinut itse kultakin mukautumista esimerkiksi rutiinien osalta, jotka sattuvat olemaan tämän julkaisun teema. Toivottavasti jokainen on kuitenkin löytänyt arkeensa jotain, joka tukee hyvää OLOa. Jos rutiinit ovat vielä hakusessa, niin inspiraatiota voi etsiä esimerkiksi hallituslaisten esittelyistä sivuilta 18–21 tai vaikkapa kevään myötä pitenevistä, koko ajan valoisammista päivistä! Turvallista ja tarmokasta vuoden aloitusta toivottaen, Hanna Juusola & Laura Putkinen OLO ry puheenjohtajat 2020 & 2021 Laura, OLO:n PJ 2021 Pääkirjoitus Hanna, OLO:n PJ 2020 Arvoisa lukija, pitelet käsissäsi (tai katselet näytöltä) pitkän työn tulosta, 2020-luvun ensimmäistä Valopilkkua! Edellisen lehden julkaisusta on jo kaksi vuotta, eikä suurin osa tällä hetkellä opiskelevista varmaan edes tiennyt tai muistanut, että OLO:lla on oma lehti. Toivottavasti kyseinen vääryys kuitenkin korjaantuu tämän julkaisun myötä ja myös uusi opiskelijasukupolvi innostuu jatkamaan tätä pitkään jatkunutta perinnettä (josta voit muuten lukea lisää sivulta 25). Olisitko juuri sinä tekemässä seuraavaa Valopilkkua? Vaikkei kovin moni lehteä ole osannutkaan odottaa, haluan heti alkuun pahoitella, että tekemisessä meni näin kauan. Visionani oli alusta lähtien uudistaa lehteä visuaalisesti ja journalistisesti kiinnostavammaksi. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen ja lehden julkaisun väliin tuli kuitenkin elämä ylioppilaskunnan luottamustoimien, maisteriharjoittelun ja pitkän sijaisuuden muodossa. Olen kaikesta huolimatta sitä mieltä, että nyt julkaistava Valopilkku on paras, jonka olen koskaan nähnyt. Odotus ei siis ollut turhaa! Vuosi 2020 on ollut varsin kummallinen ja varmasti monelle raskas koronapandemian vuoksi. Itse lähdin keväällä tekemään ensimmäistä pitkää opettajansijaisuuttani ja oltuani viikon töissä, jouduimme siir- tymään etäopetukseen parin päivän varoitusajalla. Tuo siirtymä sujui ehkä jopa odotettua paremmin, mutta se ei silti ollut helppo uudelle opettajalle. Kuten muutkin opettajat tuolloin, jouduin kehittämään nopeasti oman tapani toteuttaa opetusta verkon välityksellä ilman käsitystä siitä, miten sitä pitäisi tehdä. Huomasin kuitenkin pian, että tärkein asia oppilaiden pitämiseksi kiinni koulumaailmassa myös ruudun välityksellä, olivat rutiinit. Uskon, että sama pätee meihin vähän vanhempiinkin opiskelijoihin, ja siksi valitsin rutiinit tämän lehden teemaksi. Tommi Torvikoski toteaa haastattelussaan (s. 6–17), että on onnellinen, kun saa päivittäin elää rutiininomaista elämää, mutta pääsee välillä myös rikkomaan tuttuja arkirutiinejaan. Tommi valmistui luokanopettajaksi tiedekunnastamme vuonna 2017 ja hänet tunnetaan myös artistinimellä Olli PA. Opintonsa Tommi suoritti TAIKA:lla eli taide- ja taitoainepainotteisella luokanopettajalinjalla, joka TEKNO:n (teknologiapainotteinen) kanssa lakkautettiin vuonna 2019. Kahden viime vuoden aikana tiedekunnassamme on tapahtunut myös toinen merkittävä muutos. Vuoden 2019 alussa siirryimme nykyisiin tiloihimme, jotka sijaitsevat Linnanmaan kampuksella Kemiankadun ja Opintokadun välissä. Tätä ennenhän tiedekuntamme sijaitsi aivan kampuksen pohjoispäädyssä, joka tällä hetkellä kuuluu Oulun ammattikorkeakoulun kampusalueeseen. Paljon on siis muuttunut lyhyessä ajassa. Yksi uusista tuulahduksista on oululainen vaatemerkki Luilla, jonka perustivat vuoden 2018 vapun tienoilla kolme tiedekunnassamme luokanopettajaksi opiskelevaa kaverusta. Pääset lukemaan Luillan tarinan vaatemerkin syntymästä tulevaisuudensuunnitelmiin sivuilta 26–41. Samalla selviää myös Luillan takapirujen Niklaksen, Miikan ja Saken mehujääsuosikit sekä vakiotilaus baarissa. Paljon muutakin lehdestä löytyy, mutta en ala luettelemaan niitä tässä, sitä vartenhan on sisällysluettelo! (Kts. edelliseltä sivulta.) Pidemmittä puheitta toivotan sinulle antoisia lukuhetkiä Valopilkun parissa. Tino Nissinen, päätoimittaja Kuva: Atte Männikkö Teksti: Tino Nissinen Kuvat: Teemu Valtanen, Elisa Marjamaa Kuva: Teemu Valtanen Alumnihaastattelussa Tommi Torvikoski Tommi on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi luokanopettajan tutkinto-ohjelmasta vuonna 2017. Kiinnostus syrjäytymisen ehkäisyyn ja erityispedagogiikan sivuaineopinnot ovat kuljettaneet kuitenkin uralla toisenlaiseen suuntaan. Sivutyönä keikkailu On elokuun lopun perjantai-ilta ja aurinko paistaa matalalta Oulun kauppatorilla. Ravintola Tervasoihdun terassilla räppää tummatukkainen, mustaan takkiin sonnus- tautunut mies silmiään siristellen. Yleisössä hänet tunnetaan Olli PA:na, mutta siviilissä Tommi Torvikoskena. Ihmiset näyttävät nauttivan musii- kista, joka säestää kesän viimeiseltä tun- tuvaa iltaa. Myös osa ohikulkijoista pysähtyy terassin laidalle seuraamaan keikkaa. Istahdan itsekin alas kuuntelemaan ja odottelen, että pääsen jututtamaan Tommia. Keikka on jaettu noin puolen tunnin mittaisiin pätkiin, joten minun ei tarvitse kauaa odotella ensimmäistä juttutuokio- tamme. Alkajaisiksi tiedustelen Tommilta tämänhetkistä keikkatilannetta. ”Nyt on ollu aika silleen normaali meininki niin sanotusti, et melkeen joka viikonloppu ollu jottain”, Tommi kertoo. Pitkän 'koronatauon' aikana oli vain yksi striimikeikka, mutta kesäkuun alusta keikkoja on kertoman mukaan taas riittänyt, lähinnä Pohjois- Suomessa. ”Mut joo! Oon kyllä päässy keikkaileen ja ollu ihanaa!” Viitatessani muusikon leipätyöhön, Tommi naurahtaa: ”Onneks itelle nykyään sivutyötä”. Päätoimisesti hän toimii yhtenä Tiernan koulun pajaluokkien opettajista. Tommi on suorittanut luokanopettaja- opinnot ja erityispedagogiikan sivuaineen Oulun Yliopistossa vuosina 2013–17. Kovaa opiskelutahtiaan hän selittää sillä, että kävi myös kesäisin kaikki mahdolliset kurssit. Kaksi pätevyyttä oli alusta asti tähtäimessä, jotta työnhakuun jää enemmän valinnan- varaa. ”Mullahan oli ennen ku mää ees tulin yliopistoon, nii ihan selkeä plääni siitä, että haluaa syrjäytymistä ehkästä jollain tavalla.” Pelkkä erityisopettajan pätevyys ei kui- tenkaan tuntunut riittävältä: ”Mää kuulin siis joskus 2012 aikoihin, että Ouluun on tulossa erkkaopinnot silleen, että ne voi tehä sivuaineena luokanopettajaopintojen kans- sa, nii sillä mää sitte innostuin hakemaan luokanopettajaopintoihin, ku mää ajattelin, että voi saaha ne kummatki pätevyydet ja onneksi meni se plääni just niinku oli tarkotus.” Luokanopettaja- sekä erityisopettaja- opintoihin pääsyä hän ei pidä kuitenkaan itsestäänselvyytenä. ”Sillon oli jotenki hirveen itsevarma olo joskus kaksvitosena nuorena poikana. Ja loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kyllä siinä oli aika paljon semmosta niinku mahollisuuttaki failata”, hän hymähtää. Mitä opinnoista jäi käteen? Tommi opiskeli TAIKA:lla eli taide- ja taitoainepainotteisella linjalla, joka lakkau- tettiin vuonna 2019. ”Se oli enemmän kuva- taidepainotteista, mitä mää ajattelin, mikä oli itelle ehkä vähän haaste, koska mää en järin visuaalinen ihminen oo. Tai en ainakaan ajattele itteäni semmosena.” Kuitenkin suurimmaksi konkreet- tiseksi TAIKA:lla opiskelun vaikutukseksi hän nimeää sen, että sinne hakeutui perinteisesti enemmän nais- kuin mies- puolisia opiskelijoita, mikä näkyi hänen kohdallaan siten, että hän oli ryhmänsä ainoa poika. ”Mutta ei se mua ikinä häirinny eikä mitään, että mulla meni vähä se yliopisto semmosessa putkessa, että mää en hirveänä ees tutustunu ihimisiin siellä." "Mää vaan opiskelin, ja opiskelin ja kävin viikonloput keikoilla ja sitte yhtäkkiä oliki valmistunu. Että silleen, en tiiä oisko sillä luokalla ollu niin merkitystä, mutta ne tyypit ketä mun luokalla oli, nii oli kyllä ihan huippuja tyyppejä, että tykkäsin.” Kysymykseen, mitä konkreettista opinnoista jäi käteen, ei tarvitse kauaa vastausta odotella: ”Tuo kitara! Mää en ollu ikinä soittanu kitaraa, tai siis, ehkä pitäny käessä joskus. Mutta sitte luokanopettaja- opinnoissa piti valita piano tai kitara säestyssoittimeksi, mää päätin kitaran ja ostin kitaran ja nyt mää oon tässä keikalla soittamassa kitaraa.” Tommin musiikin tekeminen onkin viime vuosina ollut kitarapainotteista, siitä on tullut ikään kuin yksi hänen pääsoit- timistaan. ”Siinä missä räppi on pääsoitin, niin kitara on ihan yhtä lailla toinen pääsoitin, ja laulu. Niinku yleensä se laajensi jotenki... avas sen musiikin kentän mulle ihan eri tavalla ku aiemmin.” ”Enkä mää ois varmaan ikinä alkanu soittaan kitaraa, jos ei ois ollu niinku pakko, mut sit mää innostuin siitä ihan hirviänä. Mää reenasin ihan hulluna. Reenaan tottakai vieläki ihan hulluna, mutta ne ekat vuodet oli ihan päätöntä, että mulla oli semmonen ohjelma, että kaheksan kertaa päivässä pittää soittaa ainaki semmosia vartin pätkiä ihan vaan, että saa hermostoa kehitettyä, ja lihaksia. Niinku kunnon tämmönen suunnitelmallinen setti”, Tommi naurahtaa. Kitaransoiton opettelussa tärkeintä onkin ollut hermoston ja lihasmuistin kehittäminen. ”Emmää musateoriasta vielä- kään ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta alkaa löytyä nuo otteet aika hyvin,” hän virnistää. Kun kerron, että säestyssoitinta ei enää opiskella luokanopettajan aineopin- noissa, Tommi tokaisee yllättyneenä: ”Aijaa, no onpa harmi. Moni ois voinu löytää ittensä sieltä.” Hymy naamalla töihin joka aamu Myös työelämä on opettanut paljon ja Tommi kuvaakin työskentelyään jatkuvaksi oppimiseksi. ”Siis määhän nyt kolmatta täyttä vuotta teen töitä ja vieläki opin koko ajan. Et nyt mulla on semmoset perustaidot, ettei ahista ennää ku kouluvuosi alkaa. Et tietää, mitä tapahtuu.” Hän arvelee, että jokainen valmistuttuaan joutuu kuitenkin opettelemaan työn tietyllä tavalla alusta asti uudelleen. ”Siinä puhutaan kuitenki ihmisten koutsaamisesta aika isoon osaan niitten elämästä, ja ne saattaa enemmän viettää opettajan kanssa ku vanhempien kanssa aikaa, nii et sää sitä voi oppia ku käytännössä.” Luokanopettajan töitä Tommi ei ole urallaan tehnyt päivääkään. Hän meni töihin jo viimeisen opiskeluvuoden aikana, ensin pariksi kuukaudeksi sairaala- kouluun ja sen jälkeen Tiernan koulun pajaluokkien opettajaksi, josta sai sittemmin viran. ”Oon miettiny kyllä, että pitäs nähä se yleisopetuksen puoli ja ylleensäki käyä välillä tekemässä sitä, että pyssyy se perspektiivi siitä, millasta niinku nuoriso on.” Yleisopetuksessakin hän olisi kuitenkin mieluummin yläkoulun puolella ja arvelee, ettei alakoulu ole oikein ikinä ollut hänen juttunsa. Tommi kertoo viihtyvänsä nykyisessä työssään erittäin hyvin: ”Tällä hetkellä se kyllä tuntuu ihan omalta, että hymy naamalla joka aamu mennee töihin ja välillä tuntuu, että on vaikia lähteä pois, ku siellä on oikeasti tosi hauskaa siellä töissä.” Tähän vaikuttaa hänen mukaansa se, että työs- kentely on mielenkiintoista ja omaehtoista: ”Saa vaikuttaa hirveen paljon siihen minkä näkönen se työnkuva on.” Mutkia matkassa Päädymme keskustelemaan vielä Tommin opiskeluajasta, jolloin puheeksi tulee yllät- tävä seikka: ”Mää joutuin käymään jonku kesäkurssin Vaasassa ihan vaan, että mää saan kandin ajoissa, että mää pääsen erkka- opintoihin ja samaan aikaan mulla puhkes tuo paniikkihäiriö ja mää en pystyny matkustaan julkisilla, mut sitte piti matkustaa kuitenkin julkisilla, että pääsi sinne Vaasaan.” Se oli Tommin mukaan rankkaa aikaa, mutta siitäkin pääsi yli sinnikkyydellä, ja sillä, että osasi hakea apua. ”Ja nykyään on siis kaikki ok, et se oli semmonen vaihe elämässä, ehkä just se kandi-valmistuminen ja ku stressi laukes siinä, niin pari vuotta meni vähä sumussa.” Mielenterveyden ongelmat ovat opiskelijoiden keskuudessa melko yleisiä, ja niistä on myös nykyään alettu puhua aiempaa enemmän. Tommi suhtautuukin asiaan kypsän avoimesti: ”Joo, eikä se mikään häpeän aihe oo. Minkä sille voi? Mut tajus sitte sen jälkeen ehkä vähä relata. Että niinku saattaa kuuluaki tästä haastattelusta, että mentiin eteenpäin ku juna ja näin. Niin sitte nykyään varsinki tajuaa, että ei ota lautaselle enempää, mitä jaksaa tehä.” Vastuuseen kasvattamista Opettajana Tommi näkee asiasisältöjen opettamista tärkeämpänä sen, että kehite- tään oppilaiden opiskelun taitoja, pitkä- jänteisyyttä ja pettymysten sietämistä. ”Mulle on ihan sama oikeesti, tietääkö se oppilas niistä sammakoitten kuduista mitään. Ei se oo se pointti, vaan se, että harjotel- laan niitä asioita silleen pitkä- jänteisesti ja suunnitelmalli- sesti, ja se, et se oppilas ite tietää, mitä se haluaa tehä! Tai minkä takia se tekee niitä asioita. Et se ei oo vaan, et joku aikunen käskee, vaan lähetään ihan sieltä pohjalta nostaan sitä sen omaa motivaatiota.” Tommi sanoo, että joillakin se löytyy ja joillakin ei, mutta onneksi useim- malla kuitenkin löytyy. Kasvatuskäsityksensä Tommi tiivistää seuraavasti: ”Jokaisen, ennen ku se kasvaa aikuiseksi, pittää ottaa vastuu itestä. Että kyllähän se pahalta tuntuu päästää semmo- nen maailmalle, jatko-opintoihin, joka ei oikiasti pysty huolehtiin itestä. Enkä meinaa niinku et sillä ois jotain diagnooseja tai häiriöitä, vaan et se ei oo vaan henkisesti niinku kehittyny siihen pisteeseen. Et se on muitten huolehdittava.” Kerron, että mieleeni tuli tästä eräs kasvatustieteen peruskursseilta mukaan tarttunut määritelmä, jonka mukaan kasva- tuksen päämäärä on lopulta tehdä kasvattaja itse tarpeettomaksi. Tähän Tommi vastaa: ”No joo! Sama asia. Just noin, et se vastuul- lisuus syntyy sieltä itestä, ja monesti se syntyy virheiden kautta. Pitää antaa mah- dollisuus epäonnistua.” Prosessi lopputulosta tärkeämpi Tommi teki gradunsa syrjäytymisen ehkäi- systä ja terapeuttisuuden kokemuksesta rap-lyriikan työpajatoiminnassa. Kysymyk- seen siitä, millainen graduprosessi oli, Tommi vastaa: ”Se oli aika kiva! Mää pittiin workshopin, joita mää olin pitäny muutenki, mutta saatiin järjestettyä semmonen usi- amman kuukauen mittanen workshoppi. Et siinä oli oikeesti sitä jatkumoa ja siihen tuli viis–kuus nuorta” (alun perin kuusi, mutta yksi jäi pois). Workshopin ohessa hän haastatteli nuoria ja gradu kehittyi sitä mukaa. ”Eihän se mun gradu ny mikään… tähtiteos ollu lopulta”, Tommi naurahtaa ja jatkaa: ”Siinä oli hyvä idea ja ajatus, mutta – – mää väsähin taas siinä ja tutkimusvaihe jäi vähän köyhäksi. Mut se ite workshoppi oli hemmetin hyvä! Et se oli hyvä, ja se on mun mielestä tärkeämpää ehkä, ku se gradu. Sillä pääsi läpi ja sai töitä, niin se riittää. Emmää mikään tieteilijä oo kuitenkaan.” Kirjoitusurakan kanssa kamppailevil- le Tommilla on yksinkertainen neuvo: ”Jos sulla on vaikee tehä gradu, niin tee se niinku minä ja tee yhellä rykäyksellä! Älä tee silleen, että mää teen kaks tuntia tuolla ja kaks tuolla, vaan ota viis päivää – seittemän päivää, tee se siinä nii sit se on ohi.” Hän myöntää, ettei hänen taktiikkansa ehkä sovi kaikille, mutta jos pohjatyö on tehty hyvin, niin kirjoitusurakasta voi selvitä nopeasti. ”Määhän niinku otin yhen hiihtolo- man ja viiessä päivässä sitte väänsin sen gradun, et mää istuin aamusta iltaan kirjas- tossa ja kirjotin, ja kirjotin, ja kirjotin ja se oli siinä… sitte. Se ois ollu parempi, jos ois käyttäny siihen enemmän aikaa, mutta mää olin ite niinku… mää koin, et se oli riittävä.” Tämä onkin hyvä meidän kaikkien muistaa: kandin tai gradun ei tarvitse olla täydellinen, vähempikin riittää. Tommi sanoo, että pitkän kaavan kautta työskentely ei hänelle sovi: ”Mulla se ei vaan lähe. Lo-fi hiphop-soittolista YouTu- besta, nii se kyllä pelasti mut, että pääsi semmoseen zen-moodiin, pysty kirjottaan.” Lo-fi hiphopista päästäänkin kätevästi takai- sin musiikin maailmaan. Vakuuttava esiintyjä Tommi on tehnyt yli kymmenvuotisen uran muusikkona ja minua kiinnosti, näkeekö hän sillä olleen jotain vaikutusta hänen opettajuuteensa. ”Sillä on ollu vaikutusta siihen, että mää hakeuduin myöhemmin opintoihin, koska sillon nuorena teki sitä musaa. Että oishan se ollu fiksumpaa mennä niinku parikymppisenä, ehkä, ku kakskyt- viisvuotiaana”, hän sanoo. Tommi koki olevansa myöhässä mui- hin verrattuna aloittaessaan opinnot, mutta sanoo, että se oli toisaalta vain hänen sub- jektiivinen kokemuksensa. Hän myös pohtii, että myöhemmin opiskelun aloittamisessa oli ehkä se hyvä puoli, että löytyi enemmän motivaatiota pusertaa itsensä läpi opin- noista. ”Mää en ikinä oo ollu erityisen hyvä opiskelija, vaikka mää oon sinänsä ihan hyvä koululainen.” Opettajan työhön muusikkous on puolestaan vaikuttanut niin, että jotkut uudet oppilaat saattavat tunnistaa hänet musiikkihommista. Tätä uutuudenviehätys- tä ei kuitenkaan kauaa kestä, vaan parin päivän päästä asia onkin jo unohtunut. Toki musiikin asiantuntemus antaa pätevyyttä myös musiikin opettamiseen. Esimerkiksi bändityöskentely ja miksaus sujuu Tommil- ta luonnostaan, mutta muuten hän ei nää asialla olevan suurta vaikutusta. Paitsi että onpa sittenkin. ”Tottakai se esiintyjän taito, et on niinku vakuuttava ja itsevarma, vaikkei ois vakuuttava ja itse- varma. Että osaa näytellä sitä, niinku heik- koina hetkinä. Koska artis- tinahan pittää aina olla vakuuttava ja itsevarma, vaikka ois ihan kauhea olo siellä lavalla.” Tämä taito on hyödyttänyt Tommia jo opiskeluajoista lähtien: Luokan edessä tai draama- kursseilla esiintyminen ei tuottanut hänelle ongel- mia. Spontaanin esiinty- misen helppoudessa oli kuitenkin kääntöpuolensa. ”Määhän todellaki vettiin vasemmalla käellä monen esitelmän, niinku silleen freestylenä suorastaan, että kattoo ny mitä tästä tullee”, Tommi kertoo ja toivoo, että entiset opet- tajat eivät saa käsiinsä tätä artikkelia. Hän kuitenkin myöntää, että osasi esittää kursseilla vakuuttavaa, vaikkei olisi tiennyt aiheesta mitään. Opettajan ammatissa hän ei tosin pidä vakuuttavaa esiintymistä sinänsä tärkeänä: ”Mun mielestä parasta on kuitenki oppi- laitten kans se, että jos ei tiiä, nii myöntää, että emmää tiiä mistä nää puhut, että opiskellaan yhessä.” Yhteenvetona hän sanoo, että esiintyjän taito on helpottanut ihmisten edessä olemista. Ja siitä on opettajan ammatissa kuitenkin aika pitkälti kyse, olit sitten huoltajien, luokan tai minkä tahansa edessä. Opettajuuden siirtovaikutusta muusi- kon hommiin Tommi arvioi seuraavasti: ”Koko opiskelusta on ollu sanottajana hyötyä, ku on oppinu hirveenä uusia sanoja ja ollu pakko lukea erilaista kirjallisuutta, mitä on tottunu lukemaan, ja se taas laajentaa sun sanavarastoa, että susta tullee parempi sanottaja.” Artistihomma on kuitenkin hänen mukaansa hyvin erillään opettajahommasta eikä hän nää niiden välillä muita yhteisvaikutuksia. Tässä kohtaa päästän Tommin vetä- mään toisen puolituntisen hänen kolmiosai- sesta keikastaan, minkä jälkeen jatkamme haastattelua. Kuva: Elisa Marjamaa Vastuullisuus syn- tyy sieltä itestä, ja monesti se syntyy virheiden kautta. Pitää antaa mahdollisuus epäonnistua. Kuva: Teemu Valtanen Kuva: Elisa Marjamaa Rosetta-albumin kansikuva Kuva: Teemu Valtanen Olli PA Toisen keikkavedon jälkeen taustalla soi Suomi-reggaen rytmit Soul Captain Bandin Maa Qzuu -biisin muodossa. Jatkamme kes- kustelua musiikista ja mainitsen Tommille, että hänen musiikkinsa luokitellaan yleensä hip-hopiksi, vaikka se sisältää elementtejä muustakin musiikista. En ehdi kysyä itse kysymystä, mutta Tommi luultavasti aavistaa, että haluaisin kuulla hänen määritelmänsä omasta musii- kistaan ja vastaa: ”Emmää ite tiedosta sitä muuten, ko et se on ollu melodista hip- hoppia, et siinä on ollu jonku näköstä melodiaa, varmaan laulusta puhutaan. Että on niinku laulanu ja räpänny.” Hän vertaa sitä Suomi-reggaeen, jossa usein lauletaan ja räpätään, sillä pienellä erotuksella, että hänen musiikkinsa ei ole reggaeta. Hoksautan, että onhan hänen musiikissaan ollut alusta asti muka- na myös bändi-instrumentaatiota. ”Joo, siis se on ollu yks osa joo, yks bändi (Funksons). Sitte on ollu Olli PA erikseen ja näin. Ehkä semmonen tietynlainen musikaalisuus on se, mihin mää oon pyrkiny aina.” Vaikka Tommi sanoo, ettei itse musiikin teoriasta juurikaan ymmärrä, niin musiikista kylläkin: ”Sitä on niin paljon tehny ja ollu niinku fiksujen äijien vieressä, imeny sitä tietoa.” Lopulta hän päätyy seuraavanlaiseen määritelmään oman musiikkinsa suhteen: ”Melankolista melodista räppiä. Siinä kai se on.” En ole kuitenkaan vielä täysin tyytyväinen tähän vastaukseen ja huomautan, että olihan äskeisessäkin keikkavedossa pari akustisella kitaralla säestettyä biisiä, jolloin Tommi saa kiinni siitä, mitä haen takaa : ”Joo, nykyään joo! Mut nehän ei oo räppiä ollenkaan, että ne on iha straight up niinku singer–songwriter -biisejä. Tää on semmonen uus juttu, mikä mulla tuli just sen opettajahomman kanssa, että alkoin tekeen näitä ns. Suomi… mikä tuo kategoria ny ois… -rokkia, Suomi-folkia?” Hän arvelee, että riippuu varmaan kitaran laadusta, määriteltäisiinkö se rokiksi vai folkiksi (akustinen vai sähkökitara), mutta näkee itse musiikin paljon simppelimpänä: ”Se ite sävellys ja näi, nii eihän siinä oo ku sointuja ja sanoja, että niistä voi sitte väitellä myöhem- min, että mikä se on se genre.” Olli PA:n uusin albumi Rosetta ilmestyi vuoden 2020 maaliskuussa, ja sillä vierailee mm. Asa, Pyhimys, Stepa ja Matti Tamonen. Levy on tehty jo paljon aiemmin, vuosien 2013–16 aikana. ”Mää tein sen niinku limittäin sen Oman pihan porukasta -levyn kanssa. Siinä oli niinku… Ne on tosi vanhoja tavallaan ne biisit, suurin osa.” Ainoa uudempi kappale albumilla on L.O.V.E, jolla on mukana niin ikään oululainen räppäri Henry K. Levy oli siis käytännössä jo valmis vuonna 2016, mutta ulkomusiikillisten tekijöiden vuoksi prosessi venähti, ja levy julkaistiin vasta tänä vuonna. ”Ja se on ihan ok! Hyvä et se meni niin, koska sitte mulla oli sitä työrauhaa reenata tota kitaraa ja laulua. Ja on mulla keikkoja kuitenki riittäny koko ajan ihan silleen tarpeeksi itelle, nii on pysyny ns. ura käynnissä.” Ja tietenkin myös julkaisematonta matskua on ehtinyt kertyä varastoon. ”Aina pittää olla pari vuotta eellä.” Tommi naurah- taa. Uusia kitarabiisejä onkin valmiina pari- kymmentä ja niitä on jo alettu nauhoittaa studiossa. Pääpaino uudessa soolotuotannos- sa on siis ollut kitarakappaleissa, muttei räppikään ole kokonaan unohtunut. ”Mää oon tehny niinku muissa projekteissa paljo räppiä, mut soolona en oo tehny nyt niin paljon. Mutta siis räppiäki on tulossa, että ei täsä mikään niinku vaihto oo eessä”, Tommi vakuuttelee. Inspiraatio Kysyn Tommilta, mistä hän on inspiroitunut viime aikoina. Pienen mietiskelyn jälkeen hän vastaa: ”Tuo on vähä paha, ku ei saa puhua oppilaista mitään. Ei saa kertoa mitään yksityiskohtasia elämäntarinoita, mut siellä aika moni juttu inspiroi töissä kyllä. Siellä on tavallaan sitä strugglea, mistä hip-hopissa on kysekki ja semmosia onnistumisia sitte taas, että päästään pois sieltä paskasta. Se inspiroi kyllä tosi paljon.” Lyrikaalista inspiraatiota hän ammen- taa puolestaan kaikenlaisesta musiikista, missä ylipäätään on sanoja, koska sellaista musiikkia hän kuuntelee melko harvoin. ”Mää oon yleensä äänikirjamies tai instru- mies tai tälleen. Sitte jos kuuntelee jotain biisiä, missä on sanoja, niin mää monesti kyllä inspiroidun niistä, että on niin hyviä sanottajia maailma täynnä, parempia ku minä.” Muiden kappaleista löytyy monesti ainesosia myös oman tekstin rakentami- seen: ”En meinaa kopiointia, vaan ideoita.” Kun joku sanoo asian tietyllä tavalla, se herättää mielleyhtymiä, joita voi sitten hyödyntää omassa sanoitustyössä. Tommi puhuu sanaverkoista, mutta toteaa, että hänen oma sanoitustyönsä on melko pragmaattista. Käytännössä se tarkoittaa, että lähtökohtana on idea siitä, mitä haluaa sanoa, mutta ei vielä keinoja sanoa sitä. ”Et mää haluan kertoa biisin vaikka, sanotaan nyt siitä tunteesta, joka tulee, kun on tehny pitkään musiikkia niinku minä. Että mikä se tunne on, ku tavallaan kasvaa vanhaks sen kanssa.” Hän sanoo, että moni on tehnyt kappaleen tästä aiheesta, mutta haluaa löytää uuden ja oman tavan käsitellä sitä. ”Tai sit joku vesi, Stepa on hyvä esimerkki tästä, sillä on älyttömän hyvä biisi vedestä. Tai eihän se biisi kerro vedestä, vaan se vesi on hyvä tapa sanoa joku toinen asia.” Tavoitteena on usein luoda yksittäistä lausetta laajempia metaforia. Tommi käyttää tästä nimitystä tarinallinen metafora. ”…se on se tuota, inspiraation lähde, niinku muitten tarinat monesti. Niinku oikeat tarinat oikeasta elämästä, ne oppilaat, tai sitte kuvitteelliset tarinat jostain kirjoista ja näin, niin kaikki kelpaa mulle. Pitää ahmia hirveen paljon kulttuuria, että voi tuottaa kulttuuria.” Kulttuuriksi hän luokittelee niin fiktion kuin faktan. Myös oikeaa elämää pitää ”ahmia” paljon, että on aineksia, mistä kirjoittaa. Rutiinit Lehden teemana on rutiinit, joten halusin kysyä, onko Tommilla jotain tärkeää rutiinia elämässään. ”Mulle on tärkeää niinku, ei ehkä yksittäinen rutiini, vaan semmonen koko päivän rutiini, että mää oon aika onnellinen, jos saa elää joka päivä sitä rutiinia.” Mutta tämän vastapainona on päästävä myös rikkomaan rutiinia joskus, esimerkiksi juuri keikkaviikonlopuilla: ”Määhän oon perheenisä ja opettaja ja tämmönen, nii mulla on aika tiukka arki- struktuuri. Ja sitte ku pääsee tämmösille niinku, että on viikonloppukeikka perjantai- na ja lauantaina, ja huomennaki Helsingissä [– –] niin mää pystyn paremmin pitään sitä mun arkirutiinia kasassa, koska se välillä menee aivan sekasin.” Tommi myöntää, että tämänkaltaisina viikonloppuina hän ei juurikaan ehdi nukkua, mikä saattaa kuulostaa rankalta, mutta keikkailu on hänelle elintärkeää arkirutiinien ylläpitämiseksi. Hän korostaa myös perus päivärutiinin tärkeyttä: ”Jos mulla ei ois sitä – ja mää tiiän tän – niinku kaks päivää silleen, että mulla ei oo mitään tekemistä vaikka kotona, nii mää passi- voidun ihan täysin. Mää vetäydyn semmo- seen kuoreen ja saattaa olla et mää vaan makaan sängyssä. Vähä niinku masentuis, silleen et ei kiinnosta tehä mittään ja näin.” Tommi arvelee, että tämän vuoksi hän onkin laittanut koko elämänsä täyteen asioita, että olisi aina ikään kuin pakko tehdä jotain. ”Jos mulla ei oo mitään velvolli- suuksia näin, nii emmää myöskään tee mitään. Että emmää vaikka kato telkkaria tai jotain, vaan mää saatan vaan makoilla ja tuijottaa seinää.” Ajattelua kyllä tapahtuu tuolloinkin, mutta itse tekeminen on toissijaista. ”Et tuota, onneks mulla on päivärutiini ja sitte tää rikkoo välillä rutiinia, et määhän elän tosi onnellista elämää ja koen itseni onnelliseksi. Ja on välillä kiva tuijotella sitä seinää, mut jos se ois mun koko elämä, nii vau.” Totean, että rutiinit ovat siis tärkeitä, mihin Tommi vastaa: ”Todellaki. Ja se on ihan, mää luulen, et ihan kaikilla.” Kysyn lopuksi, haluaako Tommi laittaa terveisiä. ”Kyllä mää haluan vanhoille opettajille, että anteeksi ja kiitos. Et oisin varmasti pystyny parempaan, mutta tein ehkä fiksusti ja vettiin just siinä jaksamisen rajalla koko ajan. Mutta olitte hyviä opettajia ja hyvät muistot on yliopistosta. Kiitos teille kaikille", hän sanoo ja lisää naurahtaen: "Ja löyty sitä joustoaki.” Kuva: Elisa Marjamaa Eevi Loimulahti Ryhmä: ITE-19 Tapahtumatiimi Paras OLO-muisto: Ehdottomasti tuoreimpana legendaariset Talvipäivät! Näin fuksina olin niitä odottanut kuin kuuta nousevaa ja olihan se tittelinsä arvoinen reissu. Rutiini: Aloitan jokaisen aamun musiikin kuuntelulla ja päätän päivän aina iltaiseen suihkukonserttiin, jonne seinänaapurillani on tahtomattaankin eturivin paikka. Karoliina Mäkinen Ryhmä: ITE-17 KV-vastaava/Jäsenistötiimi Paras OLO-muisto: Parasta on vaikea päättää, koska ihania muistoja on niin paljon. En keksi edes yhtä ikävää muistoa. Tuoreena nyt talvipäivien jälkeen mielessä on ehkä talvipäiväisen keskiyön päätös leikata otsatukka. Siihen tarvittiin muistaakseni seitsemän opettajaopiskelijaa ja jostain löydetyt tylsät sakset. Tulos oli kuitenkin lopulta ihan hyvä oloshuteisiin nähden. Yhteistyö on voimaa! Rutiini: Mun rutiini on runsaan ja maukkaan aamupalan syöminen ja rauhallisen kitaramusiikin kuuntelu. Jos en syö aamupalaa, haaveilen siitä niin paljon ettei mistään muusta päivän askareesta tule yhtään mitään.  Laura Putkinen Ryhmä: ITE-18 Kahvilavastaava/Taloustiimi Paras OLO-muisto: Kevään Sporttiapproilla, kun kaverin kanssa vähän innostuttiin ja aloitettiin sitten body pumpilla, josta suoraan kamppailemaan toistemme kanssa. Seuraava eli toinen urheilupäivä oli hyvin tuskainen, kun olimme päästä varpaisiin mustelmilla ja kävely haasteellista ja kipeää. MITÄ OPIMME TÄSTÄ: Älä mene rankinpaan reeniin ensimmäisenä lajina Sporttiapproilla! Rutiini: Mun rutiini on aamulla herätyskellon torkuttaminen niin pitkään, että on vietävä kiire luennoille ja samalla tulee hyvä aamuhölkkä, joka virkistää edes hetkellisesti.  Jukka Turunen Ryhmä: LO-17D Varapuheenjohtaja/Järjestötiimi Paras OLO-muisto: Jo kolmen vuoden aikana on kertynyt sen verran paljon ihania muistoja niin yksittäisistä tapahtumista, hetkistä yliopistolla kuin kaikesta muustakin etten osaa päättää. Vastataan siis, että paras OLO-muisto on kenties vielä edessäpäin. Rutiini: Jokapäiväiset aamurutiinit ja niiden suorittaminen oikeaoppisesti saavat päivän kuin päivän käyntiin. Herätys, vuoteen petaaminen, hampaiden pesu, aamusuihku musiikin tahtiin. Kaiken kruunaa kahvi ja aamupuuro banaanilla, nautittuna YouTube-videoiden kyytipoikana.  Hannes Eilola Ryhmä: Taika-17 Viestintävastaava/Järjestötiimi Paras OLO-muisto: Vanhan KTK:n kahviossa myöhäiset istuskelut ovat jääneet muistoihin! Rutiini: Rutiinina koen sen poissaolon. Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen. Tässä osiossa pääsemme tutustumaan vuoden 2020 hallitusnaamoihin ja kuulemaan heidän parhaita OLO-muistojaan sekä tärkeimpiä rutiineja harmaan korona-arjen selättämiseksi. Olli Lehtiniemi Ryhmä: LO-17A Tapahtumatiimi Paras OLO-muisto: Mun lempimuistoihin opiskeluajoilta menee oikeestaan koko fuksivuosi; kaikki oli uutta ja jännittävää eikä yhtään tapahtumaa uskaltanu missata ettei vaan jää mistään eeppisestä paitsi. Voi pojat, tulihan sitä koettua ja nähtyä! Rutiini: Mun rutiinina on asioitten rummuttaminen päässä soivien biisien tahtiin. Reisissä, ruokapöydässä ja kaverin päälaessa on kaikissa omat soundinsa. OLO:n hallitus 2020 Ville Saarinen Ryhmä: Taika-19 SOOL-vastaava/Jäsenistötiimi Paras OLO-muisto: Talvipäivillä hampaat katkaisseena kollektiivisen huolenpidon kohteena oleminen. Sillä hetkellä pienessä shokissa ja väsymyksen alaisena oli 6/5, kun kaveria ei jätetty ja vitsiäkin heitettiin välittämisen osoittamiseksi. OLO:n ryhmähenki on parasta. Rutiini: Oma rutiinini on säännöllisesti syöminen, se antaa buustia päivään! Vilma Kiviniemi Ryhmä: LO-16C Sihteeri ja somevastaava/Järjestötiimi Paras OLO muisto: Näihin vuosiin on mahtunu nii paljon mahtavia hetkiä mahtavien ystävien kanssa, että on mahdotonta valita yhtä muistoa ylitse muiden. Vähän kliseistä sanoa näin, mutta en vaihtais pois hetkeäkään, nii se vaa on! Paras on takana, paras on edessä ja paras on just nyt! Rutiini: Ainoa rutiini, josta ei voi ikinä poiketa on aamukahvi! Ilman sitä ei homma lähde mitenkään käyntiin.   Jenniina Jylhä Ryhmä: Tekno-19 Yritysyhteistyövastaava/Taloustiimi Paras OLO-muisto: Kyllähän kaikki kuluneen vuoden tapahtumat ovat pistäneet parastaan (talvipäivät etenkin)! Toisaalta tässä vielä opiskelijaelämää ihmetellessä, parhaimmiksi nousevat ne hetket, joina on saanut tutustua moniin ihaniin ihmisiin. Rutiini: Mitään mahdottoman hienoja rutiineja ei minun arkeen kuulu, mutta koira onneksi pakottaa pitämään taukoja opiskelusta.  Suvi Sjöberg Ryhmä: Taika-16 Tapahtumatiimi Paras OLO-muisto: Tässä vaiheessa muistoja on jo niin paljon, että yhtä on mahdoton valita. Sanotaan kuitenkin, että oman pienryhmän kanssa järjestetyt kämppäapprot, pikkujoulut ja muut illanistujaiset on ollut parhautta! Rutiini: Mun ainoa toimiva rutiini tän kaiken kiireen keskellä on kunnon aamupala ja vitamiinit. Hanna Juusola Ryhmä: ITE-16 Puheenjohtaja/Järjestötiimi Paras OLO-muisto: Vaikka Talvipäivien temmellyksiä onkin hankala haastaa, niin paras OLO-muisto lienee silti viime syksyn tempaus Taikan ja Teknon puolesta. Oli mahtavaa nähdä niin monta ololaista ja niin laaja edustus eri vuosikursseilta ja opintolinjoilta ottamassa kantaa yhteisen asian puolesta! Rutiini: Yksi on ja pysyy, ja se on aamuinen kaurapuuro.   Silja Öysti Ryhmä: LO-19D Kahvilavastaava/Taloustiimi Paras OLO-muisto: Fuksisuunnistuksen viimeisen rastin jälkeen seisoimme ryhmäni kanssa keskellä pimeää puistoa itkien ja toisiamme halaten. Parin viikon jälkeen ryhmässä oli jo niin suuri keskinäinen luottamus, että vaikeista asioista uskallettiin puhua ja toisten aikana itkeä. Ihan parasta! Rutiini: Minun rutiinina on rauhoittuminen musiikin ääreen ja antaa ajatusten vaan kulkea vapaasti muutaman minuutin (tai tunnin) ajan, jonka jälkeen olen valmis jatkamaan päivää. 10.55 Messukeskus saavutettu ja messut käyntiin! 23.45 Messuja edeltävä yö vietetään oululaiseen tapaan yöjunassa. Mikä ihmeen Educa? Helsingissä vuosittain järjestettävä valtakunnallinen messutapahtuma, jossa käsitellään opetusalan ajankohtaisia asioita. 2020 messujen pääteemana oli hyvinvointi opinpolulla, työssä ja elämässä! Entäs se OAJ:n risteily? OAJ järjestää vuosittain Helsinki-Tallinna risteilyn, jonne suuri osa messukävijöistä suuntaa messujen jälkeen. Laivalla voi siis nähdä tuttuja kasvoja ympäri Suomen! 11.15 Emmi voitti maa- ja metsätalous -aiheisessa bingossa! Kuvareportaasi: Educa ja OAJ:n risteily 12.00 RUOKATAUKO! Missä muuallakaa ku Hesburgerissa. Teksti: Sara Hagelberg. Kuvat: Sara Hagelberg, Tino Nissinen ja kuvaverkko 15.00 Emmi tarkkana kuuntelemassa seminaaria vuosiaikatyökokeilusta. Messuilla voi myös ottaa kaverikuvan koulukuvauspisteillä! Ylärivi vasemmalta: Mari Lantto, Emmi Turpeinen, Sara Hagelberg. Alarivi: Inka Lohiniva, Tino Nissinen 13.45 Tino kokeili VR-laseja, joilla pääsi tutustumaan Kansallismuseon luomaan virtuaalimaailmaan. 16.17 Päivä pakettiin liukumalla Messukeskuksen liukumäessä! OAJ-risteilyllä saattaa törmätä muihinkin opiskelijoihin! SOOLin järjestämä uusien puheenjohtajien koulutus huipentuu messujen tapaan laineilla! Educa verkossa -tapahtuma 29.–30.1.2021 Vuoden 2021 tammikuussa järjestetään Educa verkossa -tapahtuma, jossa toteutetaan sekä kotimainen että kansainvälinen ohjelmakokonaisuus. Perjantai: Kansainvälistä ohjelmaa sekä yliopisto- ja korkeakouluseminaari. Lauantai: Muun muassa kuntavaaleihin liittyvä puolueiden puheenjohtaja- paneeli sekä tietoa oppivelvollisuuden laajentamisesta. Lehden selainversiossa pääset tapahtuman kotisivuille klikkaamalla tätä linkkiä. 21.05 Risteilyn yksi tärkeimmistä hetkistä! BUFFETTI! Ja tietenkin jälkiruoka. Historian havinaa – Kuinka Pedosta tuli Valopilkku Pala oululaisen opettajankoulutuksen historiaa Pedagogian ylioppilaat aloittivat Pedo-lehden julkaisemisen vuonna 1975. Lehdellä pyrittiin tekemään killan toimintaa tutuksi kaikille opettajankoulutuslaitoksen opiskeli- joille. Se ilmestyi muutamia kertoja vuodessa. On mielenkiintoista huo- mata, että killasta tänä päivänä yleisesti käytetty Pedo-lyhenne esiintyi ensimmäisen kerran juuri killan lehden nimessä. Opiskelijat pääsivät lukemaan Pedoa vielä vuonna 1985. Tämän jälkeen lehtityössä seurasi vuoden mittainen tauko. Sen aikana lehti loi nahkansa ja alkoi ilmestyä vuodesta 1987 alkaen Valopilkun nimellä. Kiltaa ryhdyttiin puoles- taan kutsumaan Pedoksi vuosina 1992–1993. Tietotekniikan esiin- marssi näkyi Valopilkku-lehdenkin ulkoasussa. Vuoden 1988 lehti oli vielä kokonaan käsinkirjoitettu. Vuodesta 1991 myös kansi ja kuvitus tehtiin koneella. Pedagogian ylioppilaat ovat jatkaneet Valopilkku-lehden teke- mistä lukuun ottamatta vuoden mittaista taukoa vuonna 1996. Lehden sisältö on vaihdellut mel- koisesti; välillä on yritetty saada passiivinen jäsenkunta mukaan toimintaan, välillä vaihto-opiskeli- jat ovat kertoneet kuulumisiaan ulkomailta. Opiskelijalehdille tyy- pillistä huumoria on mahtunut runsaasti mukaan. Lehteä on puserrettu kasaan joko ryhmän tai yllättävän paljonkin yhden ihmisen voimin. Opiskelijat ovat saaneet uuden lehden käteensä yleensä muutamia kertoja vuodessa. Keväällä 2002 ilmestyneessä Valo- pilkku-lehdessä julistettiin kilpailu, jonka lehden uudistunut toimitus- kunta oli keksinyt pohtiessaan, pitäisikö lehden nimeä välillä vaihtaa. Ehdotuksia sai keksiä itsekin, mutta lehdessä oli valmiina neljä ehdotusta ja niiden lisäksi käytössä oleva Valopilkku-nimi. Uusien ideoiden ohella lehden mahdolliseksi nimeksi tarjottiin Kiilua. Vaikka lehti pysyi äänes- tyksen perusteella Valopilkkuna, jo ehdotus vanhasta nimestä kertoo uusien opiskelijoiden kiinnostuk- sesta killan menneisyyttä kohtaan. Pedagogian aktiivijäsenet ovat tehneet myös kaksi omaa videota. "Hannes"-video kuvasi opettajan- koulutuslaitokselle saapunutta opis- kelijaa. Toinen video "Pedonmerk- ki" keskittyi killan historiaan. [– –] Pedo-nimitys on lisännyt suosio- taan entisestään, ja sitä on käytetty hyvin paljon. Esimerkkejä ovat Pedorock ja yliopistoväen parissa vakiintunut tapa kutsua killan kahviota Pedon kahvioksi Lähde: Nieminen, Anna (2007). Edunvalvontaa, kansainvälisyyttä ja huvituksia. Teoksessa: H. Turunen (toim.) Opettajanuralle Oulusta – 50 vuotta oululaista opettajankoulutusta. Oulun yliopisto, s. 287–305 [301–302]. 0.27 Laiva heilui. 22.30 Laivalla ruokalepo on ok suorittaa portaiden alla. Perjantai vaihtui lauantaiksi Forenomin asumuksessa. 16.15 Olikin aika sanoa messu- keskukselle heipat, nostaa laukut olalle ja suunnata kohti SATAMAA! 18.30 Valmiina astumaan laivaan ja OAJ-risteilylle! Toinen messupäivä oli vähän chillimpi! 11.30 Sara löysi Speden tutun Spelin Luilla Clothing on kolmen Oululaisen luokanopettajaopiskelijan vuonna 2018 perustama vaatebrändi, joka on kasvanut nopeasti yhdeksi Oulun tunnetuimmista katumuoti-ilmiöistä. Mitä "luilla" oikeen tarkottaa ja mistä koko hommassa muutenkin on kyse? Lähdin ottamaan asiasta selvää. Teksti: Tino Nissinen Kuvat: Jukka-Pekka Pauanne ja Miika Juutinen Haastattelu toteutettiin syksyisenä keskiviikkoaamuna Kahvila Olohuoneessa. Tutkiskelin vähä teidän Luilla-brändiä ja löysin semmosen määritelmän, että Luilla = Riutunut, rikkinäinen ja hajonnut olotila. Ootteko te tällä hetkellä luilla? Miika: Nojoo. Sakari: No ehkä vähä kyllä… Niklas: …jokseenki… Miika: …väsyny. Sakari: Kyllähän se on aina, ku ennen kahtatoista pittää yliopistolle tulla, nii se on vähä… hahhah Kertokaapa ihan alkuun, että ketä te oikeesti ootte. Vaikka nimet ainaski. N: No mää voin alottaa. Niklas Puurunen, neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija, kaksikymmentäneljä mittarissa. M: Kyllä, Miika Juutinen, kans neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija, kakskytneljä mittarissa, kohta kakskytviis. S: Joo, meikä on sitte Sakari Lyytikäinen, neljännen vuoden luokanopeopiskelija, kaksytneljä vuotta… öö… nii, Iisalamesta kotosin – vähä ekstraa. Te kerrotte teidän nettisivuilla, että Luilla sai alkunsa useiden sattumusten ansiosta vuoden 2018 vappuna. Osaisitteko sanoa, että mikä oli niitten sattumusten sarjassa merkittävin semmonen kipinä, joka sitte sytytti sen merkin lopulta eloon? S: Mm… Ehkä se oli se, että kaverit otti sen nii hyvin vastaan, ku se lähti siis siitä, että meillä oli se oma sanonta (olla luilla, toim. huom.) ja sitten tota… me tota noin niin, tehtiin semmoset mallikappalepaijat, jotka piti periaatteessa vaan tehä niinkö kavereitten käyttöön. Sittekö ne oli niin liekeissä ne kaverit siitä paijasta, nii ehkä se oli sitte, ko muutki alko vielä kysellä, että mikä homma tuo on nii… Sitte sitä alko ajattelemaan, että ehkä tästä tulleeki oikeesti jottain, vaikkei tarkotus ees ollu. Ehkä, musta tuntuu et se oli se. N: Nii, se heräs semmonen, että pitäskö näitä nyt myyä joilleki muilleki, jotka kyselee, että saako nuita jostain. Nii sit no, piti vähä vastata sitte niinku itekki siinä samalla itelle, että nii kai niitä meiltä sitte saa. M: Mm, sitte me kyhättiin se Google Formsiin semmonen, tai Sakke teki sen ennakkotilauslomakkeen. (Pojat naurahtaa) S: Mä olin just oppinu jollaki kurssilla käyttämään kaikkia nuita Formseja, tietotekniikkakursseilla, nii mää että tehhäämpä tämmönen. M: Kaisse oli se eka vappu sitte ko sillon siihen aikaan tuli se ennakkotilaus ja sitte siinä vappuna jaeltiin niitä niille asiakkaille, jotka niitä oli tilannu ja sitte se meni silleen, että oltiin oltu myöhään pihalla jossain ja sitte seuraavana aamuna luilla ommeltiin niitä, tota noin, tägejä niihin huppareihin nii… se oli semmosta aikaa että… N: Nii kyllä se oli se viiminen naula arkkuun sitte siinä vappuna viimestään, ku tavallaan saatiin se eka erä niinkö ulos, ja sitte vieläki kaikki oli sillai, että ”Mää en saanu tommosta. Mulla ei oo. Miks mulla ei oo?” M: Jep, tiesi, että sillä tullee olemaan jotain jatkuvuuttaki sillä hommalla. S: Nii sillon se oli, ja on se vieläki se, että ku asiakas on tyytyväinen ja huomaa, että muutki tykkää, ku me kolome tästä, nii se on ehkä se paras juttu kuitenki. N: Nii, pittää meijät tekemässä tätä hommaa. Kyllä. Näköjään luokanopettajaopinnoistaki ollu jottain hyötyä tuohon yrityksen pyörittämiseen. Kaikki repeää nauruun ja myöntää, että näin on. Teillä on selvästi ollu niinku luonnollinen kysyntä jo alusta lähtien. M: Joo. Te sanotte myös, että te ootte yks Suomen kiinnostavimmista vaatebrändeistä, nii mikä tekee teistä sellasen? N: Sakke se on kirjottanu ton. (nauraa) S: Ehkä se on tota se että, no emmää ainakaa ite keksi, että kukkaan ois samallainen ku me. Tai silleen että, ku ei meillä oo mittään pohjaa, ei meillä oo mittään semmosta… koulutusta, että pitäis tehä näin ja näin. Vaan me ollaan keksitty periaatteessa ite kaikki mitä me… tietenki nyt jotaki vaikutteita ollaan saatu ehkä jostaki. N: Mut aika vähä, tai jotenki musta just, olin sanomassa, et hirveen vähä me on ikinä katottu, tai ainakaan mää oon kattonu, et miten muut tekkee asioita. Vaan me on tehty alusta asti tavallaan sillä samalla, omalla tyylillä niitä juttuja, somea ja paitoja ja kaikkea. Ja sit niinku se on menny hyvin, nii sit me on vaan jatkettu sillä. Et ei oo tarvinu alakaa kopioiman tai miettimään, että miten joku muu tekkee. S: Ja jo seki, että ei se… jos joku ihminen näkkee meijän tuotteen tai tämän meijän firman vaikka Varjo-festareilla sillon, (jotka oli juuri muutama viikko ennen tätä haastattelua, toim. huom.) nii ei ne heti ees tajua, että mikä se on. Nii kyl, nii seki ehkä kertoo, et se kiinnostaa… N: …et se herättää mielenkiintoa. Pieni salamyhkäisyys. N ja S: Jep, ehkä se siinä on kans. Kyllä kyllä. Mitä ne muut kiinnostavat suomalaiset merkit on? S: No eihän niitä oo. (kaikki naurahtaa) N: Onko muita? M: Nii. N: Emmää tiiä. Mielenkiintonen se oli ainaki tuota ihan vasta se Nopeitten tuota… ootteko te lukenu siitä hässäkästä? S: Joo, ohan niillä aika ajoin aina kaikkea. N: Se oli ihan hassu. Mielenkiintonen ennen kaikkea. Ne oli julkassu sen asiakaspalautteen vaan nimellä ja kaikki. Se oli musta silleen, ei nyt ehkä niinku menny kaikkien sääntöjen mukkaan, mutta niitä ei ainakkaan kiinnosta. Ne vaan teki sillain, siis: hirveesti huonoa julukisuutta, mutta julukisuutta. Mulla tuli just mieleen sama, että hyvää tai huonoa julkisuutta, niin se on sitä. N: Nii, se on vähä sitä, että onko sitä vai eikö. Toki siellä oli jotaki, kaikki kommentit oli, että en kyllä enää osta ja jotain, mutta sit ne on aina vähän niinku… M: Seki voi olla, että ne ei oo ollu ehkä semmosia, jotka on ostanu. N: Nii, nii. Se on vähä… mut siis, palleja niillä äijillä on ainaki niinkö ihan. Emmää muusta tiiä mutta… M: Mm… Niimpä. Siitä oikeestaan hyvä aasinsilta arvoihin. Mitkä on Luillalle tärkeitä arvoja? M: Mitähän me ollaan mietitty… N: Me ollaan mietitty näihin joskus vastausta (naurahtaa) S: No jos me vaikka nuita vaatteita mietitään ja ihan tätä, mihin me ollaan keskitytty nii, ensinnäki se, että se näyttää ja tuntuu asiakkaan mielestä hyvältä. M: Sitte se kestävyys ja ekologisuus siinä, mutta sitte se on taas, että me ei haluta, että se on niinku se meijän millä me rattastettaan, vaan se että se on niinku kaiken sen lisäksi niinku kestäviä ja ekologisesti tuotettuja tekstiilejä. N: Tosi paljon näkee semmosia siis, ketkä on silleen, että ekologista, ekologista meillä bla bla blah. Nii just kattelin yks, noh, nimeltämainitsematon merkki, suomalainen. Niin tota, samoja huppareita, mitä meilläkin on, ja sit ne oli sillain, että ku ollaan ”eco friendly, vihree jne.” ja sit me oltiin silleen, että no… nii. Silleen että se, monet aina kyssyy tavallaan, että aatteletteko te niinku eettisyyttä ja tommosta, niin niin tota joo, mutta se ei välttämättä sit vaan tuu sillain meijän somessa ja muussa esille, ku me ei tavallaan pusketa sitä. S: Tai ajatellaan ite ehkä just silleen, että jos meki ollaan mietitty, miks me ostetaan vaatteita, niin kyllähän sen pitää tuntua hyvältä, että on mukava olla siinä, ja että se näyttää itestä hyvältä. Mut se lisähyöty minkä siitä saa, nii ei se yhtään haittaa, että se on sitte tuotettu myös niinku ekologisesti ja eettisesti. N: Jep. Muuten sit sillain tavallaan yritetään tehä sellasia… Mulla oli joku hyvä lause tulossa. Katkesi ajatus. Mut siis semmosia… semmosta toimintaa ylipäätään, et siitä jää asiakkaalle se kokemus [joka] on aina hyvä. Ollaan hyviä, et vaikka asiakkaat laittaa meille viestin somessa, me vastataan heti. Sillain että, me pyritään olla sillain heleposti lähestyttävä yritys myöski asiakkaille, ja [että] asiakaskokemus ois mahollisimman mukava. Just tehtiin uuet nettisivut, koska ne vanhat oli vähän sillain niinkö… ne toimi, mutta se asiakaskokemus niissä esimerkiksi oli vähä niinku kehnompi. Nii sit päivitettiin ja sit se on parempi ja se on helpompi asiakkaalle myös käyttää, ja koitetaan tehä asiakkuus asiakkaille sillain niinku helpoksi Mää muistelin, että teillä oli sillon alkuvaiheessa myös joku sellanen erä, mistä meni sitte ainaki osa tuotoista johonki tota… sellaseen lasten harrastustoimintaan. N: Joo! Me ollaan tehty kaks nuita hyväntekeväisyys- hommaa, tähän mennessä. Se ensimmäinen oli: Kerättiin se, AC Oulussa pelas sillon tuo Dave, nii nii, se oli, niinkö sen ideasta lähti. Se oli ettiny sillon niinku Oululaista, jotaki tämmöstä pienempää vaatefirmaa, kenen kans tehä se yhteistyö. Tosiaan niinku tehtiin ennakkotilauksella niitä paitoja, ja siitä meni kaikki voitot, meni suoraan sitte niinku, me ei oltu vielä päätetty mihin se mennee, mut tarkotuksena oli just tukea niinkö lasten ja nuorten niinkö harrastustoimintaa. Ne meni sit lopulta tonne, ODL:llä on joku… vitsi ku mää en muista nyt sitä säätiötä ulkoa, mää voin kattoa sen myöhemmin. (Tähän saatiin myöhemmin sähköpostitse tarkennus: Tuotot menivät ODL:n kautta Oulun alueelle vähävaraisten perheiden lasten harrastustoiminnan tukemiseen. Niillä makseltiin esimerkiksi kausimaksuja tai uusia varusteita lapsille, joiden urheiluharrastuksen jatkaminen on ollut vaakalaudalla perheen rahatilanteen vuoksi.) Mut niille kerättiin, pari tonnia kuitenki niinkö saatiin, me oltiin alotettu kaks kuukautta sitte yritystoiminta, niin niin pari tonnia saatiin kasaan. Ja sillä kuitenki kustannettiin aika monelle muksulle niinku uuet futiskengät ja ne meni niinkö suoraan semmoseen. Ja se oli vielä just, mun mielestä tosi hyvä se niitten hyväntekeväisyys, että sinne piti niinku hakea sitä. Ne tarkastetaan, että ne menee oikeesti niinku vähätuloisten perheitten lapsille rahat, se oli tosi jees. Ja sitte toinen oli mikä tehtiin… viime syksynä. Se oli ton Apu-Pakun kanssa, ne on tehny vähä niinku semmosta kehitysyhteistyötä Afrikkaan missäs se olikaan nytten? M: Gambiassa N: Gambiassa nii, nii sinne semmoseen pieneen kylään nii, samalla periaatteella myytiin paitoja ja tota sit mun yks toinen futarikaveri ja sen kaveri, ne niinku oli vähä niinku puuhamiehinä siinä, niinku Apu-Pakun välillä yhteyshenkilöinä. Ja sit myytiin taas paitoja ja sitte mitä me niillä rahoilla… sinne siis kylään kans niitä niinkö, urheiluvälineitä, ku siellähän niinku yleisestikki futis on hirveen iso juttu, mut välineitä ei oo. Ne teetätti maalit siellä paikan päällä, joku paikallinen hitsari teki niinku maalit. Sit ne vei moken hanskoja, kenkiä, paitoja, pulloja, palloja, mitä ikinä, sinne. Ja se oli kans tosi siisti ja sit ne kävi vielä ite niinku, Juse ja Aksu kävi niinku ite paikan päällä niinku toimittamassa ne. Meni Gambiaan ja sit hoiti siellä sen tuota maalien hitsaushommat ja kävi viemässä ne kamppeet ja… se oli kyllä kans siisti. Elikkä ehkä joku tommonen, mikä se ois, yhteiskunnallisvastuullisuus tai joku tommonen… M: …on kans meijän arvo. N: Nii. Et pyritään, aina jos on joku tommonen hyvä hyväntekeväisyys, mikä tiietään, et se menee niinku oikeesti suoraan niille ketkä tarvii, nii ollaan kyllä aina niistä mielissään ja innolla mukana. M: Kyllä. Joo kyl mää muistan, ku mää itekki näin sen ja en tienny teijän brändistä hirveesti mitään, nii se jotenki heti ehkä nosti myös vähän pisteitä silleen mun silmissä. N: Joo, kyllä se oli sillon varsinki se Seppo x Luilla sillon se eka, niin kyllä se oli ihan, tavallaan myös mietitty, että me saahaan hirveenä näkyvyyttä tästä, koska me oltiin ihan vasta alotettu, mutta mukava se on tehä tuollain, että samalla saa tehtyä jotaki niinku hyvvääki. (muut nyökyttelee) M: Niimpä. No tässä ehkä saattaa tulla jo vähä samaa mitä ollaan puhuttu, mutta mitä te näätte, että mikä on tehny Luillasta niin suositun, ku se on nyt tällä hetkellä? Onko mitään lisättävää enää? N: No kyllä mää ainaki sanon vielä sen, että ku alotettaan tässä vaiheessa elämää tämmönen, nii on paljo ihmisiä ympärillä, yliopistoympäristö, nii se puskaradion voima on tosi hyvä. Jos on semmonen hyvä, helposti lähestyttävä hyvä juttu, niinku mää uskon, että meillä on, niin sit se ei tarvi ku täältä joku kymmenen tyyppiä ostaa. Sit niillä on kymmenen kaveria lissää, ja sit niillä on kavereita, ketkä on vaikka Jyväskylässä opiskelemassa, niillä on siellä kymmenen kaveria, niin se on niinkö niin (napsuttelee sormia) tavallaan heleppo se reitti sitte tavallaan, miten se leviää kaverilta kaverille myöski. Mutta toki siihen vaajitaan se, että se juttu on itessään hyvä. Nii, mää just mietin, et se pitää olla, ylittää se kynnys, että ne sitte kuitenki ne kaverin kaveritki haluaa sen. N: Mut kyllä tuo ehkä, mää sanon ainaki, et se on kohtuu semmonen helposti lähestyttävä ja samaistuttava juttu, mihin tavallaan et… porukka [ei] ehkä eka tajua että mitä se meinaa, mut sitku joku selittää sen et mitä se luilla tarkottaa, niin se on silleen: ”aaah..” Sit ne on silleen, että ei vitsi mistä nuita paitoja saa. M: Sitte se just semmonen tietynlainen mystisyys siinä, että niinku ihmiset haluaa ehkä itekki ottaa selevää siitä lissää, että mikä tuo oikeen on. Että se niinkö, se on kans semmonen. S: Ja on se sit, tietenki siis varmaan seki ite, itessään lissää sitä kiinnostavuutta se, että niitä ei oo koko ajan myynnissä. Että se ei oo semmonen marketti, että sää voit käyä vaa: tillaat sen paijan ja se ihan millon haluat nii sää saat sen, vaan että meillä tullee ne dropit aina. Ihan osaksi myös sen takia, että meillä on muutaki, esim. opiskelut pittää hoitaa kunnialla sun muuta, että ei oo niin hirveesti aikaa, ku jos tekis päätoimisesti tätä. Mutta että se niinku, se tuo vähä niinku lisäarvoa sitte ku tullee aina yks myyntierä, sitte me myyään ne paijat pois ja sitte aletaan vasta rakentaan uutta nii… Siinä pittää vähä niinku asiakkaanki olla aina hököllä, että nyt mää haluan sen. Tälleen. N: Jep. Se on vähä riskipeli tavallaan leikkiä sillä kysynnällä ja tarjonnalla, mutta tota… se on ainaki tähän mennessä toiminu hyvin. Entä mikä on sitte niinku somen merkitys siinä? N: No somessahan me tehhään niinku pääosin markkinointi. M: Kaikki oikeestaan. N: Kaikki, nii, lukuunottamatta sitte just jotain tämmösiä tempauksia tai tapahtumia tai satunnaista jotaki sissimarkkinointikeissiä, että käyään liimaan tarroja ympäri keskustaa. Mut some se on se tiedotuskanava, missä meijän kohderyhmät on, se on missä me ollaan. S: Nii. N: Ja se on niinkö, ja siis somessa on niinku se matalin kynnys ihmisillä just kysyä vaikka meiltä, että hei millon on tulossa paitoja. Kun ne näkee meijän mainoksia, sit ne on silleen että: ”Okei, millonhan näitä on tulossa? Määpä laitan viestin tosta: Lähetä viesti käyttäjälle @luilla.fi” M: Ja se some on kans semmonen paikka, mihin meijänki pittää panostaa erityisesti, että siellä on aika vaikea niinku erottua joukosta, ku siellä on niin paljon kaikkea. Nii sitte sitä pittää miettiä tosi tarkasti, että mitä sinne tekkee ja miten tuo ittensä esille siellä. Miten brändää tän koko homman. S: Niimpä. No entä mikä on teijän suosikkimehujää? S: Meikällä on kyllä ihan se amppari, se appelsiini-cola, se Pirkan mehujää. M: Mulla on se Pirkan leppis, se vadelma-joku… salamiakki, semmonen samallainen, ne on ihan älyttömän… S: Ne on kyllä ihan… N: Mää tykkäsin penskana niistä Soleron niistä semmosista pikkukuulista, mitä oli siinä purkissa, ne oli hyviä. Niklaksen kommentti herättää jonkinlaisen nostalgia- ryöpyn, jota kaikki kommentoivat yhteen ääneen tyyliin: ”Niijoo!”, ”Ai että joo joo”, ”Nostalgia”, ”Kova”, ”Aijai.” N: En oo vähhään aikaan syöny. S: Aika tommosia klassisia otettiin. No entä mikäs tota vaatemerkin pyörittämisessä on parasta teijän mielestä? N: ”Kaverit” (sarkastiseen äänensävyyn) Muut repeää nauruun. S: Sama. M: Niin no. Saa tota noin… tavallaan tuua itteä esille ja kaikkea, saa keksiä, suunnitella minkälaisia kuvia haluaa tehä niihin ja sitä kautta niinku totteuttaa itteäki. Saa tehä semmosia vaatteita mitä itekki pitäs. Sitte se on kiva nähä, jos niinku jollaki toisellaki, jos joku tykkää siitä. Nii se on kyllä semmonen, ainaki itelle, että mikä on kaikesta siisteintä. N: Kyllä se meikälläki jonku niinku luovan, tuota, kohan täyttää. Varsinki jos ei oo musahommia tai mittään ollu, nii jotenki pittää jotaki päästä tekemään, suunnittelemaan. Nii se on ainaki yks. Mut sitte, just mietittiin, että mitä me on tehty tässä kahen ja puolen vuoden aikana, nii aika paljon semmosta: ihmisiä on tavattu, käyty paikoissa, nähty juttuja, mitä ei ois ikinä niinku tavallaan koettu, jos ei ois ollu firmaa.Ja ihan niinku siis sillain, niinku just jotaki, just toi Varjo-festivaali ja sillain et… Seki että okei, me oltiin siellä myymässä, mut sit jotenki, se oli siisti, just mää sannoin, ku oltiin lähössä pois, et näki sieltä niitä tavallaan, sitä mitä siellä taustalla tapahtuu ja tommosia. Et sitte jos ois ollu muuten vaan festivaalikävijänä siellä, sit ois vaan ollu siellä niinku pyörimässä. Oltiin siellä kulisseissa muutama päivä, käveltiin ja katottiin, ku sitä kasattiin ja sitte just, mitä kaikkia artisteja niinku nähty ja poristu ja sillain niinku tommosta. Et ei niinku tavallaan normi-minä, Niklas, niinku yhtäkkiä joittenki Gasellien kanssa mee bisselle, välttämättä. S: Ja sitte tuossaki niinkö ehkä, kitteytettynä myös tuo koko paketti, se että siinä niin konkreettisesti huomaa sen, että mitä on ite saanu tällä porukalla aikaan. Että ku muistelee sitä, että meillä ei ollu oikeesti mittään tietotaitoa, oikeestaan muutenkaan ollu mittään sillon alussa, ja sitte ollaan niin kantapään kautta monia asioita opittu, ja silleen. Että huomaa sen kehityksen ja sen, että ollaan ehkä jotaki joskus tehty oikein. (muut nyökyttelee) Niin seki on kyllä. Se on kyllä varmasti palkitsevaa. No mikä siinä on sitte haastaavinta? S: No ehkä just… M: …verottaja. S: No nihhih, verottaja… No ehkä just mitä Miikaki sivus äsken, että miten sitte oikeesti erottuu ja kasvaa ja tälleen, vaikka nii ei nyt… N: Ehkä tavallaan se liittyy enemmän siihen tavallaan, että ku koko ajan haluais tietenki kehittää ja kasvattaa tätä yritystä, niin tavallaan se, että koko ajan sitte saa miettiä niitä juttuja ja sitte ylipäätään se yrittäjyys ja semmonen. Näitä ei voi laittaa vaan sillain offille näitä juttuja, vaan sitte ne pyörii mielessä koko ajan varsinki, jos niinkö droppi lähenee tai ollaan suunnittelemassa jotaki uutta. Niin se on mullaki vakio, että mää laitan aina kolmelta yöllä viestiä ryhmään, et pojat hei muistetaan, tämä nyt pitää tehä, tää pitää tehä ja tää. Mää niinku herrään keskellä yötä tai silleen et on nukahtamassa just ja sitte… Nii nii, se on tavallaan semmonen, emmää tiiä haaste, mut tavallaan tietyllä tapaa downside. Ja sit toki niinku aikatauluttaminen on myös välillä luonnollisesti haastavaa, ku on kaikkea muutaki tavallaan, mitä pitää hoitaa. S: Mutta ei täsä nyt hirveesti semmosia, tai en nyt tiiä onko yhtään semmosta oikeesti huonoa puolta, ainakaan vielä ilmaantunu. N: Nii, että ei oo ärsyttäny kyllä niinkö sillain tai kaduttanu että: ”Et v***u ku piti alkaa tähän hommaan.” S: Nii, ei oo. Et selkeesti palkitsee enemmän ku… N: Kyllä S: Kyllä joo. N: Ja ne on sitte enemmän tommosta niinku käytännön puolen juttua sitte, mitkä tavallaan aiheuttaa ressiä ja semmosta, pientä. Mikä nyt mistä vaan mitä tekkee, käytännössä. Jep. Noh, mikä on teiän suosikkiaine koulussa? S: Mikähän ois… aika montaki iteasiassa. No kyllä mää aina jotenki niinku äikästä oon tykänny, niinku ihan niistä näistä klassisista aineista, mutta sitte tietenki liikunta ja musiikki on mukavaa, kuvataide on ollu aina hauskaa vaikken mikään Picasso oo… N: Nii Sakke luetteleppa nyt kaikki kouluaineet. S: ...ehkä biologia on perseestä, no ei. Mut no, jos mun pittää nyt joku valita, nii otetaan vaikka valtavirrasta poiketen se äidinkieli vaikka. M: Joo mulla on kuvis kyllä kaikista kiinnostavin. N: Mää sanon englanti sitte, ku mää alotin sen sivuaineopinnot nytten. Okei. Jännä, kaikilla tuli eri. Miten te ootte saanu sovitettua sitte yrittäjyyen ja opiskelun yhteen? N: No paljohan tässä helepottaa kuitenki, että ko kaikki opiskelee samaa alaa, niin kuitenki ollaan tässä samassa kompleksissa koko ajan, ja sit tota… M: …kaikki asutaan lähekkäin toisia. Meillä on, niinku meijän toimisto on keskellä niinku meitä kaikkia tossa keskustassa, että meillä on kaikilla lyhyt matka siihen. N: Mutta, nii. Ei se nyt oikeesti loppujen lopuksi ihan hulluna oo sillain, ku sovittelua tavallaan aikataulujen kanssa. Koska aina kuitenki löytyy sillain niinkö joku väli. M: Jep, jos haluaa tarpeeksi paljon, niin kyllä sitä pystyy tekemään. S: Joo ja sitte mitä aiemmin saa esim. lyötyä lukkoon päivämääriä, nii sittehän niitä muita menoja alkaa järkkäämään sen mukkaan, että: ”Mulla tuollon on tuo paitahomma, nii en voi tehä tuota ja…” N: Toki siin aina sillain saattaa olla, että okei että… et, se on niinkö sitte vaan raskaampaa, et mun pitää kirjottaa tämä homma tänään JA käyä toimistolla pakkaamassa 200 paitaa. Mutta sit se vaan pittää tehä. Ei se niinkö… Se on just niinkö Miika sano, että ku tarpeeks vaan haluaa järkätä asiat, niin ne kyllä saa järkättyä. Priorisointia. N: Nii, nii. S: Niimpä. Ja ku ei niitä kukkaan meijän puolesta tuu tekemään. Et seki on niinku… se karu totuus. N: Et loppujen lopuksi ihan hyvin. S: On joo, ainaki vielä. Enkä mää nyt usko, että se hirveesti hankaloituukaan tästä. Koko ajanhan tässä oppii paremmin niinkö, tietää että paljonko mennee tuohon aikaa, paljonko tuohon. Ja sitte jos joku ei oikeesti aina pääse, nii kyllä sitte meitä on onneksi aina kaks muuta. Että seki on etu tässä, että meitä on kolome. N: Jep, se on kyllä kans just että, et se, jos yksin pyörittäis jotaki yritystä ja pitäis hoitaa saman verran hommaa, mitä me tehään nyt kolmestaan, nii nii ois… M: Sitte ois pulassa. N: Sit ois pulassa, mutta tota nyt on nii helppo. Onko teillä sitte niinku roolit jotenki teijän yrityksessä vai teettekö te kaikki kaikkea? N: No on meillä vähä. M: On meillä silleen vähä jaettu sitä roolitusta, että mitä kukanenki tekkee, mutta seki on vähä semmonen… vähä liukuvat roolit, sanotaanko näin, että kaikki aina pystyy tuuraamaan toista ja… Mitkä ne ois sitte, jos pitäis tälleen niinku määritellä? N: No mää hoijan ehkä enemmän niinkö, tavallaan semmosia virallisempia asioita. No Sakkeki kyllä hoitaa niitä, mutta ehkä sillain se on, että jos joku pitää hoitaa, niin sitte se on niinku mulle ensimmäinen nakki, että Nikke, vastaa tohon sähköpostiin ja tee noi. Tavallaan toimitusjohtajan pestiä sillain, et kaikkea enemmän semmosta yrityspuoleen liittyvää virallisempaa asiaa. M: Ja sitte mää teen tolleen niinku ehkä nuita, sitä someen sitä sisältöä, niitä kuvia ja näin. Tottakai niinku yhessä tehhään, mietitään mitä laitetaan siihen, että keskustellaan niistä ja sitte… Se ja sitte tämmösiä niinku juoksevia asioita. Tottakai kaikki tekkee niitäki, mutta että paitojen postittamista, pakkaamista, tommosta. Käytännön hommia. S: Joo ja sitte, sitte sitte, mulla on välillä vähä liikaaki aina ajatuksia päässä, mut se niinku sitte on johtanu siihen, et mulla on aika paljon nuita markkinointihommia, keksin tai kehittelen. N: Jep, jep, nää kirjottelet kaikki nää meijän somet yleensä ja… S: Nii, nii, joo ja sitte, no tietenki me kaikki tehhään paljo sitä, että mietitään, mikä printti esim. tullee paitaan. Tälleen, että hyvin paljo meillä on yhteisiä asioita, mutta sitte kaikilla kuitenki semmonen oma ehkä semmonen… N: Jep, ja nyt tavallaan neki on tullu silleen, et niitä ei oo päätetty vaan, et Sakke nyt hoijat nämä, esim. ne somepostausten tekstit kaikki. Nii nii, me kirjoteltiin ton Saken kanssa vähä niinku vuorotellen aika paljon alussa, mut sitte niinkö jotenki mulla tökki joku runosuoni ja sitte mää olin vaan sillain, että Sakke kirjotappa tuo ja sit alko tulla hyviä.Ja sit nykyään ne on vaan semmosia, että okei pitäs kirjottaa jotaki, mitä siihen laitetaan, sit joku, minä tai Miika laitetaan joku, että: ”Jotaki tämmöstä” ja sit Sakke ottaa siitä tavallaan kopin ja kirjottaa sen niinkö sillain loppuun. Et kaikki kuitenki tulee loppujen lopuksi sillain porukan kautta. S: Nii, joo, ettei kukkaan niinku ala jonossa ohittelemaan tai niinku tekemään omia juttuja. N: Niin tai sillain että tekkee yksin, vaan ne kaikki niinku hyväksytetään kuitenki sitte porukalla ja annetaan kehitysideoita ja et: ”Vaihappa toi sana tohon ja tohon ehkä joku tommonen juttu ja…” Nii, ja se on varmaan helppoa, ku on niin pieni porukka. N: Nii, nii. S: On se joo. Ei tarvi olla semmosta mitään, öö, selkeää organisaatiota. M: Ja on oppinu tuntemaan kaverit niin hyvin tässä, niin tietää jo, että mitä ees kannattaa ehottaa tai mitä laittaa. N: Nii, jep. Joo. Mitähän mulla oli täällä seuraavaksi… Ööm… Mitä tilaatte baarissa? S: Aijai. M: Runkku-cola. N: Runkku-cola (naurahtaa) M: Punkku-cola rommilla, kannattaa kokkeilla, se on ihan älyttömän hyvä. N: Keksittiin kesällä tämmönen uus drinkki. Mitähän mää oikeesti tillaisin? ”Onks teil mitää ipoi hanas?” …emmää tiiä, mää tillaan jonku IPA:n. M: Mää lähen sillä Runkku-colalla, se on ihan ehoton. S: Jos mää haluan tota… semmosen kunnon bilevaihteen silimään, mää tillaan fisushotin ja vodka-batteryn. (muut nauraa) N: Et pääse kolmeen päivään nukkumaan sen jälkeen. S: Mutta tuota, kossuvissy murskatulla limellä on myös aika vakio semmonen. Se, se ei ainakaan töki ylleensä. M: Ei töki. Entä sitte tämmönen, ku teillä on kans osa brändiä se, että ”Luilla kertoo tarinaa sanomatta sanaakaan”, nii mitkä on sitte teijän niinku estetiikan lähtökohat tavallaan, ku te kerrotte asioita ehkä kuvallisesti tai muuten? N: Nii, ehkä se on just se fiilis ja sitte tavallaan se sanonta, että ”luilla”. Et se, et ne ketkä tavallaan tietää sen merkityksen, on sisäistäny sen, nii sit sen huomaa yliopistollaki monesti aamulla, ku tietää, että on ollu joku, jotku kekkerit edellisenä iltana nii sit niitä Luilla-paitoja vaan näkkyy yleensä sillon enemmän. Et se on… liittyy ehkä siihen jotenki. Toki ei se… eihän se pelkästään niinkö… Pyritään pitämään sitä, et se ei oo pelkästään niinkö mikkään darrapaita, vaan et se voi olla se luilla-fiilis mistä tahansa muustaki, mutta… Mutta, kyllä niitä vaan näkkyy aina sitte kekkereitten jälkeen kovasti tuolla. Ehkä se tavallaan se on siinä idea. S: Mm, nii se on. M: Jep ja sitte nimenommaan siinä, siihen estetiikkaan liittyy, että ei olla niinku mittään semmosta, haeta mittään semmosta puhasta, kliiniä, että kaikki ois niinkö… jotenki semmosta vähä hämystä, mutta kuitenki silleen helposti lähestyttävää, samaistuttavaa. Nii se on niinkö semmonen, mihin ehkä nojataan. Joo, toimii lähtökohtana siihen. M: Jep. Entä jos te saisitte kenet tahansa elävän tai kuolleen, mut silleen elossa, Luilla-malliksi, niin kuka se ois? N: Ai vitsi… Seuraa pitkä hiljaisuus ja kuiskintaa: ”kuka, kuka kuka...” S: Empä oo kyllä miettiny ikinä. M: Emmääkään, (naurahtaa) toi oli hyvä kysymys. S: Oli kyl. Seuraa vielä lyhyt hiljaisuus, jonka rikkoo Niklaksen vastaus. N: Jason Momoa. S: Voi v***u, nii oiski. M: Oho, kova. N: Mieti, mieti ku se röhnöttäis, tukka tälleen näi ja sit se röhnöttäis… S: No meillähän oli jo Simo, hahah. N: Nii ja Elias. M: Mää haluaisin Steve Jobsin. Ois kiva nähä se joku muu paita päällä, ku se poolopaita päällä. S: Kukahan sitte… Jari Laru. M: Jari Laru (naurahtaa) No sehän varmaan onnistus. S: Mm… N: Elä elä, elä laita sitä tonne, ku se oikeesti… S: Elä hehehheh! Mikä se oli se kenet nää sannoit? (Niklakselle) N: Jason Momoa, joka näyttelee Aquamania ja… tota Khal Drogoa Game of Thronesissa. M: Niihän se on. No meikän pittää googlata se (vaikka oonki kattonu Game of Thronesin kokonaan…) S: Eiku nyt mää tiiän, tuli tosta sarjasta mieleen, nii tämä Tommy Shelbyn näyttelijä (Peaky Blinders -sarjasta toim. huom.), mutta kuka se on? N: Cillian Murphy. S: Nii se, se on kyllä cooli jätkä. M: Cillian Murphy… (makustelee nimeä) Joo. Entä mikä on parasta musiikkia just nyt? M: Just nyt? Just nyt… N: Mitähän on tullu kuunneltua viime aikoina..? Pittääkö ihan avata Spotify. Saa mun puolesta. S: Vois kyllä luntata. N: Kyllä mää s… Mää haluan tohon paperille sen Ex Tuuttiksen uuen levyn, se on kova. Joo! M: Ja meikän… Meikä sanois, että Ursus Factory on ihan ylivoimasesti, mitä on tullu kuunneltua nytte eniten, että… Seki on kova. N: O. S: Mm, kyllä mää tutun ja turvallisen Gettomasan otan tähän. Sitä on nii älyttömästi kuunnellu, en tietenkää, en oo nyt ihan parriin päivään taas… M: Et parriin päivään (naurahtaa) S: Mutta niinku käytännös, aivan helevetisti. Joo. Entä sitte onko korona vaikuttanut jotenkin teijän niinku yrityksen toimintaan? M: No siihen, että joiltaki tota noin toimittajilta tai ehkä tukkureilta nii jotku tekstiilit lopussa vaan, ku tehtaat on kiinni ja näin. Mutta eipä se nyt käytännössä. Mietitiin sitä sillon ku se alako nää rajotukset ja kaikki ja meillä oli just sillon tulossa se, talavella se yks droppi. N: Nii oli. M: Mietittiin, että miten, että onko tää, mutta ei se niinku meihin mitenkää sitte iskeny. Tässä välissä haastattelu keskeytyy hetkeksi muun asian johdosta. S: Mistä me puhuttiin…? Öö, se oli se… M: …korona. S: Nii, nii siis joo. Kyllä se välillä harmaita hiuksia on aiheuttanu, ku joku toimittaja on sanonu, että ei meillä oo näitä, että tullee kahen kuukauen päästä. N: Jep. S: Sitte toinen toimittaja on sanonu, että ei oo meilläkää. N: Mut ei sillain, käytännössä just myynteihin tai tommoseen nii… ei nyt äkkiseltään. S: Ei silleen niinku kokonaiskuvassa oo. N: Nii. Joo. S: Että tuo on periaatteessa ehkä jopa ainut, mikä on niinku… N: Nii. S: …ainakaan niinku me ollaan tajuttu, mikä on vaikuttanu. Joo, no sehän on hyvä. S: Ku postiki on kulkenu normaalisti ja tälleen nii. (muut nyökkäilee) No osaisitteko sanoa, että mikä ois seuraava askel Luillalle tai mitä on tulevaisuuden näkymissä? S: No periaatteessa, ollaanhan me sitä mietitty, sitä ens kessää että… N: Nii, kyllä tässä niinku tavallaan pitkän ajan mm… niinkö, tavotteena on koko ajan vaan niinku tehä tasasesti kasvua… S: Mm… N: …saaha uusia asiakkaita, levittää ilosanomaa joka Suomen kolkkaan. Mut sit, sitte siihen nii, siihen niitä keinoja tavallaan… No nii, meillä tässä itseasiassa pitäs pittää kehityspalaveri tässä ku… millonhan me piettäs (naurahtaa) kuhan keretään. Mut sillain että, nii nyt, nyt ois aika ottaa se seuraava askel pikkuhiljaa. S: Ehkä, ehkä niinku entistä enemmän sitä, että… että mahollisimman moni täältä Oulunki ulkopuolelta tietäs meijät ja kiinnostus meistä. Et ehkä se on se suurin. Katseet on jo ensi kesässä. S: On joo. Kyllä täsä aika pitkälle, pitkän aikaa jo ollaan niinku tiietty aika monta kuukautta etteenpäin, mitä tullee tapahtummaan. Se on vaan sitte huono puoli siinä, että suunnittellee niin pitkälle, että haluais, että kaikki tapahtuis heti, että oispa tuo ja oispa tuo. Mutta esim. tää kesäki kyllä meni taas tosi äkkiä. N: Nii meni. M: Meni. S: Oli kaikellaista. Joo. Mulla on sitte tän lehen semmosena laajempana teemana rutiinit, jotka on tärkeitä varsinkin nytte ku ei oo esim. lähiopetusta, niin tuomaan semmosta struktuuria arkeen. Nii mitkä on teille tärkeitä arkirutiineja? N: Yrityksenä vai yksilönä? Yksilönä ehkä ennemmin. M: Nytte… Pojat alkaa nauramaan. N: Ei oo mitään. M: Ainoa rutiini, mikä nyt on ehkä tullu tässä viime kevväästä asti, on se, että joka ilta on mahollisimman myöhään vaan pleikkarin ääressä pellaamassa. N: Joo, ei tässä ei meiltä kyllä, meikältä kyllä myöskään mittään kunnon neuvoja tohon löyvy, mitä tässä pitäs tehä. M: Joo ei, ei oo kyllä… N: Mut sen kyllä huomaa et siis, on kaivannu jotaki rutiinia. Siis vaikka se on ollu tavallaan ihan siistiä, et ei oo ollu oikeesti mittään, et pitäny herätä korkeintaan mullaki töihin kymmeneksi aikasintaan et sit, tavallaan rytmi on ollu vähä mitä se on ollu. Mutta sitte taas vähä alakaa ahistaan sillain, ku kuitenki koko elämä ollu siinä tavallaan rutiiniputkessa, et nyt suihkuun ja aamulla töihin, muuta neuvoa ei tule. Niin niin, sit ku sitä yhtäkkiä ei ookkaan, nii nii välillä on ollu sillain et ei hitto niinkö, et eikö tässä oikeesti pääse takas niinku vaikka yliopistolle tai jottain. S: No kyllä mulla on tota, mää ehkä sillon, ku korona alko, nii entistä enemmän aloin miettiin ommaa niinku…henkilökohtasta hyvinvointia ja terveyttä, nii ehkä tuo ruokailut ja just, että sais urheiltua mahollisimman paljon, käytyä lenkillä ja, ei mittään niinku älyttömän raskasta semmosta niinku himotreenaamista, mut semmosta, että ois hyvä olo kokoajan. Nii se on mulla niinku korostunu tässä, ehkä kevvään, kesän ja nyt syksyn aikana. Säännöllinen… S: …elämänrytmi, nii. Semmonen. Otamme vielä OLO:n somea varten parit kuvat ja kysyn, jäikö jotain kysymättä. Vastauksista päätellen mitään ei jäänyt hampaankoloon, joten pistämme tyytyväisinä homman pakettiin. Niklas. Kuva: Jukka-Pekka Pauanne Seppo x Luilla -paita Daven päällä. Kuva: Jukka-Pekka Pauanne Miika. Kuva: Jukka-Pekka Pauanne Luillan ständi vuoden 2020 Varjo-festivaaleilla Sakari. Kuva: Jukka-Pekka Pauanne Luilla Classic -huppari 6. Linda LO-15C Futisturnaus Välillä on hyvä urheilla ja voittaminen on aina kivaa! 7. 4. Essi Tekno-17 Talent show Siellä näkkee kaikki uudet fuksit ja siellä on myös eniten vanhoja opiskelijoita eli näkee kaikki kerralla. 1. Hyvän OLOn tapahtumagallup 5. 7. Carita Tekno-15 Drunk Trivial Koska tykkään itekki järkätä suunnistuksia ja ideoida niitä, niin tässä huomas että oli oikeasti mietitty monia eri asioita. Myös osallistujat pääsi käyttämään omaa luovuuttaan ja huomas että tapahtumaan on panostettu. 5. Jaakko Tekno-16 Pikkujoulujamit Siellä ihmiset on aidoimmillaan. 3. Lauri LO-19A Fuksisuunnistus Hauska yhdessä tekemisen meininki. Pääsi tutustumaan paremmin omaan pienryhmään. 1. Veera Tekno-18 Talent show Hauska tapahtuma, joka yhdistää joka vuosikurssin. 6. 2. Etenkin tämän poikkeuksellisen vuoden aika- na, on ainakin itselleni ylioppilaskuntamme rooli korostunut entisestään opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäjänä. Olen jo parin vuoden ajan ollut kiinnostunut erilaisista haettavista pesteistä ylioppilaskunnan piirissä ja koenkin, että ainejärjestötoiminta meidän oman OLO ry:mme parissa on antanut mitä parhaimmat valmiudet kyseiseen toimintaan. OYY:n hallituksessa toimenkuvani tuleekin olemaan juuri järjestösektorin toiminta. Tehtävänäni on erilaisten opiskelija- ja harrastejärjestöjen auttaminen, tukeminen ja esille tuominen, jotta opiskelijoiden välinen yhteisöllisyys olisi kaikille saavutettavissa mitä moninaisimmin tavoin myös näin poikkeusaikana. En malta odottaa, että pääsen omalla panoksellani viemään eteenpäin ylioppilaskunnan pääteh- tävää, opiskelijan hyvän elämän puolesta. Haluan myös muistuttaa kaikkia, että ensi vuonnakin on tarjolla lukuisia mahdollisuuk- sia vaikuttaa ylioppilaskunnan toimintaan, esimerkiksi asettumalla ehdolle ja äänestä- mällä syksyllä siintävissä edustajistovaaleissa. Lisäksi kannattaa seurata hakukuulutuksia yliopiston hallinnon opiskelijaedustajien teh- täviin, eli halloped-paikkoihin. Hallopedina toimiessa juuri sinulla on mahdollisuus toi- mia opiskelijoiden äänenä koulutukseemme liittyvissä asioissa. Hyvää vuotta 2021 toivottaen, Jukka Turunen OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2021 Lue lisää Oulun yliopiston ylioppilaskunnasta osoitteesta oyy.fi Especially during these uncertain times, the role of the Student Union of Oulu as a contributor to student well-being has been even more present than ever. For a couple of years I have been interested in different tasks in Student Union and I felt that now was the time to act. Working as a member of OLO board has definitely given valuable acquirements for this role. My working sector in the OYY board will include student societies and how to help, support and make them even more visible, so that the communality of students can be reached even during these uncertain times. I am already really excited that I get to do my part in OYY’s mission for better well-being for every student. I would also like to remind you that there are upcoming ways for everyone to partici- pate in where the Student Union will go in the future. You can for example apply for and vote in the Student Union Council elections next fall or look up for different student representative (halloped) positions in our faculty or the whole university. Wishing everyone best for the year 2021, Jukka Turunen Member of the OYY board 2021 Find out more about the Student union of the University of Oulu on oyy.fi Jukan terveiset OYY:lta Greetings from OYY, by Jukka 3. Kun OLO:n tapahtumatarjonnasta ei ole koronapandemian vuoksi päässyt nauttimaan aivan normaaliin tapaan, on hyvä hetki muistella, mitä kaikkea kivaa OLO onkaan meille viime vuosina järjestänyt. Haastattelimme eri vuosikurssien opiskelijoita Hyvän OLOn illassa 2019 syksyllä. Vastaajilta kysyttiin seuraavat asiat: 1. Nimi 2. Opiskeluryhmä 3. Suosikkitapahtumasi OLO:lta 4. Perustelut Teksti: Tino Nissinen, Kuvat: Emmi Turpeinen 2. Juha Taika-14 Fuksisitsit 2014 Tajunnanräjäyttävät. Hitsas samantien osaksi porukkaa paremmin ku mikään muu tapahtuma. 4. Mikä me olemme? Oulun kasvatustieteiden kattokilta. Jäseniämme ovat kasvatustieteiden eri ainejärjestöt eli OLO, Lastarit, Spessu, Mukava, Ohari ja Motiva. Mitä me teemme? Vastaamme kaikkien kasvatustieteiden ainejärjestöjen edunvalvonnasta. Toimimme linkkinä KTK:n ainejärjestöjen välillä. Luomme yhtenäistä ja iloista meininkiä. Kaski ry:n hallitus 2020 SOOL – Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto · Syyskuun alussa julkaistiin Kaski ry:n turvallisen tilan periaatteet · Uudet haalarimerkit julkistettiin syksyn aikana · Loppusyksystä toteutettiin KTK:n opiskelijoiden opiskelutiloihin liittyvä kysely · 3.12. oli KTK:n PikkuJouluSpektaakkeli Zoomissa · 10.12. järjestettiin Kaskin syyskokous, jossa mm. valittiin uusi hallitus vuodelle 2021! · Kopo-tiimi työstää tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa Tiia Karhu Puheenjohtaja Kotijärjestö: Mukava Mikko Hautamäki Kopo-tiimi, kiltahuonevastaava Kotijärjestö: Lastarit Milla Orava Tapahtumatiimi ja viestintätiimi Kotijärjestö: Spessu Vilja Tervo Varapuheenjohtaja Kotijärjestö: OLO Iina Rautasalo Kopo-tiimi Kotijärjestö: Motiva Emmiina Laamanen Tapahtumatiimi ja viestintätiimi Kotijärjestö: Lastarit Samuli Rysä Sihteeri Kotijärjestö: Mukava Sofia Irannezhad Kopo-tiimi Kotijärjestö: Spessu Lauri Poranen Rahastonhoitaja Kotijärjestö: Ohari Emma Määttä Tapahtumatiimi Kotijärjestö: OLO KASKI ry – Oulun Kasvatustieteiden kilta Ajankohtaista SOOLissa Jäsenmäärä ennätyslukemissa SOOLin kokonaisjäsenmäärä syksyn alussa oli 7 631, mikä on yli prosentin enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Liiton virallinen, vuoden alussa tarkistettu jäsenmäärä oli yli kolme prosenttia korkeampi kuin edellisenä vuonna. Kyseessä on SOOLin historian korkein vuodenvaihteen jäsenmäärälukema. SOOLilta päivitetyt suositukset opetusharjoitteluille SOOLin julkaisema Suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle on ainoa valtakunnallinen ohjeistus opettajankoulutukseen sisältyville harjoitteluille, ja sen kirjoittamisessa on huomioitu eri alojen opettajaksi opiskelevat varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle on SOOLin edunvalvonta-asiakirja. Julkaisu tukee myös SOOLin jäsenyhdistysten tekemää paikallista edunvalvontaa ja opettajankoulutusyksiköiden harjoittelusta vastaavien työtä. https://www.sool.fi/vaikuttaminen/harjoittelut/ Webinaarit SOOLin teemaseminaareissa ja webinaareissa perehdytään ajankohtaisiin ja opettajankoulutuksessa vähäiselle huomiolle jääviin aihepiireihin. "Koska opettajankoulutuksessa ei kerrota kaikkea." Seuraa SOOLia somessa, niin pysyt ajantasalla ja näet mitä webinaareja on tulossa! Instagram: @sool_ry Facebook: Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL Twitter: @SOOL_RY www.sool.fi Aluetoiminta Nähdään kampuksilla! SOOLin aluetoimijat toteuttavat paikallista jäsenpalvelua ja tapahtumia yhdeksällä opettajankoulutus- paikkakunnalla. Tykkää Facebookissa: SOOL Oulu Aluetoimijat Nyt myös Instagramissa! @sool_oulu Kysy aluetoimijalta! Emma Määttä Vastuulla OLO, Lastarit ja Spessu emma.maatta@sool.fi Jukka Turunen Vastuulla Ohari, Mukava, Tanssinopettaja- opiskelijat ja Terveystieteiden kilta jukka.turunen@sool.fi Looking for the future of ITE Text: Anca Maria Catana Illustration: Eetu Rantala In the autumn of 2019, two very popular programs from the Faculty of Education, Taika and Tekno, were canceled. The change itself was part of multiple changes in the Faculty of Education that the new 2020 curricula brought. Upon finding out the news regarding the cancellation of the two programs, some current ITE students appeared concerned regarding the future of their own program. Is ITE the next in line to go extinct? Things haven’t been extremely bright for the ITE program in the past few years. Some teachers left, the number of applicants has been low, particularly in 2019. As a result, “Is ITE the next in line to go extinct?” is a valid question. What is ITE? ITE stands for Intercultural Teacher Education and simply put, it prepares teachers for Finnish primary schools during five years of studies (BA+MA). The uniqueness of the program comes from using English as its main language of instruction, although there are still parts that are exclusively taught in Finnish. The other special characteristic of the program is that it focuses, as the name has it, on interculturality. In practice, this means that the students should have, upon graduation, not only thorough knowledge of Finnish primary school education but enhanced intercultural knowledge as well, which theoretically would enable them to work in multicultural/international schools, in Finland as well as abroad. On a quick search on the internet, I couldn’t find any identical programs. There are, for example, a couple of MA programs in International Education in the UK and Master’s Degree Programme in Language, Globalization and Intercultural Communication at The University of Jyväskylä in Finland. But as opposed to ITE, they all require an already existing BA and at least the program in Jyväskylä does not qualify one as a primary school teacher in Finland. So far, ITE seems like an impressive unique opportunity, so why would anyone fear its extinction? Because it is not all as glamorous as it has been advertised. Too good to be true, what’s the catch? After a few generations of non-Finnish speaking ITE students complained about the existence of certain courses (mother tongue and literature, Swedish as a second national language) for which there wasn’t any alternative offered by the curriculum (except for individual study or exemption), it seems that the 2020 curriculum for Bachlelors’ Degree finally contains a path designed for such students, which is a promising step forward. However, the problem of these students’ qualifications still stands up. As previously explained, ITE students who previously completed their comprehensive education in Finland or can prove excellent Finnish language skills in addition to intermediate Swedish skills are qualified as Primary Classroom Teachers in Finland. On the other hand, the ITE students who do not fulfill those criteria are not. Of course, it makes absolute sense, one can’t teach primary school pupils in Finnish without the required language skills, but what exactly can those ITE students do with their qualification? At the end of the five years of full-time studies, the ITE students that do not fulfill the language criteria are awarded a primary teacher qualification. What employment can they obtain with it? Luckily, they can receive positions as temporary or substituting teachers in Finnish primary schools or even full time positions, but only by principal's mercy. As an “intercultural” program conducted in English, ITE advertises itself, both to national and international students as offering one a good set of skills for working in international schools. Although indeed most of the international schools require a primary teacher qualification, that is usually far from enough. Besides a couple of years of experience that are often required, most international schools using English as a medium of instruction require a Teaching English as a Foreign language (TEFL) or a Cambridge English Certificate in Teaching English to Speakers of Other Languages (CELTA) qualification, which unfortunately is not offered by the ITE program. Moreover, IB schools consider it an advantage to have an IB qualification, which can be obtained from several institutions. Unfortunately, University of Oulu is not one of them. And let’s not forget that many places in Asia explicitly require a teaching qualification obtained in an English-speaking country. Fortunately, the brand “Finnish Education” might be strong enough to exonerate one from such odd requirements. Finally, for most of the non-Finnish speaking ITE students, using the qualification obtained in Oulu for working as a teacher in public education in their home country is not really an option, due to requirements like a thorough knowledge of that country's national curriculum. All in all, the list of work opportunities as Primary Teachers for non-Finnish speaking students is rather narrow, particularly considering the tuition fee of 13.000 required by the program from extra-comunitar students. The things are not brighter for the Finnish speaking students either, since an ITE qualification is hardly any different from a normal Primary Teacher Qualification obtained anywhere else in Finland or at least not enough to payback for the extra effort of following the studies conducted in English. They are also required to complete their final and most important practice in a Finnish school, robbing them from the opportunity of gathering some valuable teaching experience in an international school. Of course, some might disagree. What could ITE do better? In other order, the need for teachers with such qualifications is growing. According to https://www.iscresearch.com/ there are currently 12,000 international schools in the world, with 5.9 million students, so the need for teachers qualified to work in an international environment is only growing. As an Intercultural Teacher Program, the strength of ITE is not only that the courses are held in English, but that the students are engaged in meaningful discussions and share intercultural experiences in a multicultural classroom, which is a great start, but more is needed. One option for making the program more attractive to international students, would be to offer the opportunity of achieving the needed language level. If, during the five years of the program, the Finnish language courses starting from beginners level up to advanced would be wisely integrated in the curriculum, for example as a minor, it should be possible for a student to achieve the needed level by the end of the studies. Of course, opportunities to study Swedish from scratch should be offered as well. For ITE students considering a career in international school on the other hand, opportunities for obtaining an international recognised certification for teaching English is paramount. But the easiest way to improve the qualification offered by the Faculty of Education, is to offer an IB teaching qualification, particularly since there is already a collaboration in place between the faculty and Oulu International School, which is an IB school. Some say that, with Taika and Tekno gone, ITE is the only means for the Faculty of Education to attract Finnish students from outside Northern Ostrobothnia. As a result, there is hope that some improvement and re-thinking is going to be made and someone dedicated to the ITE idea(l) will lead the program in a better direction, because otherwise ITE will be heading towards an agonizing and extremely premature death.   OLO:n jäsenedut Membership benefits of OLO You will get the following discounts by presenting your OLO membership! Sandels 4,2 € Happy Joe Pear 4,7€ Kelkka (orange juice + Passoa + vodka) 5,8€ Huom. Edut saattavat muuttua. Varmista uusimmat jäsenedut tiskillä asioidessasi! Please note that the offers might change. Ask for the latest benefits when ordering. Seuraavat edut ovat käytössäsi OLO:n jäsenyyden todistamalla! 1€ alennus hanajuomista Lisäksi tapahtumakohtaisia etuja! 1€ discount on tap drinks Also event-specific benefits! 2€ alennus pakohuonepelistä opiskelija-alennuksen lisäksi! 2€ discount on escape game in addition to the student discount!